27.12.2014

Meidän jouluaattoa valokuvin



Koska ette halua nähdä kuvia pöntöstä
tai lervaämpäristä, niin näpsin tänä iltana jouluisia kuvia
siivotusta kodistamme. <3
Osa "tilanne-kuvista" on otettu aattona.

Nämä kuvat saa kertoa, millainen meidän joulu on ollut
taudista huolimatta.




Tein tänä vuonna aika paljon joulukuusen koristeita itse. 
Mm. tällaisia pelkistettyjä enkeleitä.

Punaiset sydämet olen askarrellut minun ja M:n
ensimmäisenä yhteisenä jouluna.



Näihin kivoihin tötteröihin sain idean ystävältäni.
Kiitos Villa Adeleine! <3




Joulukukat on ollu aina lähellä mun sydäntä<3
Amarylis ja joulutähti on ne kaikista kauneimmat.



Allaolevasta asetelmasta rajasin hyasintin pois, 
koska se on jo parhaimmat päivänsä nähny. :D


Ystävä pariskunnalta saatu joulutähti asetelma.
Kiitos vielä J<3 Värinkin olit osannut oikein valita. ;)


Yksi hyasintin kukka uskaltautuu kohta ulos nupustaan.


Keittiötä on ollut koristamassa punainen joulutähti. 



Joulukortin mukana tuotu ihana yllätys ystävältä, nimittäin
tämä ihastuttava valkoisista höyhenistä tehty kranssi. 
Voi että tykkään! Mistä tiesitkin, että
juuri tällaista olen meille kaivannut?



Kiitos teille, jotka olitte jaksaneet värkätä ihania kortteja! <3
 Tänä vuonna me laitettiin somen kautta kaikille Joulutervehykset.
Enhän minä kerennyt pojista otettua valokuvaa
teettämään ikinä kortiksi asti..

Ehkä sitten ensi jouluna. ;) 
Mutta tein sellaisen huomion tänäkin vuonna, 
että paperisia kortteja tuli taas vähemmän
kuin edellisenä vuonna. Niin toivon,
ettei tämä perinne lopu koskaan. 
Käsin tehtyä ei voita mitkään somet.



Sitten niihin risu- ja havukransseihin.
Ennen joulua askartelin takan nurkkaukseen
tuollaisen risu kruunun.


Kruunuun laitoin vain kultanauhaa ja poikien 
hoidosta tuomat joulukalenteri sydämet sekä jouluisen rusetin ja
pöllön roikkumaan.


Tontiltamme löytyy aika paljon katajaa, joten 
halusin kokeilla tällaista kataja-sydän-kranssia.
Ihan ok tuli, mutta tukirautalangan olisi 
pitänyt olla tukevampaa, jotta pysyisi paremmin kasassa.


Oveen tein pelkistetyn havukranssin, ilman mitään tilipehööriä.





Mutta vielä aaton tunnelmiin...

Kävihän meillä onneksi joulupukki!! 
O oli aivan mielissään, vaikka hyvin toipilas olikin.
 Parta on jäänyt pukista päällimäisenä 
mieleen ja silmälasit. :D


Pukki pelmahti meille niin yllättäin, 
että ei keretty pukea mitään parempaa vaatetta edes
päälle. Sairastelu-ryysyt päällä :D 
Noh, eipä tuolla niin väliä. Aina tilanteen mukaan.

Näettekö mitenkä pojan silmät loistaa tuossa alla olevassa kuvassa?
Toinen niin tomerana lahjoista.


A ei paljon pukin läsnäolosta tiennyt. Nukkui omassa sängyssään. 
Allaoleva kuva on otettu jo pukin
lähdettyä ja lahjojen aukaisun jälkeen.


Pukki toi pojille aika paljon uusia leluja.
Mm. Brion junarataan lisää osia. Nyt saadaan jo vähän enemmän rataa
rakennettua, kuin entisillä osilla.


Sellaisia tunnelmia aatosta.

Onneksi on vielä monta monta päivää nautittavana
ja kunhan parannutaan kunnolla,
niin päästään kyläilemään mummuloissa
ja ehkä jossain muuallakin.

26.12.2014

Norovirus otti vallan joulusta


Tämä joulu on mennyt täysin norovirusta sairastaessa.
Tauti alkoi, kun O maanantaina rupesi oksentamaan.
Tiistaina näytti jo hyvälle, mutta aaton koittaessa 
isompi pojista rupesi yhtä aikaa oksentamaan ja kuraamaan.

Miehellä oli aattona iltavuoro. Juuri ennen kuin M
lähti iltavuoroon, alkoi A:kin oksentamaan.
Minä itse olin aattopäivän onneksi terveenä, että
pystyin vuoroin oksennuttamaan A:ta ja juoksuttamaan O:n vessaan.



