7.8.2014

2-vuotias touhuaja


O:n kuulumiset on jääny nyt vähän vähemmälle, joten tässä vähän tuon 2-vuotiaan viliperin suunnalta kertomusta. 


 Heinäkuussa käytiin 2-vuotisneuvolassa.
Katsottiin paino ja pituus sekä päänympärys. 

Paino 15,8kg (14,3kg)
pituus 93cm (89.1cm)
päänympärys 51.2cm (50.4cm)

(Suluissa 1,5-vuotis neuvolan mitat)


 
2-vuotisneuvolassa suurimman osan aikaa
 terveydenhoitaja seuraili O:n touhuilua
 ja kyseli meidän kuulumisia.

Kun neuvolakäynti oli loppusuoralla ja juttelin vielä terkkarin kans,
poika päätti kiivetä tätin tietokonepöydälle.
Tähän terkkari tuumas leikkisästi, että: "Mitenkähän sun kans pärjäis?"

Jaaaa-a.  
Jotain tuo lausahdus minussa herätti. 
En vain osaa pukea sitä sanoiksi selkeästi, 
niin että tekin ymmärtäisitte. :D



Se toinen puoliskoni pelastaa aina välillä minut ja lähtee O:n kans
retkelle tai jonnekin kyläilemään. Sillä aikaa saan olla RAUHASSA.
 Kukaan ei ole joka sekunnilla kintereilläni tai tekemässä
 jotain ihan hullua ja päätöntä.
 Tai minun ei tarvitse tarkkailla poikaa kohtausten pelossa.
Minulla ei tarvi silloin olla myöskään silmiä selässä.


Välillä on tuntunutkin, että olen mennyt ihan äärirajoilla 
tuon pienen miehen alun kans.
Jos ei saa missään välissä hengähtää O:n hoidosta, alkaa
asiat tuntua paljon suuremmilta mitä ne oikeasti on.
Tuntuu että A jää väkisinkin vähemmälle huomiolle, mikä
ärsyttää suunnattomasti. :/


 
Viime viikolla pääsimme M:n kans kahestaan lomalle.
 Loma tuli tosi hyvään saumaan,
 juuri ennen poikien hoidon alkamista.

Mummukin totesi,
että kyllä tuo poika vaatii koko ajan yhden hoitajan 
vierelleen. Oli ihana, että äitinikin huomasi tämän,
eikä asia ole vain minun keksintöä. 

Siltä minusta on A:n syntymästä asti tuntunut,
 että repiän liitoksistani tuon pojan kans. 
Ei puhettakaan, että imettäminen olisi onnistunut yksin lasten kans.
Siitä O piti hyvän huolen.


Vaikka O on vilkas ja vaatii paljon, osaa hän olla aivan ihanakin.
Aamut on parhaita, kun poika herää. 
Heti on tulossa halaamaan ja pussailemaan.<3
Paljon syliä ja hellyyttä O on saanutkin.
 
"Niin pienet 
on jalat vielä.
Sievät.
 
Lapsen innolla,
mennä eteenpäin.
Joka hetki,
on leikin aika.
Siinä on 
tämän elämän taika."


Osaa poika jo auttaa äitiä monessa asiassa.
On niin ihana katsella tämän pojan touhottamista välillä.
Pysähtyä kuuntelemaan ja kattomaan, mitä pienellä on asiaa.
 
Tuoli pitää siirtää aina tiskipöydän eteen. 
Ruuanlaitossa O on ahkerasti mukana, samoin leipomuksissa. 
Olenkin ajatellut, että en häädä
lasta pois keittiöstä, vaan otan mukaan touhuihin. 
Siinähän sitä oppii kun katsoo mitä äiti tekee
ja saa purkaa loputonta energiavarastoa.


Nyt arki on helpottanut kerta heitolla.
Minä pystyn keskittymään opiskeluun ja pojat ovat olleet
kolme kokonaista päivää jo hoidossa.

O:lla hoidon aloitus on ottanut aika koville.
 
Ensimmäisenä päivänä poika jäi hyvin hoitoon, eikä
alkanut itkemään perään.

Toisena aamuna poika hoksasi jo alkaa itkemään perääni. Itku oli kuitenkin lakannut heti, kun lähdin pois. Siirtymävaiheetkin (=vaipan vaihdot, syömiset ja nukkumaan meno) olivat alkaneet hoitajien sanojen mukaan onnistumaan.
 
