26.7.2014

Pikku höppänä

Ajattelin kertoa Pikku höppänän kuulumisia tällä kertaa.
Pian on pojalla 11kk ikää mittarissa. Neuvola aikakin ois ens viikolla, niin näkee vähän mittoja.
A on kasvanut oikein hienosti. Kunnon "mötikkä" alkaa oleen kannettavaksi.

Tällä hetkellä liikutaan vieläkin pääasiassa pyörimällä paikasta toiseen. Istualteen osaa jo lähteä itse liikkeelle. Kallistuu niin paljon eteenpäin, että pääsee kömmähtään mahalleen. Nousee toki konttausasentoon välillä, muttei vielä konttaa kuitenkaan.

Ryömimistä tulee sen verran, että kun oikein mielenkiintoinen kohde laitetaan eteen, niin sinne on päästävä millä tahansa mönkimiskeinolla.


Vaatekoossa ei ole tämän ukkelin mukana oikein tahtonut pysyä. :D Nyt käytetään pääasiassa 80cm koon vaatteita. Joistakin koko 86cm on jo oikein sopiva.

Terveenäkin ollaan pysytty miltei koko kesä. Yks kesäflunssa oli ja meni.
A:lla tahtoo mennä röörit aina pikku nuhastakin ihan tukkoon. Mutta nyt ei ole nuhastakaan tietoa.


O:n seurasta A pitää ihan hirveästi. Heti huomaa eron pojan käytöksessä, jos O ei ole kotona. Isoveljen touhuille on mukava nauraa räkättää ja jotkut leikit jopa onnistuvat pojilta ihan hyvin kaksistaan.

Meillä on sisällä sellainen plaston kiikku. Sekin on tällä hetkellä parasta pikku ukolle.

Tällä hetkellä odotan oikein innolla syksyn Down-lasten tapaamisia. Olisi niin ihana päästä näkemään muitakin pikku muruja. <3

22.7.2014

Mökki täynnä savua

Kyllä en voi enään muuta sanua ku huh heijaa ja nauraa päälle :-D. Meillä sattuu ja tapahtuu.

O tipahti sängystä päälleen tunti siitä kun oli nukahtanu. (Yleensä tunnin sisään alkaa uneksimaan) Onneksi ei käyny pahemmin ja kupalla selvittiin.

Pojan nukahdettua uudelleen, sytytin takassa olevat roskat.
Noh eihän siinä hyvin käyny. Kaikki liekit ja savu tuli sisälle!! Mitä siinä muutakaan tekemään ku vettä takkaan ja tuli sammuksiin.

Niin paljo kerkesi savua tulla mökkiin että joka paikka oli puoleen väliin huonekorkeutta savussa ja sumussa. Pojat äkkiä kartanolle ja kaikki räppänät ja ovet auki.

Mies ei sattumoisin ollu kotona, joten soitti palokunnan. Noh palomiehet kävi toteamassa että savu on suunnilleen hävinny ja oikeen olin toiminu ku olin sammuttanu takan. Meinasivat että kyllä sielä voi nukkua yön.

Nyt vaan tuuletetaan mökkiä seuraavat viikot... hmm mitähän tästä opin? En ainakaan tulia lyö takkaan enää ikinä yksin. Sen verran säikäytti. Ikinä ei oo nuin käyny, vaan takka on vetäny tosi hyvin -talvellakin.

21.7.2014

Ehkä kesän paras ALE löytö

Nyt teen sääntöön poikkeuksen.

Nimittäin olen ollut aikalailla sitä vastaan, että esittelisin täälä blogissani lastenvaatteita tai kaikenmaailman turhuuksia tai hankintoja. Tämä siksi, koska en itse tykkää yhtään lukea sellaisia blogeja, joissa punaisena lankana kulkee ostosten esittely ja materiaan keskittyminen. Elämässä on niin paljon muutakin,
 kuin M-A-T-E-R-I-A!

Koska talvella kengät ovat välttämättömyys,
en voi olla kertomatta kuinka mukavan löydön tein pojille tänään. 

