29.8.2014

Sairastelua sadepäivinä


Päivät kuluu enkä pysy perässä.
Stressiä paljon ja hermot kireällä. 
Miksi tämä sairastelukin tähän väliin? 
Viikko keskeytyy ja työnteko loppuu, 
kun pienet ja vähän isommatkin sairastaa.
 Tiedättehän Yrjön? Se juurikin päätti
tulla tähän taloon vieraaksi. Alkuviikosta jo mies.
Keskiviikkona kesken hoitopäivän pienin.
O ja minä säästytty, mutta meilläkin mahaongelmia ollut koko ajan.



Tänään aamupalan jälkeen karattiin metsään.
Ihmeteltiin puolukoita, sieniä ja kiviä.



 
Yhä enemmän opin rakastamaan syksyä.
Luonto, marjat, sienet ja syksyn värit.
Kesän sato korjataan pois.
Pimeys, joka laajentaa reviiriään päivä
päivältä enemmän.
Näin olisi hyvä. 
Ei enempää pimeyttä.







Tänään raahasin uusia lyhtyjä kuistille.
Kynttilöitä sytytin tuomaan valoa pimeneviin iltoihin.
Takkatulet ovat leimunneet jo monena päivänä.

Vielä ei olla kuitenkaan valmiita talveen.
Paljon olisi tekemistä vielä ennen kuin lumet tulee.
Multakuormasta paljon levittämättä.




26.8.2014

Syksy tekee tuloaan


Syksy tekee tuloaan kunnolla ja vaatetta saa olla, 
ettei viima puske luihin ja ytimiin.

Syysmyrskyn merkkejä on jo hieman ollut ilmassa.
Saa nähdä milloin luonto myrskyää kunnolla. Hrrr..
Sitä en odota yhtään innolla.
Myrsky + lasten kans yksin kotona= ei mukava yhtälö.
(Jostain syystä mies on aina myrskyjen aikaan sattunut olemaan töissä)



Pihlajanmarjoja on ainakin täälä päin nyt todella paljon.
Enteileeköhän kylmää talvea?





O pääsi ajelemaan isännän avustuksella elämysautolla. 
Voitte arvata kuinka mielissään poika oli.



A:kin pääsi kokeilemaan miltä ratin takana istuminen tuntuu.
Riemulla ei ollut rajaa.





Pienempi mies on nyt päättänyt, että seisomaan noustaan tukea vasten kohta.
Sängynreunasta on hyvä ottaa kiinni ja ponnistaa ylöspäin.
Sängynpohja oli syytä laskea jo alaspäin.

Ihan uskomatonta, miten päiväkodin aloittaminen on vaikuttanut
 A:n kehitykseen positiivisesti.
Tämä oli odotettavissakin, 
mutta nyt kun sen huomaa niin hyvin, 
niin ei voi kuin riemuita.



Varma syksyn merkki on se, 
kun jopa minä saan kaivettua virkkuukoukun kaapista esille.
Tämä musta Aura-matto on odottanut kaapissa koko kesän, 
että saisin sen tehtyä loppuun asti.
Nyt ei ole enään montaa kierrosta tekemättä!



Tänään olin O:n kans OYS:ssa. Käytiin puheterapeutin luona ensimmäistä 
kertaa. Kuntouttavan päivähoidon suositus tuli. Ja tieto, ettei 
vielä hirveää syytä huoleen pojan puhumisasioissa.

 (Apu)kuvat on hoidossa otettu O:llekin käyttöön,
vaikka ei kuntouttavaa hoitoa vielä ole ollutkaan.
Tukiviittomien opetusta meille tullaan antamaan ensi talven aikana.
A:lle käytetään jo muutamia tukiviittomia, mitä palveluohjaaja
on meille opettanut.

 Siinä vähän sekalainen soppa kuulumisia kuvien muodossa ja ilman.
Voisin jossain välissä tehdä vähän selvemmän postauksen
näistä tukihommista sun muista jutuista.

Tekee mieli valottaa teitä näissä erityislapsi asioissa vähän enemmän.
Nyt kun itse on asiat käsitellyt jollekin tasolle, 
niin niistä on jo helpompi teillekin kertoa.
Toki koen vieläkin vähän vaikeaksi asiaksi kirjoittaa niistä.
Arki on niin tavallista, mutta silti niin erilaista.
 