Heti kun M oli kotiutunut iltavuorosta,
aloin minä itse juoksemaan vessassa.
Koko yön tuli tavaraa ulos. :/
Voin sanoa, että tämä oli elämäni karmein tauti!
Onneksi pojat nukkui koko yön rauhassa,
eikä kumpikaan enää oksentanut.

Miehelläkin alkoi yöllä vääntämään mahasta.
Ja niinhän se tauti oli sitten kaikissa.


Joulupäivänä M ja minä oltiin tosi huonossa kunnossa.
O ja A jaksoi jo jotain syödä ja itsekseen
leikkivät uusilla leluilla.

Se päivä menikin yhdessä sumussa.
Oli pakko huolehtia välillä lapsista,
vaikka jalat ei olisi kantaneetkaan.

Joulupäivän iltaa kohti alkoi oma olo onneksi jo helpottamaan.
Ruoka ja neste pysyi sisässä.


Tänään eli Tapaninpäivänä ollaan kaikki oltu jo aika hyvänä,
paitsi tuo meidän pienin nasu. A reppana on pitkin päivää kurannut 
kaiken ulos mitä on syönyt tai juonut.

Jospa huomenna olisi A:llakin jo parempi vointi ja
maha alkaisi pelaamaan normaalisti.
Toivotaan, että maitohappobakteerit alkaisi tepsimään.

Tänään ollaan kuurattu koko talo lattiasta kattoon,
ulkoilutettu sohvat ja vuodevaatteet.
Desinfioitu joka paikka.
Jospa tämä virus olisi nyt selätetty ja häädetty. 


...Ei saatu joulurauhaa... :( 
 
Kaikista eniten harmittaa, että ei saatu
viettää joulua läheisten seurassa. 
Vaikka positiivinen asiahan sekin on, että
oltiin vihdoin koko joulu omassa kodissa perheen kesken.<3

23.12.2014

Hiljennytään viettämään joulua


Täälä hiljennytään Joulun viettoon! 
Joten toivotampa jo tänään kaikille blogini lukijoille
oikein rakasta ja lämmintä joulun aikaa! <3
 



18.12.2014

Valokuvausta


Heipparallaa!

Täälä on maa saanut vihdoin valkean kerroksen ylleen.
Vielä tuota lunta on kuitenkin ihan liian vähän
mun makuun ja varmaan monen muunkin.

Tänään illalla olin poikien kans päiväkodin joulutapahtumassa. 
Noh, kesken kaiken piti kotiin lähteä kun
pienempi pojista alkoi oksentamaan. :(

Yrjötauti taisi tulla vierailulle. Vielä ei oo muissa merkkejä 
ollu. Salaa toivon, että A:lla tuo oli jotain ihan muuta.
Jos vaikka oli saanut hoidossa tänään päivällä
jotain uutta ruoka-ainetta. (toiveajattelua ;))



Onneksi kerettiin kuitenkin tänään ottamaan pojista
joulukuvia. 

Tänä vuonna en saanut aikaseksi 
ottaa kuvia aiemmin, joten kortit taitaa jäähä 
lähettämättä. Somen kautta toivottavasti
mahdollisimman moni löytää meidän kortin sitten aattona.
Ainoastaan lähimmille ihmisille kerkeän 
kuvat ojentamaan kädestä pitäen.


Vauhdikkuutta riitti kuvia otettaessa.
Taisi yksi ainut kuva onnistua, mutta onneksi edes se yksi.
Sen näette sitten aattona. ;)

Niin ja ku oon luvannu, että laitan kuvia niistä
risu ja havu tekeleistä, niin kuvat on autuaallisesti ottamatta.
Ehkä huomenna...Jospa saisin kolmannen kataja-kranssin
väsättyä loppuun.
Kotikin on saanut monta uutta huonekalua tänne.
Ehkä siivouspäivänä saan muutaman kuvan napattua.
Muullon en tod kehtaa kuvia edes ottaa. :D
Tavaroita kun lojuu sielä sun täälä , niin ei
oo kenenkään silmille mukavaa katottavaa. 

Jos minä ja O ollaan aamulla terveenä, täytyy suunnata
taksilla kohti OYS a. EEG päivä on siis huomenna.
Ei muuta kuin pehkuihin ja aamulla aikaisin ylös.

Palaamisiin!<3

11.12.2014

Hektistä aikaa


Hei!

Jotain kuulumisia pikaisesti tulin kertomaan. 
Aika hektistä aikaa eletään. 
On ollut itsenäisyyspäivää ja linnanjuhlaa ja toista adventtia, 
mutta kaikki tuntuu menevän siinä sivussa ohitse.