Tämä äiti taitaa olla jo ihan kouluun lähdön lumoissa, nimittäin ajatukset siintää jo syksyssä ja talvessa. Ja luonnollisesti myöskin poikien pukeutumisasiat on tullu pinnalle. Kotona ei ole jaksanu välittää minkälaiset vaatteet milloinkin pukee pojille päälle. Pääasia, että pojilla on aina riittävästi puhdasta vaatetta ja ne vaatteet päällä. ;)


Koska meillä oli ennestään jo kokemusta Kavatin kengistä, uskalsin nämä ostaa. Eikä hintakaan päätä huimannut, koska olivat alessa..

Nämä söppänän pienet ja siniset A:lle pikku jalkoja lämmittämään.


Anton&Ninan liike on lopettamassa, joten sielä oli enää ihan muutamia näitä kenkiä jäljellä ja hajakokoissa tietysti. O:lle olisin myös halunnu nuo siniset, mutta ei ollut enää kokoja. :( 
Siispä otin nämä punertavat.
Luonnossa paljon tummemmat vielä, joten menevät värinkin puolesta oikein hyvin.



Onko jollakin jo kokemusta tästä kyseisestä mallista?

19.7.2014

Daim-marenki hurmuri kinuskikissan tapaan


Tässäpä teille lupaamani kakun ohje. Kakku on siis tehty Kinuskikissan kirjasta löytyvällä ohjeella nimellä Daim-marenki hurmuri. Pohjan ohjeen otin myöskin Kinuskikissan kirjasta.



Rapea marenkipohja

5 valkuiaista
2½ dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
(1½tl valko- tai omenaviinietikkaa)

Valkuaiset erotellaan keltuaisista. Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi (n. 5 min). Sokeri lisätään joukkoon pienissä erissä. Seuraavaksi siivilöidään maissitärkkelys vaahdon sekaan. Lopuksi lisätään vaniljasokeri ja halutessaan voi laittaa omenaviinietikkaa. (Itse laitoin omenaviinietikkaa, koska sen avulla pohjista saadaan sisältä kosteammat eli marenki kuivuu vain pinnasta, mutta jää sisältä tahmeaksi.)

Sitten öljytään leivinpaperi ja levitetään marenki leivinpaperille kahden suorakaiteen muotoisiksi levyiksi. Marengit paistetaan 125 asteessa uunin alatasolla n.  1h 15 min - 2h. Kunnes pohjat ovat valmiit, annetaan niiden jäähtyä ja irroitetaan leivinpaperista.


Täyte

3/4 dl perunajauhoja
3/4 dl sokeria
4½ dl maitoa 
3 keltuaista
4dl kuohukermaa
1 rkl vaniljasokeria
3/4 dl vaniljakreemijauhetta
3 isoa (à 56g) Daim-patukkaa
3-5 dl mansikoita 

Koristeet

2 isoa Daim patukkaa
tomusokeria
 

Perunajauhot ja sokeri sekoitetaan kattilassa. Lisätään maito ja sekoitetaan tasaiseksi. Erotellaan keltuaiset ja lisätään kattilaan. Kuumennetaan seos kiehuvaksi ja otetaan nopeasti jähtymään.

Kuohukerman joukkoon lisätään vaniljasokeri ja vatkataan vaahdoksi. Kermavaahdon joukkoon sekoitetaan maitokiisseli ja vaniljakreemijauhe.

Daim-patukat pilkotaan rouheeksi ja lisätään täytteeseen.

Nostetaan toinen marenkipohja tarjoilualustalle ja levitetään päälle puolet täytteestä. Ripotellaan täytteen päälle kunnolla mansikoita. Toinen kerros tehdään samalla tavalla. 

Koristellaan kakku Daim-paloilla ja ripotellaan pinnalle lopuksi tomusokeria.




Tämä oli niin hyvää, että voisin tehdä vaikka heti uudelleen. Nyt kun on tuoreiden mansikoiden kausi, laittaisin ehdottomasti mansikoita, mutta esim. talvella tähän sopii myös mustikat ja puna- ja mustaviinimarjat.

Aika rullaa

Tämä heinäkuu on mennyt ihan hujauksessa ja elokuu lähenee uhkaavasti. Ei pysy ajankulun mukana millään, vaikka kuin yrittää. 

Blogin päivittäminenkin on jäänyt nyt vähemmälle ihan itsestään, kun on muuta tekemistä. Iltaisinkaan en oo koneelle jaksanu sitten enää istahtaa.