 
 

21.8.2014

Iltalenkki meren rantaan

Niin tyyni oli meri tänä iltana. Ihana paikka. <3
Ei vois rauhallisempaa paikkaa olla.

A nukahti vaunuihin ja me O:n kans kuvailtiin ja ihailtiin.
O tietysti tykkää tällä hetkellä heitellä veteen kaikenlaista.
Mitä isomman kiven jaksaa nakata, sen tyytyväisempi on
pojan ilme. 



Laivoja on satamassa ollut tänä kesänä paljon.




Tässä muutamia kuvia O:sta. Yritin teetettäväksi ottaa muutamia otoksia, kun löytyi niin hyvä valokuvauspaikka. :)

Tarkoituksella en julkaise niitä parhaita kuvia. 





Tämä viikko on mennyt ihan loistavasti pojilla hoidossa.
Yhtenäkään aamuna ei ole O jäänyt minun perään itkemään!
Ihana jos tämä näin hyvin alkaa rullaamaan.

Verkkokurssia olen tällä viikolla työstänyt, 
sen yhden tentin lisäksi.
Huomenna saan senkin valmiiksi
 ja voi viettää viikonloppua rauhallisin mielin. :)

18.8.2014

Visiitti kirpputorilla

Vastapainoksi hammaslääkärikäynnille, kävin piiiiitkän tauon jälkeen kirpputorilla. Paikkakunnan paras lastenvaate kirppari on avannut taas ovensa kesätauon jälkeen. :)

O:n vaatekaapissa on ollut jo pitemmään aikaa huutava pula housuista. Kaikki kollarit ja farkut on jäänyt auttamatta pieneksi.
 Oli siis pakko lähteä hakemaan täydennystä vaatekaappiin, jotta pojalla olisi kunnolla vaihtovaatetta hoitoon astikin.


Tämän ihastuttavan helmitaulun sain nimeltä mainitsemattomalta henkilöltä. Kiitos vielä! Se on ihana<3



A:lle löytyi housuja, body, kypärälakki, uusia sukkia, talvihanskat.



Tämä kypärälakki oli jotenkin aivan ihana! Niin A:lle sopivan tyylinen.


O:lle löytyi niitä collareita. :D 
sekä pyöräilykypärä jota meillä ei vielä ollut, 
vaikka pyörä kyllä jo löytyy.


Hyvä reissu tällä kertaa. Ei mennyt aika hukkaan.
Itsellekin löysin kauluspaidan, jota on mukava yhdistellä erilaisten farkkujen kans.

14.8.2014

Koti paras paikka ja elämäntaparemontista

Iloinen yllätys tuli tänään päivällä, kun neurologi tuli sanomaan, 
että hän on päästämässä meitä jo kotiin.
Oltiin varauduttu siihen, että sairaalasta päästään vasta huomenna eli perjantaina.

Kohtauksia ei sitten tiistain ole enään tullut ja uusi lääke on aloitettu vanhan rinnalle sekä kohtauslääkettä vaihdettu tujumpaan. O on toipunut ihan loistavasti. Tänään viiletti sairaalan käytäviä pitkin leikkimopolla semmoista vauhtia, että lääkäri kai katsoi parhaaksi passittaa meidät kotiin. ;D

Kyllä tää tästä iloksi muuttuu. Nyt yritetään viikonlopun yli totutella tähän koti arkeen kiinni. 

Maanantaina koittaa pojilla hoitopäivä ja minulla kouluhommat. 
Olen katsonut parhaaksi olla pokien tukena maanantaina hoidossa niin kauan, 
kuin se on tarpeellista.

Tiistaina on jo ensimmäinen TENTTI! Huh jospa sitä jossain välissä kerkeäisi lueskelemaan. Kyseessä ei ole onneksi "kuin" maturiteetti eli kypsyysnäyte opinnäytetyöstä.


Seuraava kuva voi antaa vähän osvisiittaa siitä, mistä aion vielä tähän samaan syssyyn teille kertoa. :)



ELÄMÄNTAPAREMONTISTA


Minulla oli tarkoitus alkuviikosta vähän kertoilla elämäntaparemontista, jonka olen aloittanut viikko sitten, mutta sattuneesta syystä se jäi.


