20.1.2014

A:n kuulumisia


En oo A:sta pitkään aikaan oikein kertonut, joten kerrompa nyt ihan vain hänestä.

Hänelle kuuluu pääasiassa hyvää. Alkukuukaudesta käytiin 4kk neuvolassa. Painoa oli jo 7,1kg ja pituutta 63,5cm. Iso poika jo ja kasvukäyrät meni vain ylöspäin. Vielä A:n downius ei oikein meidän arjessa näy mitenkään erityisesti. Kasvetaan ja kehitytään ihan normaalisti. A:n ulkonäkö on ainut mistä asian huomaa. Itse olen valmistautunut jo henkisesti siihen, että esim. motoriikan kehitys tulee vähän jäljessä. Mutta ei asioita kannata liiaksi pohtia, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä. Jokainen kehittyy juuri omaan tahtiinsa. Oppii asioita omalla laillaan. 


Kovasti hän kannattelee jo päätään mahallaan maatessa ja sylissä vielä paremmin. Enää ei niskoja tarvi juuri tukea. Vielä meillä ei kuitenkaan pyörähetä mihinkään suuntaan.

Selällään A tykkää pötkötellä leikkimatolla. Kuuntelee tarkasti joululahjaksi saatua nallea, joka siis kertoo erilaisia satuja. Tuo roikkuva lehmälelu on A:n lemppari. Sitä on mukava syyä ja rapisutella. A osaa jo hyvin kurotella ottamaan lelusta kiinni. Heiluttelee leluja ees taas. Katseellaan seuraa puolelta toiselle ja keskilinjakin on löytynyt jo muutaman kuukauden iästä asti. Jalkoja nostellaan jo kovasti mahan päälle -pitäähän sitä jumpata pienenkin.


Kiinteitä A on nyt oikein innostunut syömään. Suu ammollaan haluaa lisää. Pilttien syönnin alettua onnistumaan, jätettiin vellit oikeastaan kokonaan pois. Nannia ja pilttejä, niistä koostuu A:n ruokavalio. 

Ei säästynyt pikkuinenkaan hirveältä flunssalta. Kova yskä on ollut jo useamman päivän ja nenä on tukossa vähän väliä. Onneksi on keksitty Physiomer ja nenäfriida!! Niillä selvitään nokan tukkosuuesta. 



Nämä kuvat nappasin tänään. A:lla on nyt alkanu nuo hiukset kasvaman muualtakin kuin keskeltä päätä. <3
Toinen ihana asia on, että A juttelee niin hirveästi. Joskus sitä jokeltelua riittäis vaikka kuinka paljon ja tuntuu ettei lopu koskaan juttu.

Seuraava Tahkokankaan (kehitysvammahuollon) käynti on n. 6kk iässä. Tulevat taas käymään täälä kotona. Ihana asia, että tuolta puolelta tekevät kotikäyntejä. Meillä kun sitä ajoa esim. OYS:iin tulee Onninkin takia ihan tarpeeksi. Mutta jatkossa joudutaan sitten A:nkin kans käymään Oulussa. 

Kyllä jossain välissä aina välähtelee mielessä, että olisikohan viisasta alkaa katsella tonttia jostakin päin? Tällä hetkellä mietitään tosi paljon tätä meiän asuinpaikkaa. Tässä kun tätä vettä on niin paljon ympärillä. A tuskin kovin äkkiä tulee ymmärtämään (jos koskaan), että veden lähelle ei saa mennä. Itsellä pitäis olla silmät selässä ja tuskin pystyisin A:n kasvettua öitäkään nukkumaan rauhassa. Sais koko ajan pelätä, että milloin hän karkaa ulos. Talossa on 5 ulko-ovea, joten senkin takia on aika vaikee pitää silmällä. 

Niin paljon vaaroja piilee tämän talon ympärillä, kun iso kanava rajaa tontin toiselta puolelta ja toinen kanava toiselta ja talon pihapiirissä on aika syvä ja ISO lampi. Mitään paikkoja ei oo aidattu. Ja jos ruvettas ite aitaileen joka puolelta, niin huh sitä työtä.. Tosin tämä paikka on niin mahtava, että ei tätä raskis myyä ainakaan vielä. En tiiä yhtään samanlaista paikkaa, eikä tällaisia varmasti olekaan. Täällä asuessa pitää osata kunnioittaa luontoa, se tulee niin lähelle. Vähän ku asus jossain saaressa, paitsi että kuja on ainut mikä vie mantereelle.


Semmoinen suloinen nappisilma on meiän A. Voitte arvata, että tämän äitin tekis mieli aika ajoin haukata palanen pikkuista. 

Tässä vielä pakkaspäivän iloa kuvien muodossa.

Jäinen on lampi.

Joskus entisillä asukkailla oli laiturikin tuossa lammessa. Laiturin tukirakenne jäänyt tuonne risukon sekaan.



Terijoen salavat, ihanat talvellakin.


12 kommenttia:

  1. On niin suloinen, että suukko tekis mieli mojauttaa :)

    VastaaPoista
  2. Teillä on kyllä vesistöä paljo talon ympärillä, että sais olla silmät selässäki:) Ittiäki hirvittää joskus ku aattelee, jos meillä lapset hoksaa sen kanavan ja lähtevät sinne lorkkii. Pittää kyllä koko ajan seurata kesälläki etteivät pääse karkaan pihalta. Oon kyllä aatellu, jos saatas aita tehtyä mahd. pian pihalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän aita tuo aina turvallisuutta lapsiperheessä. On helpompi hallita tilannetta. Teilläkin se vaara on niin lähellä kyllä. Mut kyllä ne lapset jossain vaiheessa tajuaa asian. Toivottavasti :-D

      Poista
  3. Ihana lukia teijän elämästä siellä vaikka siihen mahtuukin monenlaista. A on kasvanut mukavasti ja suloinen tapaus selvästi :)) O:kin on kyllä veikeä tapaus :) mukava katella kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei puutu elämästä kyllä jännitystä meiltä. Vieläkin muistan kolmen vuoden takaa yhen terkkarin sanat:"Oon kyllä vähän kateellinen ku teillä tuntuu sattuvan kaikkee jännää elämässä. ;-)" vitsillähän terkkari nää sanat heitti mut ihana et joku näki meiän elämässä jännitystä. Kummatki nuo on kyllä semmosia vesseleitä. Ilman ei vois elää.

      Poista
  4. Mukava lukia teijän elämästä sieltä ja kuvinkin seurata sitä :))

    VastaaPoista
  5. Hieno tukka A:lla,ihana nappisilmä! Niin tutunnäköisiä piirteitä.Kiva kuulla että on tyytyväinen ja kasvava ihanuus.Ihanan ja sydämmen tykytyksiä kuuloinen tontti teillä...T.Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 joo tykytyksiä on tullu niin ilon että säikähyksen takia. :-)

      Poista
  6. Kylläpä teillä on ollu monenlaista! Ihan kyllä omat elämän tuomat haasteet tuntu pieniltä. Uusi lukija ilmoittautuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava että löysit blogiini. Tervetuloa!:-) kerkesimpä kurkata jo sinunkin blogiin.

      Poista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3