30.5.2014

Touhun keskeltä tulin muutaman sanasen tänne rustaamaan.

Huh on ulkona kylmää. Saa olla pojillakin kunnolla vaatetta, jos ulos lähtee.

Huomenna on monelle tärkeä päivä -valmistujaispäivä. Niin myös minun siskolle, joka pääsee ylioppilaaksi.

Itsellä tuo päivä oli keväällä 2010 ja se on kyllä jäänyt mieleen erittäin hyvin. Silloin olin tuore ylioppilas ja tulevaisuuden suunnitelmat auki. Hain heti lukiosta suoraan sairaanhoitaja kouluun ja pääsin. Sillä tiellä tässä vieläkin ollaan. Toivon mukaan ensi keväänä on sitten minun juhlapäivä ja kova urakka vihdoin palkitaan.


A:n ja O:n kans olen käynyt leikkipuistossa aina kun ollaan kotosalla oltu ja ei ole ollut mitään muuta touhua. 


Hienosti osaa A:kin jo kiikkua vauvojen kiikussa. Isoveljen pitäis tietysti saada vauhtia antaa.



 Hui, kun on syksyisen näköisiä kuvia. Ainoastaan tämä vihreys kertoo sen, että kesää tässä eletään ja keskikesää kohti mennään.


Isoveli osaa jo reippaasti itse laskea liukumäkeä. Mieluista puuhaa pian 2-vuotta täyttävälle.


Mustikka-valkosuklaa hyytelökakut sain tässä äskön tehtyä valmiiksi. Tulevat siskoni huomisiin yo-juhliin. Ihana, kun saa jotain tehdä ja olla sillälailla apuna juhlien järkkäämisessä. 


Mukavaa juhlaviikonloppua! <3
Nauttikaahan herkuista, jos juhliin olette menossa.

27.5.2014

Meidän pihapiiriä (lopussa video)

Tuli toive, että tekisin postauksen meidän pihapiiristä.
Lähdin poikien kans ulos, joten otin kameran messiin ja napsin muutamia kuvia vanhalla Canonin Ixucsella. 
Tässäpä niitä, olkaa hyvä.

Kujalta aukeava näkymä pihalle.
 

Autotalli näkyy tieltä ensin, sitten vasta talo. Kaksi vanhaa pihakuusta peittää talon näkyvyyttä tielle aika onnistuneesti.


Tänä keväänä tehty heinäseiväsaita. Sieltä jostain se talokin pilkottaa.



Raparperipenkki

Tien vieressä meillä on oma tenniskenttä. (Kuvassa tuo laakea harmaa alue) Pohja on kivituhkaa.
Tenniskenttä. Tälle kevättä tätä ei oo huollettu ollenkaan. Ruohomättäät pitäis nyppiä pois ja tasottaa. Lisäksi sisäviivat puuttuu nyt kokonaan.

Kyllä siinä pallo pomppaa, kunhan kivituhka kuivuu kunnolla talven jäljiltä ;)

Nämä vanhat terijoensalavat on lapsille mieluisia kiipeilypuita. Niin omille kuin vieraille.

Talo etupihalta päin. Etupihaa on tarkoitus syksyllä alkaa muokkaamaan enemmän meidän näköiseksi.

Etupihan perenna. Kaipais kiperästi jotain hoitoa ja ehostusta.

Nämä on kukassa ensimmäisten joukossa.

Leikkimökki. Entiset asukkaat jättivät leikkimökin taakse koirahäkin.

Viinimarjapensaat takapihalla sekä lumipalloheisit.

Terassi näkymä.

Puinen silta vie saareen, jossa meillä on lato varastona.

takapihaa.
Takapihan patio. Tuo on aikalailla meiän ykköspaikka kesällä. Siinä on mukava istuskella isollakin sakilla ja aurinko paistaa tuohon melkein koko päivän, aamua lukuunottamatta.




Rentukat kukkii pitkin lammen vartta näin alkukesästä.


