12.12.2013

Aatoksen raskausaika, syntymä ja dg down syndrooma

Aatoksen raskausaika sujui hyvin ja onnellisesti. Ensimmäisen lapsen kans oltiin eletty rankkoja aikoja ja sairaalaelämää ihan tarpeeksi. Fysioterapeutti oli käynyt 2x/viikossa ja melkein joka kuukausi oli kaikennäköisiä kontrolleja neurologiselle osastolle. Kaikkea mitä O:n kanssa oli, en edes muista selvästi. Nyt odotuksena oli, että lapsi olisi terve ja saataisiin elää "normaali" vauva-arkea. 





 Ensimmäisessä ultrassa sanottiin, että kaikki on kunnossa. Niskaturvotusta ei ollut. Huokaisin helpotuksesta. Varattiin kuitenkin aika tarkempaan rakenneultraan OYSiin. Sitä päivää odotimme paljon. Vihdoin se päivä koitti ja kaksi eri ihmistä oli syynäämässä pikkuisen rakenteita. Mitään poikkeavaa ei löytynyt. Annettiin "terveen paperit". Muistan vieläkin kun lääkäri lähtötilanteessa sanoi, että: "Tänään tässä huoneessa onkin jouduttu toteamaan ikäviä asioita. Onneksi päivä päättyi nyt kuitenkin iloisiin uutisiin ja teiän pienellä on kaikki kunnossa." Loppuraskaus suijui tosi nopeaan. O oli hoidossa ja minä itse kävin töissä kotisairaanhoidossa. Jaksoin melkein loppuun asti töissä. Puolitoista viikkoa ennen äitiyslomaa jäin sairaslomalle.



Näin kauniisti orkidea kukki ennen A:n syntymää.

 Empä kauaa kerennyt kotona olla, kun pikkunen päätti tulla vähän aikasemmin maailmaan. Rv 37+1 hän syntyi. Onneksi oltiin jo valmiiksi samalla paikkakunnalla, missä synnäri on. Pikkusella tuli nimittäin sen verran kiire tulla maailmaan.


Minun pikkusiskot on ollu kovia hoitaan Onnia. A:n syntyessä O oli hoidossa mummulassa ja sielä aika kuluikin pikkumiehellä varmasti nopeaa touhutessa tätien kanssa.



Niin nopeasti meidän toinen pikkuinen sitten tuli maailmaan. Synnytyksessä meni yhteensä muutama tunti. Milloin minä sitten huomasin jonkun olevan pielessä? Jo synnytyssalissa, huomasin pikkuisessa erityisiä piirteitä. Kukaan kätilöistä ei sanonut mitään. Kaikista hassuinta on, että mieheni tallensi sen hetken valokuvaan, kun huomasin A:n erityispiirteet. Ensimmäinen ajatus tai reaktio oli suru, mutta pyyhin sen samantien pois mielestä, koska eihän se voisi olla totta. Ei A voisi olla down. Mitään en pystynyt kenellekään sanomaan ääneen epäilystäni, en edes miehelleni. 


Pikkuisella oli kaikki kunnossa ja menimme rauhallisin mielin nukkumaan. Seuraavana aamuna äitini tuli käymään ja hänelle sanoin, että tuntuu ihan kuin tämä lapsi ei olisi meidän. Eihän se ole edes meidän näköinen. Vasta iltahoitaja sen laukaisi ääneen: "Onko kukaan vielä sanonut, että teidän vauvalla on downin piirteitä?" Sen lauseen jälkeiset ajat on aika hämärän peitossa. Ajatukset oli yhtä vuoristorataa. Kielsin asian. 




Pikkuhiljaa pahimmat tunnemyrskyt menivät ohi ja asia oli vain ruvettava hyväksymään. Juuri meille oli syntynyt rakas pieni down-poika. Sairaalassa saimme luettavaksi downiudesta kertovan kirjan. Muutenkin henkinen tuki oli todella hyvää, vaikka sen enempää sairaalan henkilökunta ei osannut tilanteesta ja tulevasta kertoa. Oli raskasta kertoa asiasta läheisille. Teimme sen kuitenkin samana päivänä, koska ajattelimme että asiaa ei tarvi salata mitenkään. Aatos onkin ollut aivan erityisen ihana sellaisenaan kuin hän on.




Kotiin pääsyn jälkeen aika on vain mennyt eteenpäin. Kaikenlaisia ajatuksia on ollut matkan varrella. Läheiset on ollu paljon tukena ja heille on saanu jakaa ajatuksia. Kiitos siitä!<3 Kaikista ihaninta on ollut, että A:n sydämestä ei ole löydetty mitään poikkeavaa. Pikkuisen sydän on ihan kunnossa.



