30.1.2014

Äidinvaisto


Tänään aamuyöstä se sitten tapahtui. O sai kohtauksen. Kolme viime yötä olen aavistellut jotain, enkä turhaan. Viime yö oli siinäkin mielessä erilainen pitkään aikaan, että O alkoi klo.5 aikaan huutamaan tosi kovaa. Ei tahtonut mitenkään rauhoittua. Lopulta rauhoittui ja nukahti.

Niin ne äidinvaistot on nyt niin monta kertaa havaittu olevan olemassa, että ei ole enää mitään epäilystäkään. 



 OYS:in reissu on nyt sitten jälleen tulossa. Ensi viikolla mennään kattomaan lääkkeen aloitus. Ajatukset on tosi ristiriitaisia
ja välillä aika karua luettavaa. Niitä en luonnollisestikaan näin julkisesti kirjoittele.



Sydämestäni toivon, että lapseni sais elää normaalia/tavallista elämää ja tällaiset kohtaukset loppuis. Viime kohtauksen jälkeen O:n puhe "taantui". Toivotaan, että nyt ei käy niin. Oli se ensimmäinen kohtaus kyllä paljon rajumpi. Tämä oli vähän lievempi -onneksi.


Päivä on kulunut muuten hyvin. Pitää vain jatkaa eteenpäin päivän touhuja tällaisten jälkeenkin ja toivoa, että huomenna on parempi päivä.


Toivon että saisin nukuttua seuraavat yöt hyvin. Univelkaa alkaa olemaan jo ihan tarpeeksi.




M on just nukuttamassa O:ta. Ei taho enää millään nukahtaa omaan sänkyynsä. Isin ja äidin keskelle on turvallista nukahtaa. Ja meillä on turvallinen olo, kun saahaan olla lähellä lasta. Lopulta kun uni tulee, nostetaan kuitenkin omaan sänkyynsä.



Viime viikolla kävin parturissa. Edellis kerrasta kerkesiki vierähtää ihan liian pitkä aika. Ei tässä kyllä oo joutanu itestä juuri huolehtimaan. Sain tilaisuuen ku pojille tuli muutamaksi tunniksi hoitaja. Vähän lyhensin ja kerrostin. Eteen halusin vähän otsatukan alkua. Ehkä jonain päivänä leikkaan kunnon otsiksen tai sitte en.





Tämän kappaleen myötä on mukava lähteä unten maille<3






Kaikki tässä kirjoituksessa julkaistut kuvat ovat mieheni ottamia!

26.1.2014

Tulppaaneja ja syttyruusuja

 



Nyt hankin minäkin kevään ensimmäiset tulppaanit. Aina ne on yhtä kauniita ja ilahduttavat mieltä. Olen haaveillut, että saisin tuonne pihalle ihan oman tulppaanipenkin. Mikään taitava en oo nuitten kylvökukkien kans, mutta luulisin että kyllä se onnistuu. Nyt alkaa muutenkin oleen sitä aikaa, että pitäis siemeniä ruveta hankkimaan, jos aikoo jotain puutarhassa kasvatella. 



 Kovasti olen yrittänyt miettiä, että mitähän sitä tänä vuonna kasvattelis omissa penkeissä. Viime vuonna kylvin erilaisia yrttejä, mutta huonostihan niille kävi. En joutanut kasvattelemaan mitään, kun olin koko ajan töissä. Toissavuonna istutin ihan hyvällä menestyksellä salaattia, herneitä ja basilikaa. Ehkä tänä vuonna tosiaan enemmän, kun oon vihdoin koko kesän kotona ja pystyn keskittyyn hoitamaankin niitä taimia.




Tämän syttyruusujen teon oon oppinu omalta äidiltäni. Mitään kauniita näistä ei nyt tullu. Käytin aika paljon ulkokynttilöitten valkoista steariinia, joten värittömiksi jäi. Asiansa ajavat kyllä.