Taloa vielä takapihalta päin. "Mutterisaunan" mallin erottaa ulkoapäinkin.

Tässä teille vielä lyhyt videon pätkä takapihalta. Tuo veden solina on jotain aivan ihanaa kuunneltavaa näin keväisin ja kesällä.

video



Jospas näistä kuvista välittyis edes vähäsen meidän pihapiirin tunnelmaa.

PS. kuvissa ette kesäkukkia vielä juuri näe. Tarkotus ois käyä puutarhalla ihan lähipäivinä.

Tämäkin viikko on vilskettä täynnä. Joka päivälle on jotain ohjelmaa. Jospas sitä tästäkin viikosta selvittäis. ;)

26.5.2014

Tahkokankaan käynti


Tänään hurautimme koko sakilla Tahkikselle eli Tahkokankaan palvelukeskukseen Ouluun. A:lla oli sinne poliklinikalle aika.

Lääkärin aika oli ensin. Kaikenlaista pulistiin ja pölistiin. Lääkäri totesi, että seuraillaan pojan kehitystä entiseen malliin. Lääkäriltä kysyin A:n kasvusta ja hän kertoi sen mitä itsekin olen ajatellut, eli että A kasvaa todella hyvin käyrillä. Painoa ei ole liikaa eikä liian vähän. Pituuskasvu on hurjaa, mutta ei A mitenkään pienikokoiseksi taida jäädäkään. Sen näkee jo nyt.

A:lla on aika kookas napatyrä. Siinäkin asiassa lääkäri on vielä seurantalinjalla. Todennäkösesti jos se ei itsestään ala pienenemään 1-vuoden ikään mennessä, niin leikataan. Aika näyttää..

Antibiootti loppuikin eilen ja kävi niin kuin arvelinkin, että tämäkään lääkäri ei nähnyt korviin kunnolla. Emme siis tiedä onko korvatulehus parantunut vai ei.. Pitäis muutaman viikon päähän varata tk:hon aika, jotta voivat tympanometrilla kattoa onko korva kunnossa vaiko ei.


Lääkärin jälkeen oli fysioterapeutin ja puheterapeutin kans treffit. He pyörittelivät poikaa ja katsoivat miten A on kehittynyt. Hienosti poika kehittyy kuulemma, eikä fysioterapian tarvetta ole. Kaikkien yllätykseksi poika päätti näyttää parastaan ja nousi sekunniksi konttausasentoon. :)

Huimaa tuo kehitys on kyllä viime aikoina ollutkin. Ainut huoli tällä hetkellä on, että vaikuttaako kookas napatyrä A:n istumiseen. Poika kun ei viihdy istualleen. Häntä alkaa tympästä melkein heti, kun tasapainoa aletaan harjoitella istualleen.

Tästä syystä fysioterapeutti suositteli A:lle apuvälinelainaamosta saatavaa syöttötuolia, jota saa kallistettua ja poika pysyy siinä hyvin tuettuna. Ei tarvitsisi enää lattian rajasta syöttää.


Kun reissu oli tehty ja päästiin kotiin, oli pakko laittaa tulet takkaan. Huh kun on muuttunu taas yhtäkkiä viileäksi ilma. Sisälämpömittari oli painunu +20 pienemmälle puolen sisälläkin.


Kynttilät sytytin pitkästä aikaa lämpöä tuomaan <3


Pojat nukkui koko tulomatkan, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää taas kotona.


Mukavaa maanantai-iltaa täältä meiltä! <3
 Minä lähen saunan lämmitykseen ja vahtimaan nuita pikku muruja.

24.5.2014

A:n taidonnäytettä


On tullu valvottua nyt muutamana viime yönä O:n sairastelun takia. Jotenkin en osannu tänäänkään mennä ajoissa nukkumaan. Tässä sitä vielä istutaan koneella.

Viime yönä O:n kohtaus toistui. Kuumetta oli tasan 40 astetta. Onneksi kohtaus meni Stesolidilla heti ohi ja loppuyö nukuttiin tosi hyvin.