RUOKAVALIO

kuva lainattu täältä

Kaikki lähtee ravitsemuksesta, joten ruokavalion muokkauksen aloitin ensimmäisenä. Mielestäni ollaan syöty aina aika terveellisesti, mutta aina löytyy parantamisen varaa. Sekä ne herkut, joita on kesän aikana tullut syötyä ihan luvattoman paljon.

Elokuu on sokeriton kuukausi eli en syö mitään herkkuja ja makeita mihin on lisätty sokeria.
Yritän pysyä vähähiilihydraattisella linjalla.
Salaatteja, hedelmiä ja marjoja olen jo ennestään syönyt jonkin verran, 
mutta nyt aion panostaa niihinkin enemmän. 

 
Kuva täältä

"Raaka" kasvikset on vielä kaupoissa halpoja, joten niitä käytetään paljon. En enää voisi kuvitella laittavani ruokiin vihanneksia kaupan pakastealtaista, kun on tottunut tuoreiden kasvisten makuun.

Proteiinipitoiset ruuat on kans todella tärkeitä, kun urheilee ja muutenkin.
Raejuustoa tulee lisättyä varmaan puuron sekaankin. :)
Maustamaton rahka maistuu parhaiten tuoreiden mustikoiden kans. 

Maustamattomat lihat ja kana on suurta herkkua. Ne saa paistinpannulla maustaa mieleisekseen.

Kuva Pinterest

Että sellaista remonttia täälä. 

Alku on mennyt tosi hyvin. 
Ei ole tehnyt edes mieli mitään makeaa.

Ens viikolla tulee juttua sitten siitä liikunnasta.

13.8.2014

Kun viikon askareet keskeytyy


Näiden kuvien myötä kerron muutaman sanasen kuulumisia.

Niin se vain elämä ja työt pysähtyy kerrasta. Asiat täytyy nollata päässä ja rauhoittua elämään sairaalaelämää. Betonisten seinien sisään, jonne ei autojen hurina tai muut äänet kuulu.

Taas on kohtaukset syöneet pienen miehen voimat. Uni on paras lääke ja sairaalassa on turvallista toipua.

Tiistaina päiväkodissa O sai kaksi epileptistä tajuttomuus-kouristus kohtausta,joista toinen laukesi vasta sairaalassa sepe-lääkärin toimesta.


Kolmas pieni kohtaus Tuli viime yönä, mutta se meni nopeasti ohi ilman lääkkeitä.

Tarkemmin en jaksa lähteä asioita jaarittelemaan. Pääasia että poika on palautumaan päin ja uusi lääke on nyt aloitettu.♡ en voi muuta sanoa kuin, että minulla on valtavan reipas ja urhea pieni poika♡♡

Kaikista eniten sattuu aina silloin, kun tuntee menettävänsä lapsensa. Itse on kädetön tekemään mitään, vaikka hoitajan ammatti on kohta kädessä. On hyvä luottaa oma lapsi muiden hoitajien käsiin ja keskittyä silloin olemaan pelkästään äiti.♡

7.8.2014

2-vuotias touhuaja


O:n kuulumiset on jääny nyt vähän vähemmälle, joten tässä vähän tuon 2-vuotiaan viliperin suunnalta kertomusta. 


 Heinäkuussa käytiin 2-vuotisneuvolassa.
Katsottiin paino ja pituus sekä päänympärys. 

Paino 15,8kg (14,3kg)
pituus 93cm (89.1cm)
päänympärys 51.2cm (50.4cm)

(Suluissa 1,5-vuotis neuvolan mitat)


 
2-vuotisneuvolassa suurimman osan aikaa
 terveydenhoitaja seuraili O:n touhuilua
 ja kyseli meidän kuulumisia.

Kun neuvolakäynti oli loppusuoralla ja juttelin vielä terkkarin kans,
poika päätti kiivetä tätin tietokonepöydälle.
Tähän terkkari tuumas leikkisästi, että: "Mitenkähän sun kans pärjäis?"