Tällä hetkellä meillä elellään ihan sitä tavallista vauva-arkea. Ja siitä me ollaan nautittu! Tällä viikolla oli 3kk neuvola ja 6kg:n painoetappi oli saavutettu. Pituuttakin oli jo 60cm. Terveydenhoitaja meinasi, että pian voisi alkaa kokeilemaan soseita. Ainakin jos maidon menekki vielä kasvaa.


Tällainen kertomus A:n syntymästä nyt sitten syntyi. Paljon jäi sanomatta, mutta kaikkea ei voi sanoakaan tai edes kirjoittaa.


24 kommenttia:

  1. ihana vauva! :) Mahtavaa, että olette hyväksyneet ja rakastatte häntä juuri niin kuin jokainen lapsi ansaitsee tulla rakastetuksi. En kiellä, etteikö se varmasti olisi raskasta, mutta oikealla asenteella pääsee pitkälle. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A kiittää kehuista<3 Juuri sitä asennetta elämässä monesti tarvitaan. Oli asia mikä hyvänsä. :)

      Poista
  2. Ihana aatos <3 kun kattoo esim tuota kuvaa missä pikku ukkeli on sitterissä,niin tulee olo että halusis ukkelin syliin ja rutistaa <3 - mirkku p.s. Ehkä rutistanki lauantaina jos aatoski tulee pikkujouluileen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Voi olla että lähetään ihan kahestaan liikenteeseen, ku siihen on kerranki mahollisuus. ;) Mutta siellä nähään.

      Poista
  3. Paljon onnea ihanasta pojasta, hän on aivan valloittava <3 Meillä on myös 2-vuotias down-poika ja hänen pikkusiskonsa on samanikäinen kuin teidän Aatos :)

    VastaaPoista
  4. ihana rakas,suloinen poika teillä <3 Aatos <3 Lähipiirissäni on useitakin perheitä,jossa on down-lapsi,minulla ja miehelläni down-serkku.Vauvasta asti oon saanu muutaman elämää seurata,niin suloisia.hellyttäviä ettei oo tosikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hän on♡ ihana sellaisenaan kuin on. Ovat ikuisia lapsia.

      Poista
  5. Heippa. Meille on tulossa tammikuussa toinen lapsi, joka magdollisesti Down. Miten ja mitä piirteitä huomasit lapsessasi jo synnytyssalissa jotka sai ajattelemaan ettei kaikki ole "hyvin"?

    VastaaPoista
  6. Hei! Toisen vanhempani puolella - vähän kauempana suvussa on down-poika. Näin lapsessamme hänen piirteitä silloin salissa. Eli kallon malli on jotenkin erilainen (tätä en osaa selittää) ja sitten silmät oli pienemmät ja viirun malliset. Muuta en sillon tullut ite ajatelleeksi.

    VastaaPoista
  7. <3 osaa toinen olla niin ihana! <3 - Satu

    VastaaPoista
  8. Ihana vauva! <3 Ja sinä niin kauniina tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
  9. Ihana pikku isäntä ja kiitos teille tapaamisesta viime viikonloppuna..

    VastaaPoista
  10. Jostain kumman kautta löysin tieni blogiisi.Olen itse myös 23-vuotta ja kahden lapsen äiti.Kyllä omat murheet tuntuvat niin pieneltä,kun luin blogiasi tähän asti.Olet uskomattoman urhea äiti!Ja sinulla on aivan suloset lapset.Kaikkea hyvää teidän perheelle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla on omat murheensa. Kenenkään murheita ei pidä vähätellä.<3 Mutta kiitos ihanista sanoista. Urhea koitan olla, mutta itsestäkin pitää muistaa huolehtia. Samoin sinne! ja mukavaa syksyä. :)

      Poista
  11. Voi että mikä pieni suloisuus <3 Löysin Onni Blogien kautta blogiisi ja lähdin selailemaan tekstejäsi. Ei ole ollut teillä helppo tie vanhemmuudessa.

    VastaaPoista
  12. Sinulla on hyvä blogi. Tervetuloa myös minun blogia seuraamaan http://akkapentu.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  13. Ihana blogi sinulla. Saimme eilen itse ihanan prinsessan jonka down piirteet huomasimme heti synnytyssalissa. Samoin kuin teillä, piti kaiken olla kunnossa rakenneultran yms. kautta. Synnytyksen jälkeen tuo alku oli kyllä mielen myllerrystä, mutta tänään jo ajatus ja mieli kirkastui, tuli tunne että "näinhän tämän pitikin mennä". Tutkimukset kesken kun prinsessa parhaillaan lasten tehon tarkkailussa tutkimuksia varten, rouva sairaalassa ja minä muiden pienten kanssa kotona. Kiitos ihanasta blogista.

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3