Nyt poika tuola tuhisee, eikä ole onneksi kuumeisen oloinen. Jospa tämä virus ois selätetty vihdoin!!


Lämmintä on piisannu ja on ollu ihana kun on voinu lasten vaatekerrastoa vähän vähentää. Ulos tulee lähdettyä paljon herkemmin, kun ei tarvitse alkaa ryysyjä vetämään päälle. Pipot päähän korvia suojaamaan ja ei kun menoksi.
 

Tässä teille näytettä A:n notkeudesta. Pojalla taipuu nuo jalat jo nyt ihan kummallisiin asentoihin. Varvasjooga on parasta! :D

Nukkuma-asennot on ihan parhaita. 
Niille nauretaan miehen kans harvase ilta. 
Yleensä toinen jalka sojottaa ihan pystysuorassa kohti kattoa.


 Avomaankurkun taimet on tällä hetkellä tämän kokoisia. Joko uskallan nämä ulos istuttaa? Vai oisko järkevintä antaa kasvaa sisällä ihan kunnon kokoisiksi?


22.5.2014

Kuumekouristelua

n. klo. 2 yöllä mennään nukkumaan. 

Vähän väliä herään siihen, kun O:lla käsi nykii ja hän huitoo meitä. Kuumetta on 39,2.

Klo. 3 annan hänelle Panadolia nestemäisenä kuumetta laskemaan. Kuumetta nyt 39,6.

Klo. 5 heräämme siihen, kun O alkaa huutamaan. Samaan aikaan kädet ja jalat kouristaa.

Kouristaminen näyttää siltä, kuin O saisi hirveitä sähköiskuja koko ajan. Se huuto tuli jostain syvältä sisältä ja oli aivan kauhean kuuloista.

Kouristaminen jatkuu, joten soitan hätäkeskukseen.

Kysyn saanko antaa Stesolidia. Sieltä ei osata vastata, vaan käskee odottaa ambulanssia.

Kouristaminen lakkaa.

Soitan uudelleen hätäkeskukseen, että kouristaminen on mennyt ohi, mutta vasen käsi nykii vielä ajoittain.

N. klo.5.30 Ensihoitajat käyvät tarkistamassa tilanteen.

Säpsymistä on vieläkin. Annan lisää lääkettä, Buranaa. Kuumetta korvasta mitattuna 38,8.

Soitto neurologiselle osastolle. Sieltä saan ohjeet jos vielä toistuu. 

Uskallan nukahtaa uudelleen.

kuva pinterest

Siinä kuvailin meidän viime yön tapahtumia.
Vieläkin alan täristä kun palautan tilanteen mieleen. Mutta tuostakin selvittiin. Todennäköisesti tuo oli kuumekouristelua, eikä epilepsiasta johtuvaa kouristamista.

Tarkkaillaan tilannetta ja jos tässä päivän aikana uusiutuu tai ensi yönä, niin tiedossa on sairaalaan meno. :/

Nyt tärkeintä on pitää pojan kuume alhaalla. Mies lähtikin Pronaxenia ja lisää särkylääkettä hakemaan.

21.5.2014

Turinoita


Nämä seuranani aion nyt vain istua ja päivitellä kuulumisia tänne.


Eilinen päivä eli tiistai meni melkeimpä kokonaan OYS:ssa. Käytiin lasten neurologian poliklinikalla epilepsian alkuohjauksessa. Ensin oli aika hoitajalle ja sitten lääkärille. Mietittiin paljon asioita. Nyt on ainakin varmaa, että O:lla ei ole fosfolipidi-syndroomaa. Fosfolipidi vasta-aineet oli negatiiviset. Sitä miten ne yhtäkkiä onkin nyt negatiiviset, kun ne kahdella edellisellä kerralla on ollu huomattavasti koholla, ei tiedä kukaan. Mutta helpottava uutinen tämä meille on. Uuden sinustromboosin riskiä ei niin paljon tarvi enää pelätä.