Jaaaa-a.  
Jotain tuo lausahdus minussa herätti. 
En vain osaa pukea sitä sanoiksi selkeästi, 
niin että tekin ymmärtäisitte. :D



Se toinen puoliskoni pelastaa aina välillä minut ja lähtee O:n kans
retkelle tai jonnekin kyläilemään. Sillä aikaa saan olla RAUHASSA.
 Kukaan ei ole joka sekunnilla kintereilläni tai tekemässä
 jotain ihan hullua ja päätöntä.
 Tai minun ei tarvitse tarkkailla poikaa kohtausten pelossa.
Minulla ei tarvi silloin olla myöskään silmiä selässä.


Välillä on tuntunutkin, että olen mennyt ihan äärirajoilla 
tuon pienen miehen alun kans.
Jos ei saa missään välissä hengähtää O:n hoidosta, alkaa
asiat tuntua paljon suuremmilta mitä ne oikeasti on.
Tuntuu että A jää väkisinkin vähemmälle huomiolle, mikä
ärsyttää suunnattomasti. :/


 
Viime viikolla pääsimme M:n kans kahestaan lomalle.
 Loma tuli tosi hyvään saumaan,
 juuri ennen poikien hoidon alkamista.

Mummukin totesi,
että kyllä tuo poika vaatii koko ajan yhden hoitajan 
vierelleen. Oli ihana, että äitinikin huomasi tämän,
eikä asia ole vain minun keksintöä. 

Siltä minusta on A:n syntymästä asti tuntunut,
 että repiän liitoksistani tuon pojan kans. 
Ei puhettakaan, että imettäminen olisi onnistunut yksin lasten kans.
Siitä O piti hyvän huolen.


Vaikka O on vilkas ja vaatii paljon, osaa hän olla aivan ihanakin.
Aamut on parhaita, kun poika herää. 
Heti on tulossa halaamaan ja pussailemaan.<3
Paljon syliä ja hellyyttä O on saanutkin.
 
"Niin pienet 
on jalat vielä.
Sievät.
 
Lapsen innolla,
mennä eteenpäin.
Joka hetki,
on leikin aika.
Siinä on 
tämän elämän taika."


Osaa poika jo auttaa äitiä monessa asiassa.
On niin ihana katsella tämän pojan touhottamista välillä.
Pysähtyä kuuntelemaan ja kattomaan, mitä pienellä on asiaa.
 
Tuoli pitää siirtää aina tiskipöydän eteen. 
Ruuanlaitossa O on ahkerasti mukana, samoin leipomuksissa. 
Olenkin ajatellut, että en häädä
lasta pois keittiöstä, vaan otan mukaan touhuihin. 
Siinähän sitä oppii kun katsoo mitä äiti tekee
ja saa purkaa loputonta energiavarastoa.


Nyt arki on helpottanut kerta heitolla.
Minä pystyn keskittymään opiskeluun ja pojat ovat olleet
kolme kokonaista päivää jo hoidossa.

O:lla hoidon aloitus on ottanut aika koville.
 
Ensimmäisenä päivänä poika jäi hyvin hoitoon, eikä
alkanut itkemään perään.

Toisena aamuna poika hoksasi jo alkaa itkemään perääni. Itku oli kuitenkin lakannut heti, kun lähdin pois. Siirtymävaiheetkin (=vaipan vaihdot, syömiset ja nukkumaan meno) olivat alkaneet hoitajien sanojen mukaan onnistumaan.
 
Tänään eli kolmantena päivänä
O junnasi jo monta kymmentä metriä ennen hoitopaikan
ovea maahan ja alkoi itkemään. Päätin, että jään poikien kans
joksikin aikaa leikkimään. Hyvin O rauhoittuikin leikkimään,
mutta heti kun sanoin että nyt äitin täytyy lähteä, niin itku ja
raivoaminen alkoi.
 
Kyllä se kirpasee, kun toinen jää itkemään perään.
 Sitä alkaa miettimään, että miksi? Onko joku asia huonosti?
 vai onko kyse vain eroahdistuksesta? ikävästä?
 
Toivon, että tämä tästä alkais sujumaan O;nkin kohdalla mutkattomasti. Pienempi mies on jäänyt hymyssä suin joka aamu
syömään puuroa.

Miten teillä on hoidon aloittaminen onnistunu?