 

 Ihan kotona ollaan pääasiassa oltu ja tehty tavallisia touhuja. Välillä kyläilty itse tai meillä on käyny vieraita.

Tämä heinäkuu on ollu siitä erikoinen, että ei olla käyty muistaakseni kertaakaan sairaalassa. (peukkuja) Ihan mahtavalle on tuntunu, kun on saanu unohtaa kaiken maailman ajat, eikä joka päivälle tai viikolle ole ollut jotain käyntiä.

Elokuussa tämäkin ihanuus sitten loppuu. Kummallakin pojalla on tulossa tutkimusjaksot, joten se siitä tavallisuudesta.


O:lla on nyt tullu kuukausi täyteen, ettei yhtään epileptistä kohtausta ole tullu. Koko ajan sitäkin on tuola jossain alitajunnassa ressannu että mikä yö taas kohtaillaan. Sen takia kai sitä on ite taas nukkunu vähän huonommin. 


Keskiviikkona ystävämme olivat tulossa käymään ja mietin, että mitä herkullista heille loihtisin. Jälleen kerran löysin yhden ihanan Kinuskissan ohjeen. Mansikka-daim marenkikakkua. Tämän ohjeen voisin laittaa tänne ihan erillisessä postauksessa. Malttakaahan mielenne. ;) 

Mansikoita on laiteltu pakkaseen vasta n.8kg. Lisää päitäis hakea, kunhan kerkeäis. Viime vuodesta viisastuneena pitää hankkia enemmän. Jos sen 25kg sais laitettua pakastimeen, niin tuntus soppa- ja piirakkamarjoja riittävän.


 

Postipatekin on piipahtanut monena aamuna tuossa ovella. Yhtenä päivänä saapui tällainen meille. Jospa nyt loput koulutehtävät onnistuis vaivattomasti. Ihan sormet syyhyää päästä kirjoittamaan. :P

O on ollu jonku tunnin mummulassa touhuamassa. Sinne suunta siis seuraavaksi.

Mukavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolellekin!<3

11.7.2014

Viikon tapahtumia

Mitäs täälä ollaan touhuiltu viikon aikana?


- Ollaan vietetty O:n 2v. synttäreitä viikko sitten sunnuntaina

- Käyty Kalajoella rannalla alkuviikosta

- Uitu, uitu ja vielä kerran uitu (meressä ja uima-altaassa)

- Nautittu lämpimistä ja kasteltu sitä ahkerammin kasvimaata ja kukkia

- Toisella puolikkaallani loppu loma tiistaina :( (Miksi se loma on aina niin lyhyt ja menee hujauksessa?)

- Kyläilty poikien kans

jne.. Sellaista ihan tavallista hässäkkää. :)




Tässä muutamia kuvia O:n synttäri tarjoilusta.
Tein tällä kertaa kokeeksi vaahtokarkkimassasta kakunpäällisen. Makeaahan se oli, mutta maistui.

Tarjuamisista löytyi myös kesäisen raikkaita vesimeloni, mansikka, viinirypäle vartaita. 


Kinderpiirakkaa<3


Loppuja tarjuamisia ei tullu edes kuvattua. 
Lisäksi oli coctail-piirakoita munavoin kera, suklaisia keksejä, karkkia, mehua ja limsaa.

Herkut maistui 2-vuotiaalle herkkusuulle.<3




Itse synttärisankarista on 2-vuotiskuva vielä ottamatta. Oon suunnitellu otettavan sen jossain tuolla merenrannassa.


Nyt on ollu ihana tuua tuolta ulkoa luonnon kukkia sisällekin.

 Synttäreille värkkäsin koristeeksi ensimmäistä kertaa pompomeja. Näitä olikin helppo tehä. Erilaisista isoista serveteistä näitä tein.

 

O sai meiltä synttärilahjaksi uima-altaan, joka on ollutkin ahkeralla käytöllä. Sai toisenkin altaan, mummulta ja papalta. Ompahan nyt toinen allas varalle jos toinen menee rikki. :)


O:sta on kuoriutunu kesän mittaan kunnon vesipeto. Vettä ei pelätä ollenkaan. Altaassa mennään miten päin sattuu, sukelluksiinkin. Kyllä siinä on vahtiminen, mutta ompahan mieluista puuhaa pojilla ainakin.