Taas tuli koettua, miten kolkkoja ja pitkiä OYS in käytävät on. O jaksoi hienosti itse juoksennella ja kävellä paikasta toiseen.

Lääkäriltä kyseltiin aika paljon asioita. Vielä eilen ne oli paremmin mielessä, mutta tänään ne on jo kadonnu tuonne aivosolujen eri kolkkiin. Ehkä hyvä niin.

Ei niin hyvä uutinen on, että O:lle nousi tänä iltana taas kuume. Tällä kertaa kuumetta on ollu 39 asteen kieppeillä. Särkylääkettä säästelemättä pieni mies on mehupullonsa kanssa nukkunut pikku pätkiä päivälläkin. (Toivottavasti yö menee lääkittynä hyvin..) Mistä lie johtuu tämä lämpöily, kun edellisestä kuumeesta ei ole kulunut vielä edes kahta viikkoa!!? Alan pelätä korvaongelmaa... Eiköhän ne 8 korvatulehusta riittäis O:lle? Putketkin on ollu korvissa jo 9 kuukautta ja sinä aikana 0 korvatulehusta. :)

A:kin on ollut tosi räkäinen ja tukkoinen. Maanantaina käytinkin häntä tk:ssa. Mukaan reissulta lähti korvatulehus. Ei muuta kuin antibioottia pikkuiselle ensimmäistä kertaa. Tätä päivää oon pelänny syntymästä asti.. :/

Kuva otettu huhtikuussa -14 ja ei ole itse ottamani.

Pitää kuitenkin yrittää olla tämän kaiken keskellä positiivinen. Jospa tämä keskikesään mennessä helpottais. Itelläkään ei ole ollut mitenkään maailman energisin ja parhain olo. Tarkistutin maanantaina CRP:n eli tulehdusarvon iteltäkin ja se oli 22. Mikä lie virus jyllää nyt meidän perheessä. Angiina ei ole, koska testi oli negatiivinen.


Olen nauttinut...

 mm. siitä, että oon saanu laittaa pyykkejä ulos kuivumaan. Tosin tänään ilma oli sen verran kylmä ja kostea, että ei ois kuivunu, mutta muina päivinä on kuivunu kyllä hyvin ulkosalla.

Tuosta pyykkikuvasta näette samalla maisemaa meidän takaterassilta. Silta vie saareen, jossa on lato. Patiolla on meillä grillauspaikka. (vas. kuvassa)



Kumpikin poika simahti leikkipuisto reissun jälkeen maanantaina ulos vaunuihin. O:lle tärkeintä tällä hetkellä on "Cäppi" ja aurinkolasit. Ne pitää olla ehottomasti mukana joka paikassa. Nukkuessakin ;).


Laatikoihin olen istuttanut porkkanaa, salaatteja, pinaattia, ruohosipulia ja hernettä. Jännä nähä kasvaako sieltä mitään.

Jos ihmettelette, että millä ajalla minä kerkeän tällaistakin hommata, kun elämässä on niin paljon kaikkea muutakin. Niin nämä istutin maanantaina sillä aikaa, kun pojat oli hoitajan kans leikkipuistossa..


Meillä on arkipäivää myös nämä iljettävät ötökät eli punkit....... Hyi hirveä. Tällaisen löydön tein yks päivä meidän makuuhuoneen lattialta. Oli puonnu kissasta sinne. Oli kerenny imeä ittensä täyteen verta kun oli niin iso. Näin isoa en oo oikeesti ikinä nähny.

Kissa on aikalailla ulkoruokinnassa kesän ajan just näitten kamaluuksien takia, ettei kanna näitä sisälle. Päivittäin pitää kissarukka harjata läpi, ettei ihossa oo seuralaisia. Punkkipannan ostoon pitäs jo juosta.

Osaako joku kertoa auttaako punkkipanta kissalle?