6.8.2014

Hääpäivä


Tänään 6.8.2014 tulee kuluneeksi 3 vuotta siitä, 
kun sanoimme toisillemme tahdon. <3


Paljon ollaan jo yhdessä koettu ja monen vuoden seurustelunkin aikana jo yhdessä kaikkea tehty ja keretty.
 Nyt tuntuu, että tämä aika on mennyt yhdessä hujauksessa. 
Kolmeen vuoteen mahtuu niin PALJON -ihan hirmuisesti kaikkea.

mm.

NAIMISIIN MENO
YHTEISEN ELÄMÄN ALOITTAMINEN 
UUSI PAIKKAKUNTA
OMA TALO
LAPSET
VAIKEUDET JA ILOT
OPISKELUT

JNE
...


Vaikeimpina päivinä rakastaminen on kysynyt lujaa tahtomista,
 mutta kaikesta on selvitty. 
Vaikeudet ovat vain vahvistaneet meitä.
Enää ei ole mitään sellaisia asioita mistä ei voitais puhua tai keskustella.

Avioliitossa avoimuus ja rehellisyys on todella tärkeää. Toiselta ei voi salata mitään. Jos yrittää jonkin asian pitää itsellään, niin toinen sen kyllä huomaa.



 Tästä yhteinen matkamme alkoi ja tässä sitä ollaan. Minulla on rakkain pieni perhe tällä hetkellä ja olen miehestäni ja lapsistani todella kiitollinen.

Yhteisiä vuosia toivon todella paljon vielä lisää.<3



Tänä aamuna halusin yllättää mieheni ja käytin vähän enemmän aikaa voileipien valmistamiseen.
Salaatit kipaisin hakemassa omasta kasvimaasta. 
voi miten ne onkaan hyviä!
 

Nyt aamu-uinnille merelle. :)

4.8.2014

Lomareissu


Viime viikon torstaina pääsin kahestaan reissun päälle miehen kans. Pojat meni mummulle ja papalle hoitoon siksi aikaa.

Suunnattiin kohti lappia. Kuusamoon. Kitkan järvenrannassa yövyttiin hirsimökissä muutama yö. Käytiin myös Ronttivaarassa M:n mummun mökillä.

Nautittiin maisemista ja käytiin kuvailemassa Rukan päällä.

Syötiin ja nukuttiin hyvin.


Tässä muutamia räpsyjä Rukan päältä.
Rännimäkeä laskettiin alas. Oli se jännää pitkästä aikaa. Viimeksi joskus lapsena tullu sen alas.



Tuntui niin oudolle katsella näitä maisemia näin kesällä, mutta nättiä sielä oli vaikka lunta ei ollutkaan.



Oon aina ihaillu Lappia. Siinä on sitä jotain, tunnelmaa. Jos jonnekin muuttaisin täältä Pohjois-Pohjanmaalta, niin varmaanki lappiin. 
Ollaankin melkein kaikki lomat suunnattu lappiin päin. Ei tee mieli lähteä Etelään siihen kauheaan vilskeeseen ja hälinään.


Poroja riitti nähtäväksi tälläkin reissulla. 
Tämä vasa ja emä tallusteli ihan siinä mökin pihalla.
 


Ihania koristeita M:n mummun mökillä. Vanhan navetan seinällä.



Viimisessä kuvassa ite lomalainen. 
Kyllä täytyy sanoa, että teki terää olla kahestaan. Ajatukset meni kertaheitolla jonnekki uusille uomille. Sitä alkaa näkemään toisen siinä valossa, mitä oltiin sillon ennen lapsia. Itsestäänkin huolehtii ihan erilailla.

Niinkuin aina, loma meni liian nopeaa! Eikä me oltukaan kuin kaks yötä pois. Lauantaina piti kiirehtiä hakemaan pojat jo kotiin. Toivottavasti toisella kertaa saahaan pitempikin reissu onnistumaan.

Mutta se on varma, että useammin pitää päästä käymään pois täältä kotiympyröistä. Edes yhen päivän reissu kerran kahessa kuukaudessa.


Nyt täytyy suunnata nukkumaan.
Täälä on arki alkanu ja pojat aloitti tänään hoidon päiväkodissa. Hyvin oli menny ensimmäinen päivä kummallakin. Hoidon aloituksesta kerron tässä joku päivä enemmän. Muutenkin tämän blogin kans aion skarpata, kun on nyt enemmän aikaa itsellekin.