Our angel <3


O:n kans on ollut nyt kohta kuukauden päivät
ongelmaa. Kohtauksia tulee ja käyttäytymisen kans on ongelmaa.
Paikkoja ja tavaroita on hajonnut kuukaudessa enemmän ku monen
vuoden aikana yhteensä. :(

Pelottaa tämä tilanne ihan hirveästi pojan puolesta.

Tällä viikolla käytiin jo kertaalleen OYS:ssa epilepsiakontrollissa.
Siellä kerrottiin ja selitettiin tilannetta hoitajalle ja lääkärille monta tuntia.
Eilen pidettiin vuorostaan päiväkodilla palaveria.




Ensi viikolla päästään OYS:n EEG:hen, jonka tulosten perusteella aletaan
lääkkeitä muokkailemaan. Selvää on, että nykyisillä lääkkeillä
ei voida jatkaa. Osa puretaan ja tilalle aloitetaan uutta.

Kohtauksia on nyt tullut siis joka viikko. :(
Tuntuu että tilanne huononee koko ajan. 



Kaikki energia ja aika menee asioitten selvittelyyn. Perustarpeiden
hoitamiseen. Itsestäkin pitäisi varmaan huolehtia paremmin.

Viikko sitten pääsin naikkosten kans käymään sentään IKEAlla. 
Se reissu piristi mieltä ja sai ajatukset jonnekin aivan muualle.<3
Huomenna olisi tiedossa pikkujoulut sekä lauantaina sitten
toiset pikkujoulut. Toivottavasti päästäis edes toisiin.



Tämä pienempi ihanuus pitää huolen siitä, että
mamma huolehtii ja jaksaa juosta paikasta toiseen. :D


En kestä- kuin viaton toinen voi olla <33


Kohta mennäänki sitten paikasta toiseen juoksujalkaa.


Äitin ostamat uuet verhot on heti kiinnostuksen kohteena.
Haamu-leikki on kummankin pojan lemppari. :D



Sain juuri päiväkodilta viestiä, että O on saanut taas
pienen kohtauksen. Joten nyt täytyy mennä...

29.11.2014

Pienin askelin kohti joulua


Adventtikynttilät.<3
Huomenna saa sytyttää yhden näistä.
Aatella, että on jo ensimmäinen adventti.



Pienin askelin olen laittanut kotiin jouluisia juttuja.
Viime päivinä tunnelma on lisääntynyt, kun olen
ulkoa hakenut kuusenhavuja vähän joka pöydälle.


Makuuhuoneeseen ostin uuden joulutähden valoa tuomaan.
Jospa ei tällä tähdellä saada tulipalon alkua aikaseksi. 
Viime vuonna meinasi vanhan tähden kans käydä köpelösti. :(


Tämän valopallon löysin Halpa-Hallista marraskuun alussa.
Ihastuin <3 Yksinkertainen, mutta silti omallalaillaan kaunis ja tuo valoa tosi kivasti huoneeseen.



Kuistillakin on jo muutamia kuusen oksia.
Huomenna olisi haaveena keretä hakemaan ovenpieleen kunnolla havunoksia
ovimatoksi.


Isompi pojista oli viime yönä mummulassa yötä. 
Oli ihan itse halunnut jäädä.

Täksi yöksi saatiin M:n kaksi velipoikaa tänne meille vuorostaan yöksi.
Ilta onkin vierähtänyt oikein mukavasti ruokaa tehden, leikkien, ulkoillen
ja saunoen. Minä kerkesin hakea lisää risuja metsästä, mutta
oli jo niin pimeää, että ei paljon nähnyt mitä katkoi. 
Valoisalla sitten lisää.

Monessa blogissa on nyt pyörinyt risu- ja havukransseja. 
Niitä minäkin olen värkkäillyt.
Yksi ihana jouluinen DIY -juttu on tulossa olohuoneen kattoon.
 Siitä kuvaa sitten kunhan
saan sen valmiiksi.

Huomenna olisi yhden rakkaan kummitytön synttärit.
Sinne suunnataan koko perheellä, jos
kukaan ei nyt päätä sairastua yms..


Mukavaa lauantai iltaa sinne ruudun toiselle puolellekin!<3


26.11.2014

Yksi etappi takana

Täälä ollaan. Nyt on hetki aikaa
istahtaa alas ja kertoa kuulumisia. :)
 Koska tänään voin huokaista.
Tämän syksyn harjoittelurumba on ohi!! 
Eilen olin viimeistä päivää lasten tautien poliklinikalla.
Voi miten haikein mielin lähdin sieltä pois. Reilu kolme viikkoa
meni yhdessä tuulen puuskassa ohitse. 