Jos joku ei ole näistä ikinä vielä kuullutkaan, niin näitä voi käyttää takan/pesän sytyttämiseen. En oo parempiin syttyihin törmänny. Nämä palaa vaikka kuinka kauan ja varmasti sytyttää märemmän puunkin. Teko-ohjeet löytyy varmasti googlettamalla. :)











Sellaisia touhuja tänne tällä kertaa. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

23.1.2014

Foniatrian poliklinikalla käynti

Eilen meillä oli kaikinpuolin pitkä päivä. Aamulla starttasin reissuun O:n kans OYS:iin. Suuntana tällä kertaa foniatrian poliklinikka. Hänelle tehtiin kuulontutkimus. Ensin samaisella laitteella, mikä on synnärillä, otettiin korvan reagoinnit. (En oikeaa nimitystä tutkimukselle nyt muista) Tässä tutkimuksessa havaittiin kaiken olevan kunnossa ja normaalia. 

Sitten tehtiin eri huoneessa toinen tutkimus. Kummallakin puolella korvia oli kaiuttimet, joista kuului eri voimakkuuksilla erilaisia ääniä. Nooh eihän poika tähän tutkimukseen malttanut keskittyä, vaan leikki koko ajan. :) No mutta pääasia, että tutkimus saatiin tehtyä ja tässäkin tarvirttavat reagoinnit nähtiin.

Kaikki oli siis oikein kunnossa kuulopuolella, enkä ole kyllä missään välissä hänen kuulossa mitään poikkeavaa havainnutkaan. Samalla lääkäri kurkkasi pojan korviin, ja kappas nyt oli toinen putkista irronnut. Kyllä jäi tämä asia äitiä harmittamaan, koska nyt korva voi taas tulehtua. Toivotaan, ettei tulehduskierre kumminkaan ala!!


M:ää operoitiin myös eilen. Oli yön sairaalassa. Kävin illalla häntä katsomassa. Tuntui oudolle, että kerrankin oli näin päin. Pedillä oli mieheni, enkä minä. :) 
Isäntä tulee olemaan seuraavan kuukauden ajan sairaslomalla. Joudun tekemään tällä hetkellä oikeastaan kaikki työt yksin. Huh.. jospa saisin jonkun verran apua tänne kotiin suunnasta tai toisesta. Minä vain olen sellainen, etten sitä apua osaa oikeen itse kysyä. Oon tottunu aina pärjäämään omillani ja selviämään kaikesta, koska on vain pakko.


Mutta pitää pysyä positiivisella mielellä ja pitää mielessä ne hyvät asiat mitä meillä on. Niitäkin on paljon, vaikka nyt on ollut myös paljon vastoinkäymisiä.

21.1.2014

Tavallinen tiistai

Tänään meillä on käyny vieraita. Minun ystävä perheineen. Pitkästä aikaa nähtiin, mutta silti aina yhtä ihana nähä, vaikka harvoin nähään. Kiitos ystävyydestä! <3




Kävin eilen pitkästä aikaa kirpparilla. Samalla kun olin opparia menossa tekeen. Tuon punaisen jumppapallon löysin muutamalla eurolla. Meillä on kerran ollu tuommonen vaan koira sen rikko.. Voitte arvata miten riemuissaan O oli ja ei pienemmälläkään nauru jääny sisään. A tykkää muutenkin hyppyyttelystä.





Tänään ollaan myös herkuteltu pizzalla. Laiskana haimme suoraa pizzeriasta. Ei aina ole pakko jaksaa ite tehä kaikkea. Meillä tulee muutenkin tosi harvoin syötyä mitään roskaruokaa tai käytyä ulkona syömässä. Ihan hyvä vain. Tavallinen kotiruoka on parasta.



A oli niin suloinen tuo lakki päässä ja vispilä kädessä. <3


Eipä tänne sen erikoisempia kuulu. Huomenna tulee taksi hakemaan aamusta ja menen O:n kans käymään foniatrian polilla OYSissa. Saapas nähä mitä siellä. Ei ole itellä mitään erikoisempia ajatuksia käynnin suhteen. Foniatrian klinikalla seurataan kuulohommia ja kielellistä kehitystä. O:lle tehään kuulontutkimus. Katsotaan siis että kaikki on kunnossa sillä puolella. Ei kuulossa kyllä mitään vikaa ole ollut missään välissä. Hyvä että tutkivat senkin, kun O lla on nyt vähän enemmän ikää.



20.1.2014

A:n kuulumisia


En oo A:sta pitkään aikaan oikein kertonut, joten kerrompa nyt ihan vain hänestä.

