30.1.2014

Äidinvaisto


Tänään aamuyöstä se sitten tapahtui. O sai kohtauksen. Kolme viime yötä olen aavistellut jotain, enkä turhaan. Viime yö oli siinäkin mielessä erilainen pitkään aikaan, että O alkoi klo.5 aikaan huutamaan tosi kovaa. Ei tahtonut mitenkään rauhoittua. Lopulta rauhoittui ja nukahti.

Niin ne äidinvaistot on nyt niin monta kertaa havaittu olevan olemassa, että ei ole enää mitään epäilystäkään. 



 OYS:in reissu on nyt sitten jälleen tulossa. Ensi viikolla mennään kattomaan lääkkeen aloitus. Ajatukset on tosi ristiriitaisia
ja välillä aika karua luettavaa. Niitä en luonnollisestikaan näin julkisesti kirjoittele.



Sydämestäni toivon, että lapseni sais elää normaalia/tavallista elämää ja tällaiset kohtaukset loppuis. Viime kohtauksen jälkeen O:n puhe "taantui". Toivotaan, että nyt ei käy niin. Oli se ensimmäinen kohtaus kyllä paljon rajumpi. Tämä oli vähän lievempi -onneksi.


Päivä on kulunut muuten hyvin. Pitää vain jatkaa eteenpäin päivän touhuja tällaisten jälkeenkin ja toivoa, että huomenna on parempi päivä.


Toivon että saisin nukuttua seuraavat yöt hyvin. Univelkaa alkaa olemaan jo ihan tarpeeksi.




M on just nukuttamassa O:ta. Ei taho enää millään nukahtaa omaan sänkyynsä. Isin ja äidin keskelle on turvallista nukahtaa. Ja meillä on turvallinen olo, kun saahaan olla lähellä lasta. Lopulta kun uni tulee, nostetaan kuitenkin omaan sänkyynsä.



Viime viikolla kävin parturissa. Edellis kerrasta kerkesiki vierähtää ihan liian pitkä aika. Ei tässä kyllä oo joutanu itestä juuri huolehtimaan. Sain tilaisuuen ku pojille tuli muutamaksi tunniksi hoitaja. Vähän lyhensin ja kerrostin. Eteen halusin vähän otsatukan alkua. Ehkä jonain päivänä leikkaan kunnon otsiksen tai sitte en.





Tämän kappaleen myötä on mukava lähteä unten maille<3






Kaikki tässä kirjoituksessa julkaistut kuvat ovat mieheni ottamia!

16 kommenttia:

  1. voi tsemppiä sinne! <3
    ihanat hiukset sulla! ja näytät pirteeltä, vaikka varmaan oot väsyny..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia<3 ja ihana että näät minut tuossa kuvassa pirteänä. Ehkä se on tuo aurinko, joka parantaa väsymystäkin päivä päivältä ja tuo ennen kaikkea sitä toivoa paremmasta huomisesta.

      Poista
  2. Paljon voimia sulle ja teille! Oot kyllä kaunis, ihanat hiukset..

    VastaaPoista
  3. voimia sinulle ja miehellesi <3 epilepsia on tuttu sairaus minulle,"suku-sairaus" ja lapsesta asti oon kohtauksia nähnyt..Toivotaan,ett O.n kohtauksille syy löytyisi ja oikeat lääkkeet..
    Kaikesta huolimatta ihana,että jaksat itsestäsi huolehtia,pienikin hetki voi yksin voi saada ihmeitä aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Monessa perheessä varmasti epilepsia tulee jollain lailla tutuksi. :/ sitä ei kyllä toivo kellekään. Varmasti aina kun lapset on pieniä, saa ittensä unohtaa ja aatella enemmän niitä lapsia.<3 Pienet asiat tekee ihmeitä.

      Poista
  4. Voi että..aina niin sanaton tällaisten uutisten jälkeen,voimia!<3 onneksi epilepsiaanki on hyvät lääkkeet olemasa kuhan löytyy vain ne oikeat. Voi että teiä pojilla on kyllä nii ittensä näköset nimet!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vain on että kaikki on otettava vastaan mitä tulee. Niin pieneksi tuntee ittensä tällasten asioitten kans. On kyllä hyvät nimet nuille meistäkin, aivan kuin itestään ovat tulleet. ;-) ja jaksamisia teiän arkeenkin. <3

      Poista
  5. Toivotaan, että tulisi selkoa asioihin O:n osalta etenkin, että tekin saisitta es pikkusen mielenrauhaa <3 Voimia sinne :))

    VastaaPoista
  6. Voi suloisia, O & A <3 Tsemppiä kaikkeen, olette ajatuksissamme <3

    VastaaPoista
  7. Löysin blogisi ja jään seurailemaan! :) Voimia kovasti teille! Suloisia poikia <3
    www.kauniselamaa.blogspot.com

    VastaaPoista
  8. Voi onko sulla luonnostaan noin ihanan väriset hiukset? Kateellisena oman maantienharmaani kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on ihan luonnostaan. :) vähän tuollaiset oranssehtavathan ne on ja varsinkin auringonvalossa.

      Poista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3