Aatos on tykänny vauvasta asti olla kylvyssä. Uimassakin tykkää olla ja voisko enää enempää mielissään olla, kun isoveli pärskyttää vettä naamalle.
 


Kalajoen hiekoilla käytiin nauttimassa auringosta alkuviikosta. Paljon oli väkeä!!


A piti laittaa välillä rattaisiin kököttämään. Muuten hiekkaa ois löytyny pojan suusta ja mahasta kilokaupalla eikä liika aurinkokaan oo muutenkaan hyväksi.


Juomatauko ja pelleilyt päälle :D




Tänään yllätin A:n sohvan takaa. Sieltä poika äänteli innoissaan, kun oli tuommosen kolon keksiny.



Semmosia tänne.
 Pihahommat on PAHASTI kesken, mutta kerkeäähän tässä ennen talvea..

 Etupihan laatoitus menee miltei kokonaan uusiksi ja etuterassi myös. Samoiten kodinhoitohuoneen eteen tehään terassi, joka menee aina takapihan terassiin asti. Huh on siinä hommaa... vaan pikkuhiljaa. Onneksi takapihalle ei näy etupihan kaaos ja voi hetken sielä aatella ettei koko myllerrystä oo olemassa.


2.7.2014

Mietteitä epilepsiasta

Tämä teksti on muhinut jo pitemmän aikaa tuolla luonnoksissa. Nyt uskallan sen julkaista teillekin luettavaksi luontokuvien kera.

Poikani ensimmäisestä epileptisestä kohtauksesta asti olen yrittänyt ymmärtää, miksi hänelle piti tämäkin riesa tulla. Pikku hiljaa olen alkanut ymmärtämään sairautta enemmän. Mitä enemmän tietoa ja vertaistukea olen epilepsiasta saanut, sitä paremmin osaan elää asian kanssa.


O:n aivoverenvuodon ja infarktin jälkeen, meitä varoiteltiin kohtauksista. Tosin asioista ei annettu tietoutta sen tarkemmin. Meille ohjattiin kohtauslääkkeen anto todella tarkasti ja pojan päästyä 6 viikon ikäisenä kotiin, kävimme lääkkeen välittömästi hakemassa apteekista.



Lääke sai meidän onneksemme seistä lääkekaapin pohjalla yli vuoden ajan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, yhtäkkiä tarvitsimmekin sitä. Annostusohje oli pielessä, mutta pääasia että osasimme toimia ja antaa pojalle lääkettä. Ambulanssihenkilökunta teki saavuttuaan loput.

Niin paljon kuin toivoinkin, ettei pojallemme tätä riesaa tulisi, niin se vain tuli. Sen kanssa täytyy oppia elämään. Kohtauksiin on varauduttava, kotona, hoidossa, kylässä, mummuloissa, reissussa, sairaalassa ja öisinkin. Se on osa meidän elämää nyt. Toivon, että läheiset ja sukulaisetkin ymmärtäisivät O:n sairautta, eivätkä pelkäisi sitä.



Tänä keväänä toisen kohtauksen jälkeen O:lle aloitettiin säännöllinen epilepsialääkitys. Tuolloin ajattelin, että no niin nyt se epilepsia on saatu kuriin ja voidaan jatkaa normaalia elämää. Kohtauksien uusiuduttua kerta toisensa jälkeen, putosin pohjalle tuosta ajatuksesta. Tajusin tilanteen todellisuuden: perheessämme on sittenkin kaksi erityislasta. Tähän ajatukseen on talven mittaan ollut todella vaikea tottua. Koko talvi ja kevät onkin mennyt sellaisessa mielen myllerryksessä, että sellaista en ole vielä koskaan kokenut. Talvesta en muista oikein mitään.


Aika ajoin olen mennyt ihan äärirajoilla jaksamiseni kanssa. Onneksi meille tarjottiin apua juuri silloin kun sitä eniten tarvitsimme. Kotiapu oli korvaamatonta koko talven ajan. 1x viikossa 2-3 h, niin pieni aika, mutta olin siihenkin vähään tyytyväinen. Mitä jos kaupungillamme ei olisi ollut varaa tarjota tällaista apua? Onneksi oli.

