9.5.2014

Anna-Mari Kaskisen runo

Rohkeutta, äiti kirjasta löysin itseäni koskettavan runon. Haluan sen jakaa teidän kanssanne.


ROHKEUTTA SINULLE, ÄITI,
jonka lapsi on erilainen kuin muut.

Olet tottunut pitkiin katseisiin
ja uteliaisiin silmäyksiin.

Olet tottunut tunkeileviin kysymyksiin
ja epähienoihin huomautuksiin.

Olet tottunut syyllisyyteen
Ja miksi-kysymyksiin.

Rohkeutta sinulle, äiti
Kulje pää pystyssä.
Tämä lapsi on sinulle annettu.
Hänellä on paikkansa maailmassa.
Hänellä on oikeus elää, iloita ja tulla rakastetuksi.
Kukaan ei saa riistää sitä oikeutta häneltä.
Kukaan ei saa tehdä tyhjäksi hänen arvoaan.

Rohkeutta sinulle, äiti
joka kasvatat lastasi.
Anna hänen kasvaa vapaana kohti
valoa.
Hänellä on tehtävä.
Se hänen on itse löydettävä.

(Anna-Mari Kaskinen)

 (Kuva pinterest)

12 kommenttia:

  1. Hieno runo. Olen seurannut tätä sinun blogia jonkin aikaa. Meidän nuorimmalla lapsella 7kk on ollut sellaisia tärinäkohtauksia, kun hän herää. Ensi vkolla saadaam eeg:n tulokset. Hieman jännittää. Sinulla on ihanan positiivinen asenne. Voisin ottaa sinulta oppia. Itse olen sellainen murehtija. t. Viiverö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on niin että jos tässä meiän tilanteessa rupeais liian vakavasti miettiin ja pohtiin asioita niin sekois ite. :-( pitää osata nauttia elämästä niillä eväil mitä on annettu. Huumoria ei saa unohtaa. ;-) toivottavasti saatte hyviä uutisia EEG stä eikä mitään epileptiseen viittaavaa löytyis tai muutakaan.

      Poista
  2. ihan kylmät väreet vierähtivät lävitseni <3 liikuttavat sanat,niin totta jokainen <3 Tulee niin mieleen ajatus,että jokaisella ihmisellä on oma paikkansa tässä maailmassa...Ja nämä kaikkein pienimmät ovat muistuttamassa meitä elämän arvokkuudesta ja lahjasta :)

    VastaaPoista
  3. Ihana runo kyllä! Olen miettinyt itsekseni tuota tuijotusasiaa.. Kun tiesin, että meidän lapsi on menossa leikkaukseen, niin murehdin, että sitten ihmiset varmaan ihmettelee ja tuijottaa, että miksi tuolla vauvalla on leikkausarpi päässä. Kun olimme osastolla, niin siellä oli monennäköisiä lapsia erilaisilla vammoilla. Kun huomasin, että jollakin on joku epämuodostua, niin olisi tehnyt mieli katsoa, että millainen se on, mutta en kehdannut, ja silloin tuli jotenkin epäluonnollisesti käännettyä katse aivan eri suuntaan.

    Huonekaverin lapsella oli paljon epämuodostumia, ja siellä sain katsella pikkuista ihan rauhassa. Ja ihmeellistä kyllä, kun olin oppinut näkemään mikä hänessä on erilaista kuin normaalisti, en enää tuntenut tarvetta tuijottaa ja pystyin ottamaan katsekontaktin normaalisti. Sairaalareissun jälkeen mieleni oli muuttunut, eikä tuntunut ahdistavalta, jos jotkut katsoivat pitkään lapseni päässä olevaa arpea.

    Millaisia kokemuksia muilla? Onko mahdollista kohdata "erilainen" ihminen heti luonnollisesti, vai täytyykö saada hetken aikalisä tuijottamalla? Tai vaihtoehtoisesti olla kuin ei huomaisi mitään.

    VastaaPoista
  4. Olen sun kans samoilla linjoilla tuosta tuijottamisesta ja uteliaisuudesta. Ei ole helppoa erityislasten vanhemmillekaan hyväksyä ja käsitellä oman lapsen erityisyyttä. Heti ei voi asioita käsitellä, vaan se vaatii aikaa. Sitä henkistä kipua, mitä erityisyys tuo, ei voi ikinä selittää. Vain toinen erityislapsen äiti voi sen ymmärtää. Mutta se onkin jo toinen aihe itsessään mistä vois keskustella. :)

    Sairaalassa ollessa olen käyttänyt hyväksi tilaisuutta ja mennyt puhumaan/juttelemaan erilaisten lasten vanhemmille. Tietysti kaikki eivät halua jutella tuntemattoman toisen vanhemman kanssa. Mut yleensä olen saanut tosi antavaa vertaistukea. Ne pienet keskustelut sairaalassa, toisen aikuisen kans, voi auttaa selviämään juuri siitä päivästä.

    Sanotaanko vielä, että yleensä jos asian on hyväksynyt ja käsitellyt mielessään , on sen kans sujut. Uusi asia on aina ihmeellistä ja herättää luonnollisesti tunteita.

    VastaaPoista
  5. Vaikutatpa ihanalta äidiltä. Ihanilta vaikuttavat lapsesikin; erityiset ja erilaiset, kuten meistä jokainen. Rakkautta ja sitä tärkeintä, Taivaan Isän siunausta elämäänne. Jään varmasti seuraamaan kirjoitteluasi. -M

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3