9.9.2014

Kohtaus ja äidin mietteitä

Jos et halua lukea yksityiskohtaisempaa 
tekstiä epileptisestä kohtauksesta
tai muuten mennä pintaa syvemmälle, niin jätä lukematta.
Kiitos!






Eilen meillä oli kaikilla aivan uusi tilanne täälä.
O sai kohtauksen ihan päiväsaikaan hereillä ollessa. Tätä ei ole tapahtunut
vielä kertaakaan aiemmin.

Huomasin heti, että kaikki ei ole nyt ok.
Poika käveli yhtäkkiä päin seinää. 
Ajattelin, että eikö se näe ollenkaan vasenta puolta.
 Poika jatkoi kuitenkin leikkejään.
Kohta O alkoi kaatuilemaan ja käveli uudelleen pahki. 
Tässä vaiheessa
mies otti jo pojan syliin.

Enempää en yksityiskohtaisemmin kohtauksesta kerro, 
mutta kaikki meni ohi 10min aikana.
Illan poika nukkui pois huonoa ja tokkuraista oloaan.
Ja toipui jo illalla ennalleen.

Minun mieli ei tahdo palautua tästä eilisestä.
Mielessä pyörii jos jonkinmoista.
Puhelinlinjat ovat olleet kuumana, kun 
olen soitellut O:n hoito-osastolle, 
lasten päivystykseen (hoitaja käski niin tekemään)
ja tänään vielä lasten neurologian poliklinikalle.
Nyt odottelen puhelua lääkäriltä ja neuron polilta.
Miten tästä edetään? Miten eilinen kohtaus oli niin 
erilainen kuin aikaisemmat? Mitä tehdään lääkitykselle?
Mennäänkö käymään labrassa, ja jos niin milloin?
jne..
...

Samaan aikaan minun pitäisi tehdä kouluhommia.
Tehtäviä olisi vino pino ja ensi viikolla yksi tentti 
taas edessä.
Tällä viikolla ei ole enää koululla tunteja, joten itsenäistä opiskelua
pitäisi tulla se 8h päivässä. Hmm.. taitaa jäädä tekemättä.

.....

A:lle tuli tutkimusjakson ajankohta Oulun Tahkokankaalle eilen postissa.
Se tietysti ajoittuu juuri sille viikolle, 
kun minun pitäisi aloittaa uudessa harjoittelupaikassa.
Tämäkin olisi yksinkertaisempaa, jos pitäisi käydä yhtenä päivänä Oulussa,
mutta kun tutkimusjaksolla pitää käydä kolmena päivänä viikon aikana sielä!


Ei ole niin yksinkertaista alkaa suunnittelemaan  ja järkkäilemään
asioita, kun on kaksi erityislasta talossa ja
vielä pitäisi itse saada tuo koulu pois alta.
Miehellä työt rullaa työvuorolistan mukaan tietysti.
 Vaatii melkoista organisointikykyä, jos aiotaan kaikki
saada onnistumaan. Ja tähän kun vielä lisätään nämä
yhtäkkiset tapahtumat ja sairastumiset ja muut menot.



Eilen jäinkin kaupungille syömään näissä tunnelmissa ja puhelin kourassa.
Tahkokankaalle soitto oli ihan turha, koska
asiassa ei päästy kuuta pidemmälle.

Kiitos ja anteeksi! Tällaista vuodatusta tänään.

18 kommenttia:

  1. voi ei,ihan itku tulee tuosta kirjoituksesta :( voima-halaus täältä...toivottavasti saatte asiat järjestymään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin toivon. Pahasti näyttää siltä , että ainakaan tällä hetkellä ei pääse kuuta pidemmälle.

      Poista
  2. Höh! O:lle hali! Tuo kohtausten monimuotosuus ja muodonmuutokset on meilläkin ollu Taavin sairaudessa haasteena. Joku lääke pitää kohtaukset hetken poissa, ja sit jonkun ajan kuluttua kohtaukset palaa muotoaan muuttaneena! Ja taas kokeillaan uutta lääkettä, joka hetken toimii ja taas........ Niin rasittavaa, turhauttavaa, ärsyttävää....... Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa mukava kun kerroit tuosta monimuotoisuudesta. Itse en ole sitä tullut edes ajatelleeksi. Voiko tosiaan lääkitys muuttaa kohtausten muotoa? hui. No onneksi asia on lääkäreiden käsissä. Ei tarvitse itse olla päättämässä mitä tehdään. O on niin reipas!! En voi kun päivä toisensa perään ihmetellä tuota poikaa.

      Poista
  3. Ei voi muuta kun voimia vaan täältä toivoa ja lähettää! <3 -eräs lukija

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä paljon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina ihana huomata miten moni meitä on kannustamassa tätäkin kautta! Valtava kiitos nousee siitä AINA!! <3

      Poista
  5. Voimia sinne! Oot tosi reipas ku käyt koulua! Vaikka ei helppoa taija olla kahden erityislapsen kanssa! Puhumattakaan tämmosistä ikävistä yllätyksistä. Tsemppiä hullluna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla niinkin että loppuen lopuksi tuo koulunkäynti antaa mulle vain muuta ajateltavaa ja voimia. Sitten jaksaa illan olla taas vastuussa nuista omista ihanuuksista.

      Poista
  6. Tsemppiä koko perheelle! Olet vahva nainen ja äiti! Halauksia myös niille kahdelle suloiselle pikkumiehelle.
    Tiina

    VastaaPoista
  7. Voi ei. Tsemppiä O:lle ja jaksamisia sulle. Toivottavasti aikataulut järjestyy vielä, ja jostakin löytyy aikaa myös opiskeluille <3

    VastaaPoista
  8. Muistan teitä rukouksin <3 -M

    VastaaPoista
  9. Niin varmasti onkin että koulunkäynti antaa sulle voimia hoitaa teijän pikkukultia mutta olet kyllä reipas ku jaksat käyvä koulun loppuun!:)

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3