30.10.2014

Pikku touhuajat


Tänään on ollut ihana päivä! <3
On niin kevyt olo monesta asiasta.
Yksi harjoittelu on nyt takanapäin ja
seuraavat haasteet odottamassa.

Ensi viikonloppuna odottaa kahden keskinen 
loma tuon miekkosen kans.
Poikien hoito on vielä auki, mutta eiköhän
se saada järjestymään.. I hope so..


Nämä minun nasut kasvaa ja oppii koko ajan uutta.
A on oppinut menemään itse lelukoreihin.
Plaston mopon kyydissäkin istua jököttää ja pärisee ja
kääntelee rattia. 



A ja VANS:n lippis. Cäpit on 
niin parhaita pojan mielestä.

Kuvia veljeksistä tänään.


On ne niin rakkaita!<3
Sydän pakahtuu kun näitä kuvia katsoo.
Liian vähän on lähiaikoina kerennyt
touhuta ja yhteistä aikaa viettää
näiden ihanuuksien kans.


Tänään saatiin sentään jotain aikaseksi.
Poikien ja vähän miehenkin avustuksella leivottiin
syksyn ensimmäiset piparkakut.


Voitte arvata kuin taikina maistui pikku nasuille. :D



Koska uuni oli kuumana ja perunamuusia jäi ruualta,
niin pyöräytin vielä perunarieskoja.
Nämä ne vasta hyviä onkin.



Iloiset terkut siis täältä. Positiivisella asenteella eteenpäin!<3
Life is a life - ENJOY.

23.10.2014

Kuulumisia ja karhuhavainto

 KUULUMISIA: :)
 
Nyt on ollut kovin hiljaista täälä blogin puolella.
Pahoittelen.
 Jospa kerkeäisin ryhditäytyä taas.

Mun harjoittelu alkaa olla loppusuoralla, enää ensi viikko
ja sitäkään ei kokonaan tarvi olla.

Tosin seuraava harjoittelu alkaa heti seuraavalla viikolla eli ma 3.11.
Että ei tässä kovin lomailemaan kerkeä.
Ootan kyllä tosi innoissaan tuota seuraavaakin harjoittelua,
koska se on sairaisiin lapsiin kohdistuva harjoittelu.
Tulee niin lähelle ittiä ja sydäntä <3

Onneksi mulla on joulukuu täysin lomaa.
Silloin en aio tehdä mitään pakollista koulun suhteen.
Haluan olla poikien kans niin paljon kuin mahdollista.



Nyt tulee iloinen uutinen!!
A on oppinut nouseen seisoon tukea vasten ihan kunnolla.< 3
Ihan huikeaa!
Hoidostakin ollaan saatu sellaisia terveisiä,
että pojan perässä ei enään meinaa pysyä,
koska on niin sukkela menemään ja
nousee kaikkea vasten seisomaan.

Ensiaskeleet tukea vasten tuli lauantaina 
18.10.2014. Sellaisella kävelytuolilla poika meni 
vähän matkaa eteenpäin.
Sanojakin ja omaa höpöttelyä tulee koko ajan 
lisää.


O on ollut hirmu reipas hoitolainen. 
Sanoja on hänellekin
tullut koko ajan lisää. Joulukuussa viimeistään on 
OYS:ssa käyntiä kohtausten takia.
Toivotaan ettei tarvi aiemmin mennä,
vaan pärjätään kotona.

Ylläoleva kuva on otettu viime perjantaina,
kun olin porukoitten ja poikien kans mökillä
saunomassa ja paistelemassa makkaraa.



Sitten loppuun kerron vielä yhen asian,
joka tapahtui eilen.
Tästä meiltä n. 100m tuonne pellolle päin,
näki naapurin kalastajaukko aamulla klo. 5 aikaan karhun!!

Minähän oon aavistanu aina,
kun ollaan tuola lintutornilla käyty, että
tässä lähistöllä on karhu.
Joka kerta oon viipottanu sellasella
vauhdilla, että
mieskään ei oo tahtonu pysyä perässä. ;)
Ja mahollisimman nopiasti kiivenny torniin, ku on perille päästy. :D

Mutta en taia uskaltaa enään lintutornille
lähteä. Sen verran iso karhufobia mulla
on.