Tänään eli kolmantena päivänä
O junnasi jo monta kymmentä metriä ennen hoitopaikan
ovea maahan ja alkoi itkemään. Päätin, että jään poikien kans
joksikin aikaa leikkimään. Hyvin O rauhoittuikin leikkimään,
mutta heti kun sanoin että nyt äitin täytyy lähteä, niin itku ja
raivoaminen alkoi.
 
Kyllä se kirpasee, kun toinen jää itkemään perään.
 Sitä alkaa miettimään, että miksi? Onko joku asia huonosti?
 vai onko kyse vain eroahdistuksesta? ikävästä?
 
Toivon, että tämä tästä alkais sujumaan O;nkin kohdalla mutkattomasti. Pienempi mies on jäänyt hymyssä suin joka aamu
syömään puuroa.

Miten teillä on hoidon aloittaminen onnistunu?

9 kommenttia:

  1. Hei. Tsemppiä touhupojan kans. Ymmärrän täysin että oot lujilla pienten kans. Nimim. Itselläni kolme pientä lasta. :) Tuo on ihan normaalia että lapsi jää itkemään perään kun vie hoitoon. Minulla vielä 4-vuotias takertuu ajoittain jalkaan kiinni ja itkun kans puoliväkisin pitää jättää hoitoon. Keskimmäinen jää itkeen sitä kun isosisko itkee. Nuorimmainen taas jää hymyssä suin huiskuttamaan mutta tiedän jo entuudestaan että tulee hänellekkin eroahdistusta. *lohduttavaa ajatella näin* :) Tsemppiä!! Kyllä se siitä vielä helpottuu, ja tulee päivä jolloin O:kin jää hyvällä mielellä hoitoon.

    VastaaPoista
  2. onnea ihanalle 2v-lle uhmikselle <3 niin ihana ikä tuo ;) kaikki kiinnostaa,kaikkea halutaa kokeilla ja opetella....(ja sit ku lopulta paljo opitaan,heittäydytään toss 3-4v.a avuttomaks)...Taitaa eroahdistusta poika itkeä hoitoon mennessä/jäädessä..Tsemppiä,jospa se pikkuhiljaa onnistuis..

    VastaaPoista
  3. Hyvin paljon kuulosta samanlaiselta touhuajalta, kuin täälläkin muutaman kuukauden vanhempi poika. Niin ihana, mutta usein hermoja raastava. Tuokin vaihe menee ajallansa ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki menee ajallaan ohi ja pian huomataan lasten olevan jo liian isoja ;D

      Poista
  4. Kiva oli lukea O:n kuulumisia. Täällä on saman ikäinen touhun poika.. Tuossa tekstissä oli paljon tuttua. Pitkä poika teilläkin.. Samat mitat aika lailla kuin meidän pojulla.. :) Tämä sun blogi on muuten tosi kiva, mun lemppareita! Tykkään että tämä on niin aito.. Ihana kun oot jaksanu kirjotella kaikkien vaiheiden keskellä! Tsemppiä hoidon aloitukseen, toivottavasti o pian tottuu. Tuntuu et tuo ikä voi olla vähän hankala aloittaa hoitoo.. Meilläki jos vienyt nykysin hoitoon johonkin vaikka päiväksi, niin meinannu olla vaikeaa.. Vaikka ennen ihan reippaana jäänyt. -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa, että tykkäät lueskella. Ja kiitos kehuista<3 Kirjoittaminen on sellaista asioitten jäsentelyä. 2-vuotiaana hoidon aloitus ei varmasti ole kaikkein helpointa. Toki O on ollut jo 1-vuotiaanakin hoidossa, mutta eihän hän sieltä itse muista mitään.

      Poista
  5. Mukava lukea touhujanne myös tätäkin kautta :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniiiin ompa mukava, että sinäkin oot tänne eksyny ;)<3

      Poista
  6. Meillä on lapset 3,6 ja vajaa kaks vee aloitti pari kk sitten hoidon.Itku tuli elämä aamuna pienemmältä ja äitillä heti kun lapsi ei nähnyt.Kolmantena aamuna jäi jo hoitajan syliin.Isommalla ei ollut mitään ongelmaa.kaikki reagoi erilailla,toisella voi mennä kaksikin viikkoa että aamut on hankalia.Tsemppiä!

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3