Miten paljon rakastinki olla tekemisissä pelkästään lasten kans.
Lapsissa on aina toivoa, niinhän sitä sanotaan. 
Ja sain kokea kuuluvani ihan mahtavaan työporukkaan. Kiitosta sinne
päin vielä, jos joku teistä tätä lukee. ;)
Toivottavasti törmätään vielä.

Vimosen työpäivän kunniaksi rohkenin näpsästä itsestäkin kuvan. :D 


Kotopuolessa ollaan tällä hetkelä suht terveenä. Enää nokat 
vuotaa pojilla aika ajoin,
mutta hoitoon ollaan taas päästy kahden viikon tauon jälkeen.
Itse olen saanut pysyä terveenä koko syksyn. 
Toivottavasti influenssapiikki pitää lunssat kaukana!


 
O:lla on meneillään ihan hirveä uhma. Kaikesta pitää huutaa ja
reuhata. Luonnetta pojalta on löytynyt jo vauvasta asti,
minkä osoittaa jo pelkästään se, että hän on selvinnyt niin monesta
läheltä piti tilanteesta hengissä.<3

Näin äidin näkökulmasta tämä aika on kuitenkin äärimmäisen raskasta,
kun lääkkeiden otosta saa esim. taistella aamuin ja illoin, sylki lentäen.
Joinakin päivinä onkin käynyt niin, että sekä äiti että poika
ollaan märisty. :( Silloin minä äitinä luovutan,
enkä ala yrittämään väkisin antoa toista kertaa.


Ruokaa en saa tehä enää yksin ja rauhassa, vaan kaksi pikku kaveria yrittää
parhaansa mukaan olla apuna. O:sta on
oikeasti jo paljon apua. Hän vie roskapussin kodihoitohuoneeseen
ihan omasta tahdostaan. Auttaa kokkauksissa hämmentäen esim. lihoja ja
kastiketta. Tyhjentää tiskikonetta parhaan taitonsa mukaan, samoin pyykinpesukonetta.


A tulee joulukuun 7. päivänä 1v 3kk. 
Vielä hän ei ole lähtenyt kävelemään. Kovasti yrittää tukea vasten 
mennä, mutta vain muutamia askelia. Vauhtia kyllä riittää siitä huolimatta.

Tänä aamuna kun O raivosi, eikä olisi tahtonut pukea päällyvaatteita päälle.
Pienempi nasu vain nauroi vieressä. Miten hyvälle tuulelle toinen voikaan aina saada? Toivottavasti tätä jatkuu vielä pitkään. Joku ihme pelko on hiipinyt takavasemmalle, että A yhtäkkiä lopettaisi olemasta iloinen. Toivottavasti ei lopeta.




 Kotona kaikki on ollut jo pitkään rempallaan. Jospa nyt
kerkeäisin edes vähäsen laittaa joulua kotiin. Jouluvalot on syttynyt tähän torppaan 
jo ajat sitten. Olisi kuitenkin kiva laitella kotia vähän enemmänkin.
Jouluverhot odottaa silitystä ja tontut komerossa hyllyn päälle kiipeämistä.
Kyllähän tässä kerkiää vielä. :D

15.11.2014

Elämä -iloja täynnä


Vastikään Leijonaemojen blogissa joku 
kirjoitti hyvän jutun otsikolla: Saako äiti väsyä?

Minäpäs kerron tähän vähän asioita, jotka
ainakin itseä auttavat jaksamaan, vaikka
lapsilla on ekstraa ja vaativat paljon enemmän kuin
terveet lapset.
 
Asioita, jotka kantavat:
(tässä vain pieni lista päällimäisenä mieleen tulevista)



Ihana koti<3


Talo sellaisella paikalla, josta suurin osa voi 
vain unelmoida


Meri tuossa lähellä



Rakkain mies, joka on myös paras isä pojille<3




kaksi rakasta pikku nasua, O & A<3





 Positiivinen asenne elämään


Kädentaidot



Loppua lähenevät opinnot
(ahkeruus palkitaan joskus)



Oma terveys



ystävät<3
lähipiiri



vapaaillat ja reissut kaksin miehen kans


harrastukset!



vertaistuki

-Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa katsomaan
näitä ihania kavereita pikkujoulujen merkeissä<3
Kaikki on varmasti kasvanu viime näkemästä ihan hurjasti.





Aina on apua saatu, jos on tarvittu<3
 
 
 

Ylimääräisten asioiden pois karsiminen 

----------------------------

Miltä kuulosti? 


Mitkä asiat kantavat teitä eteenpäin? :)