Hänelle kuuluu pääasiassa hyvää. Alkukuukaudesta käytiin 4kk neuvolassa. Painoa oli jo 7,1kg ja pituutta 63,5cm. Iso poika jo ja kasvukäyrät meni vain ylöspäin. Vielä A:n downius ei oikein meidän arjessa näy mitenkään erityisesti. Kasvetaan ja kehitytään ihan normaalisti. A:n ulkonäkö on ainut mistä asian huomaa. Itse olen valmistautunut jo henkisesti siihen, että esim. motoriikan kehitys tulee vähän jäljessä. Mutta ei asioita kannata liiaksi pohtia, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä. Jokainen kehittyy juuri omaan tahtiinsa. Oppii asioita omalla laillaan. 


Kovasti hän kannattelee jo päätään mahallaan maatessa ja sylissä vielä paremmin. Enää ei niskoja tarvi juuri tukea. Vielä meillä ei kuitenkaan pyörähetä mihinkään suuntaan.

Selällään A tykkää pötkötellä leikkimatolla. Kuuntelee tarkasti joululahjaksi saatua nallea, joka siis kertoo erilaisia satuja. Tuo roikkuva lehmälelu on A:n lemppari. Sitä on mukava syyä ja rapisutella. A osaa jo hyvin kurotella ottamaan lelusta kiinni. Heiluttelee leluja ees taas. Katseellaan seuraa puolelta toiselle ja keskilinjakin on löytynyt jo muutaman kuukauden iästä asti. Jalkoja nostellaan jo kovasti mahan päälle -pitäähän sitä jumpata pienenkin.


Kiinteitä A on nyt oikein innostunut syömään. Suu ammollaan haluaa lisää. Pilttien syönnin alettua onnistumaan, jätettiin vellit oikeastaan kokonaan pois. Nannia ja pilttejä, niistä koostuu A:n ruokavalio. 

Ei säästynyt pikkuinenkaan hirveältä flunssalta. Kova yskä on ollut jo useamman päivän ja nenä on tukossa vähän väliä. Onneksi on keksitty Physiomer ja nenäfriida!! Niillä selvitään nokan tukkosuuesta. 



Nämä kuvat nappasin tänään. A:lla on nyt alkanu nuo hiukset kasvaman muualtakin kuin keskeltä päätä. <3
Toinen ihana asia on, että A juttelee niin hirveästi. Joskus sitä jokeltelua riittäis vaikka kuinka paljon ja tuntuu ettei lopu koskaan juttu.

Seuraava Tahkokankaan (kehitysvammahuollon) käynti on n. 6kk iässä. Tulevat taas käymään täälä kotona. Ihana asia, että tuolta puolelta tekevät kotikäyntejä. Meillä kun sitä ajoa esim. OYS:iin tulee Onninkin takia ihan tarpeeksi. Mutta jatkossa joudutaan sitten A:nkin kans käymään Oulussa. 

Kyllä jossain välissä aina välähtelee mielessä, että olisikohan viisasta alkaa katsella tonttia jostakin päin? Tällä hetkellä mietitään tosi paljon tätä meiän asuinpaikkaa. Tässä kun tätä vettä on niin paljon ympärillä. A tuskin kovin äkkiä tulee ymmärtämään (jos koskaan), että veden lähelle ei saa mennä. Itsellä pitäis olla silmät selässä ja tuskin pystyisin A:n kasvettua öitäkään nukkumaan rauhassa. Sais koko ajan pelätä, että milloin hän karkaa ulos. Talossa on 5 ulko-ovea, joten senkin takia on aika vaikee pitää silmällä. 

Niin paljon vaaroja piilee tämän talon ympärillä, kun iso kanava rajaa tontin toiselta puolelta ja toinen kanava toiselta ja talon pihapiirissä on aika syvä ja ISO lampi. Mitään paikkoja ei oo aidattu. Ja jos ruvettas ite aitaileen joka puolelta, niin huh sitä työtä.. Tosin tämä paikka on niin mahtava, että ei tätä raskis myyä ainakaan vielä. En tiiä yhtään samanlaista paikkaa, eikä tällaisia varmasti olekaan. Täällä asuessa pitää osata kunnioittaa luontoa, se tulee niin lähelle. Vähän ku asus jossain saaressa, paitsi että kuja on ainut mikä vie mantereelle.


Semmoinen suloinen nappisilma on meiän A. Voitte arvata, että tämän äitin tekis mieli aika ajoin haukata palanen pikkuista. 

Tässä vielä pakkaspäivän iloa kuvien muodossa.

