11.12.2013

Uusi suunta blogilleni

Tähän asti olen kirjoittanut blogiani aika pintapuolisesti. Tuntuu kuitenkin että en saa tästä sitä mitä ajattelin blogia aloittaessa saavani. Joka kerta on tuntunut aina vain tyhjemmälle kirjoittaa. On pitänyt pelkistää sanoja ja tapahtumia. Sanoja arkiseen elämään on pitänyt hakea. Ikäänkuin jotain pitäisi varoa sanomasta ja kertomasta. Nyt on tullut sen aika, että annan uuden suunnan blogilleni ja alan kertomaan elämästämme erityislapsen kanssa. Esikoisen kanssakaan tie ei ole ollut kovin tasainen eikä elämä ihan normaalia. Hänestäkin haluan kertoa pikkuhiljaa.



Meiän perheessä on sattunut yhden ja puolen vuoden sisään niin monta isoa asiaa, että haluan niistä kertoa ja tätä kautta saada vertaistukea muilta samanlaisia tai samantyyppisiä tilanteita kokeneilta. Tietysti myös niiltä, jotka eivät itse ole tällaisia asioita kokeneet. Toivon myös että jonain päivänä joku, joka kokee samoja asioita, saisi minun blogistani hyötyä itselleen.

Vaikka suunta blogissani muuttuu henkilökohtaisemmaksi ja erityislapsen elämää kuvaavaksi, en lopeta kertomasta arkisista asioista mitä olen tähän mennessäkin tänne kirjoitellut. Tottakai meidän elämä on yhä samanlaista kuin menneinä kuukausina, mutta ymmärsitte varmaan pointtini?

Olen aina ihaillut teitä erityislasten vanhemmat ja tavallisten lasten vanhemmat, jotka pystytte niin avoimesti kertomaan elämästänne. Kiitos siitä teille, olen saanut monesta blogista paljon rohkeutta ja ennenkaikkea tukea omaan elämäntilanteeseeni!

Rakas pikkuinen<3 Niin pienen hetken olet ollut vasta kanssamme ja nyt jo täyttänyt sydämemme rakkaudella. Miten paljon voikaan toista rakastaa?




Lupaan palata pian kertomaan Aatoksen syntymästä ja erityisyydestä.

6 kommenttia:

  1. Suloinen pieni!<3 Tuo on niin totta. Sillon kun elämässä on paljon vaikeita ja rankkojakin asioita käsiteltävänä, on niin tyhjä olo kirjoittaa ainoastaan pinnallisista asioista. Elämä on niin arvaamatonta. Voimia teille sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!<3 Huumorilla ja positiivisella mielellä on aina voitettu ne rankemmat ajatukset lopulta. Tuo on niin totta, että ei sillon tosiaan pinnallisista jaksa kirjoitella kun on paljon todellisempaa kerrottavana. Hyvää joulun odotusta sinne teille! :)

      Poista
  2. voima-halaukset sulle erityis-lasten äidille <3 monenlaista polkua sitä joutuu pienten kanssa kulkemaan,kun ovat erilaisia.Mutta sitäkin rakkaampia!
    Kirjoitat siitä mikä sinusta parhaimmalle tuntuu,joskus tekee lukijoilleki varmasti hyvää " nähdä" pintaa syvemmälle..Vertais-tuki on tarpeeseen <3

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia suvi♡ eihän tämä kevyttä ole, eikä tule varmasti koskaan olemaan. Mutta tuntuu kyllä että a on aivan erityisen rakas ja hänelle haluaa äitinä antaa niin hyvän pohjan elämään kuin pystyy. Sama oli lapsi erityislapsi tai ei. Ihania sanoja- kiitos niistä!

    VastaaPoista
  4. Juuri näin! Itse perustin aikoinaan blogin, jossa olisin kertonut arjesta erityisen kanssa - sitten huomasinkin, ettei ollut mitään erikoista kerrottavaa. Arki oli samanlaista kuin muillakin ja niistä erityisistä asioista en halunnut/voinut/tahtonut kertoa tai jotain... En halunnutkaan paljastaa kaikille kaikkea oman lapseni elämästä, omastani voisin. Se blogi siis kuoli. Nykyään kirjoitan käsityöblogia, mutta ajoittain nousee pintaan niin kuohuttavia asioita, että niistä on pakko saada sanoa sanansa erityislapsen vanhemman näkökulmasta ja aina silloin tällöin kutkuttaa, että jos laittaisin kuitenkin pystyyn toisen blogin nimenomaan erityisyydestä, jolloin sinne voisin purkaa ne ihanat ja raivostuttavat asiat mitä erityisen vanhempana kohtaa ja mitä ei usko tavallisten vanhempien välttämättä edes ajattelevan koskaan.

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3