Pian on syksy edessä ja pojat lähtevät elokuun alusta päiväkotiin. Arki muuttuu monellalailla. Tällä hetkellä odotan tuota muutosta todella paljon, vaikka osaksi se muutos hirvittää. En jaksaisi kuitenkaan olla kotona enää pitempää aikaa. On saatava muutakin ajateltavaa ja päästävä pois kotiympyröistä. Pois kokoaikaisesta puurtamisesta ja vastuusta. On korvaamatonta, että päiväkoti ottaa vastuuta poikien hoidosta. Jos kaikki järjestyy hyvin, saadaan pojille oma ammattitaitoinen avustaja ryhmään. 



Muutoksen tuulia jo siis ilmassa. Enää kuukausi kotona. Yritän nauttia tästä ajasta vielä ja ottaa ilon irti, kun ei esim. tarvitse herätä aikaisin aamulla viemään poikia hoitoon ja puurtamaan omien tehtävien ja tenttien parissa. Koulumatkakin on yhteensuuntaan yli 60km. Sitäkään ajamista en odota kovin innolla, mutta kyllä se kuukausi menee vaikka päällään seisten. Suuntaavien teoriat kun eivät kestä kuukautta kauempaa. 



Palatakseni vielä O:n epilepsiaan. Tällä hetkellä on vielä aika hankala tilanne sairauden kanssa, kun kohtauksia ei ole saatu kuriin eikä selvästi tuo ensimmäinen lääke tunnu tehoavan. Olemme siitä onnekkaita, että kohtauksia tulee VAIN yksi kerran kuukaudessa. 

Elokuussa on tutkimusjakso OYS neurologiselle osastolle yön yli. Siihen asti vielä seuraillaan tällä nykyisellä lääkeannoksella ja ennen tutkaria otetaan taas verikokeet. Ei auta miettiä asiaa liikaa. Pakkohan kohtaukset on saada jossain vaiheessa kuriin ja oikea lääkekin varmasti löytyy vielä. 

Nuista toiveajatuksista huolimatta, näin viime yönä taas unta, että O:lla oli kohtaus päällä. Näihin uniin herää aina yhtä nopeasti ja käy tarkistamassa tilanteen. Onneksi tällä kertaa oli väärä hälytys.


Teillä, joilla on epilepsiaa lapsella, otan mielellään kokemuksia vastaan ja kuuntelen. Tämä koko sairaus on vielä niin moniulotteinen minulle. Onneksi esim. facebookissa on olemassa vertaisryhmä epilepsiaa sairastaville ja heidän vanhemmilleen. Tuosta ryhmästä olen saanut paljon vastauksia omiin kysymyksiini ja toisten keskusteluista paljon tietoa ja kokemusta. Suosittelen!
 

Tulihan ne lämpimät

Vihdoin tuli lämmin päivä tännekin. Shortseilla ja t-paidalla on pärjänny.<3

Etupihalle ilmestyi tänään iso kasa sepeliä. Lähipäivinä tulee kaivinkone. Pihahommia siis tiedossa. Vihdoin saahaan etupihaa paremman näköiseksi. Ootan innolla!!

 Uusia kukkapenkkisysteemejä oon kovasti yrittäny visioida päässä. Saa nähä minkälainen tuohon talon eteen tehään. Muutama vanha ruohottunut perennapenkki kaivetaan koneella pois. Vähän harmittaa kun en nyt keväällä kaivanu perennoja talteen.. saiskohan ne pelastettua vieläkin?


O pääsi yhteen lempipuuhista. Kaivelemaan sepeliä omalla kaivinkoneellaan.



Joku paparazzi yllätti minut laittamasta pyykkiä. Kumma kun nuo vaatteet ei lopu pesemälläkään. Lomailun yksiä huonoja puolia..


Myös pienin on nauttinut lämpimästä. Selvästi viihtyy ulkona paremmin kun on lämmintä. Kolmet päikkäritkin nukkui ulkona.


Ruoho maistuis pikku herralle kovasti.


Loppuun vielä aivan herkku kuva meiän pikku meninkäisestä, joka tulee muuten ihan kohta 10kk. Minne tämä aika katoaa?

Mutta nyt kyllä nautitaan tulevat päivät vain lämpimistä (jos aurinko enää huomenna paistaa edes) ja tehdään pihahommia.

Sunnuntaina vietetään O:n 2-vuotissynttäreitä. Sinnekin pitäis jotain purtavaa kehitellä.