Jäinen on lampi.

Joskus entisillä asukkailla oli laiturikin tuossa lammessa. Laiturin tukirakenne jäänyt tuonne risukon sekaan.



Terijoen salavat, ihanat talvellakin.


18.1.2014

Karhunpojat sairastaa


Tämä talo on hiljentynyt. Näyttäisi siltä, että kaikki muut on flunssan kourissa paitsi minä. Ajan kysymys vain milloin se on minullakin. 

Heti aamulla kuuntelin, että A:n hengitys rohisee. Eilen jo yskä oli tullut. Mittasin samantien lämmön. Ei ollut. Toivotaan että menee ohi nopeasti, eikä kehkeydy miksikään vakavemmaksi.

O on jaksanu touhuta koko päivän aina 5:n asti jolloin uni voitti. Nuhainen on O:kin. Pitää mitata lämpö kunhan herää.

M:llä ois tänään ollu tuplavuoro. Aamu+ilta. N. 3aikoihin sain puhelun että kuumetta on. Tuli kotiin levähtään ja saikkua loppukierto. 

Minä nyt täälä yritän touhuta kun karhunpojat sairastaa.<3

Kuvan nappasin puhelimesta. Otettu joskus marras-joulukuussa.

Huoli




Jälleen kerran
 pomppaan ylös kuin vieteri.
Olen kuullut unen läpi
samanlaista ääntä kuin viimeksi.
Joko taas?
Katson lastani.
Näen kauniit kasvot. Rauhallisena.
Huokaan syvään ja silitän.
Silti mieleni täyttää epävarmuus.
Oliko se sittenkin?

17.1.2014

Tomaatti-mozzarellaa ja vaniljapullaa


Aikoin eilen päivittää tänne, vaan niinhän se jäi. Aina on jotain muuta ja tuntuu ettei missän välissä kerkeä.

Eilen laitoin pitkästä aikaa ruuan lisukkeeksi mozzarella-tomaatti siivuja. Paloittelee vain sopivan kokoisiksi siivuiksi mozzarellan ja tomaatin. Lisää päälle ripauksen suolaa, mustapippuria ja öljyä. On herkkua!


Eilen kävin myös lasten kans minun mummun synttäreillä. Oli ihana käyä pitkästä aikaa kattomassa omaa mummua.<3 Pitäis useammin päästä käymään. Reissu meni ihan hyvin ja pojat nukkui matkat autossa, sai huoletta ajella menemään.



Meillä O touhuaa vieläkin tuota yläkuvassa olevaa. Välillä oli taukoa, että unohti kissan, mutta nyt on muistunu taas mieleen. Kissa reppana, kaikkea joutuu kokemaan.

Tänään innostuin kuntosalille menon sijaan leipomaan vaniljapullaa. Kumpihan liene ois ollu parempi vaihtoehto?






Kyllä kannatti leipoa. Nyt on pakkasessa vieraillekin kahvipullaa.



Meiltä löytyy talosta tämmönen nurkka missä on upotettu hylly. Tykkään tästä tosi paljon. Tähän asti se on ollu erilaisten käyttämättömien kynttiläjuttujen säilytyspaikka. Saapa nähä mitä sinne keksin. Onko ehotuksia?


Pentikin punainen kynttilämalja. Tuikkuteline on Partyliten.




Nyt täytyy kiiruhtaa saunaan tunnelmoimaan. Pojat jo nukkuu, joten saan käyä taas ihan rauhassa saunomassa.

15.1.2014

kuvapläjäys


Mikäs sen mahtavempaa tällaisena aurinkoisena pakkaspäivä, kuin lähteä ulos kuvailemaan. Puin O:n mukaan pulkan kyytiin ja eikun menoksi.






Hyisen kylmälle näytti meri, mutta silti niin ihana oli pikaisesti käyä rannassa pyörähtämässä.






Takapihan kanava, joka menee aina merelle asti.  Välillä merivesi nousee jo jäätyneen lammen jään päälle. (Siksi vettä on jään päällä.)


Lintuja oon ruokkinu jo jonkin aikaa. Eilen kävin ostamassa lisää sapuskaa lintusille. Vaihettiin ruokintapaikkakin rauhallisemmalle paikalle. Nyt on mielenkiintoista seurata kuinka kauan menee, että löytävät eväät.






 Rentouttavaa pakkaspäivää sinnekin! :)