16.10.2014

PITKÄSTÄ AIKAA

Täälä porskutellaan arkea sellaista vauhtia, 
ettei päivistä jälkeenpäin oikein muista enää mitään 
ja perässäkään ei pysy.

Taputus harjoituksia <3

Pojat on tällä hetkellä terveenä. 
Sitkeä syksyflunssa lähti pakkasten myötä.
A:lle jouduin hakemaan antibiootin viikko sitten.

Tänä syksynä flunssaan on kuulunut silmätulehdusta.
Äkäinen sellainen olikin -kummallakin pojalla.
O:lla meni ohi Oftan Akvakol silmätipoilla ja A tarvi tuon 
antibiootin, ennen kuin tulehdus helpotti.


Päällimmäisenä tällä hetkellä on nuo mun koulujutut.
Harjoittelu on mennyt oikeenkin hyvin sielä terveysasemalla.
Joka ikinen päivä tulee uutta.
 
Tänään istuin vielä ilta kuudelta HYVA-seminaarissa.
Mielenkiintoista oli käydä kuuntelemassa Sote-alan 
yrittäjyydestä. Ajankohtainen aihe tällä vuosikymmenellä.

Ainakaan vielä en ole omaa sote-alan yritystä sentään 
perustamassa, mutta mikäpä tietää josko joskus vanhempana
ja kokeneempana.


Oon aina jossain välissä, kun olen kerennyt, leiponut jotain.
Nuo valkosuklaa-mustikka muffinsit hävisi hetkessä 
vieraiden suuhun. Suunnittelinkin, että teen niitä ihan piakoin lisää.

M on paiskinut ylitöitä minkä on kerennyt. 
Ei miestä paljon kotona ole 
näkynyt. Onneksi ylityöt on kohta ohi ja päästään
kiinni "normaali" arkirytmiin. Rankkaahan tuo on 
yksin kuskata poikia melkein joka päivä aamua iltaa
hoitoon. Onneksi mummula on tuossa vieressä
ja sieltä on saanut korvaamatonta apua poikien 
hoidossa, nyt kun M on vain töissä ja itse
harjoittelussa.

Viikko sitten olin totaalisen poikki ja olin jo luovuttamassakin.
Kuka vain väsyy tähän ainaiseen sairasteluun.
Eikä sitä kukaan jaksa, jos ei saa yölläkään nukkua.


Onneksi tilanne on nyt jo parempi ja olen saanut nukkuakin ihan ok hyvin.
A herättelee aina muutaman kerran yössä, mutta
kun käy tutin laittamassa suuhun niin jatkaa heti uniaan.

2.10.2014

Tahkokankaan terveiset


Ilokseni voin kertoa, että A:n Tahkokankaan reissu Oulussa
meni maanantaina ja tiistaina ihan loistavasti.

Maanantaina olin pojan kans yksin liikenteessä ja tiistaina
oltiin miehen kans yhessä.

Saatiin niin hyvää palautetta pojasta, että
ihan sen voimalla on mennyt kevyesti
nämä muutama ensimmäinen päivä työharjoittelussa.

Huomenna olisi vielä luvassa A:n loppupalaveri, 
jossa vedetään asiat nippuun.

VELJESRAKKAUS <3

Tiivistettynä...

 moniammatillisen henkilökunnan mukaan
poika on kehittynyt ikätasoisesti ja esimerkiksi
fysioterapeutti kertoi, 
että A on harvoja 1-vuotiaita down-lapsia, jotka ovat jo näin taitavia.
Tämä kyllä lämmitti sydäntä<3

Parhaamme olemme tehneet, eikä
enempään ois pystytty. Tosin 
poika ois voinut kehittyä näin hyvin
ilman mitään kotijumppia ja puheharjoituksia. 
Päiväkodin aloittamisellakin on asiaan suuri vaikutus.



Tahkokankaalta saatiin kotiin mukaan tukiviittomista tehty opetus-video.
Tässä syksyn/talven mittaan olisi tarkoitus alkaa laajentamaan 
tukiviittomien käyttöä.
A on selvästi innoissaan, kun asioita näytetään käsillä
samalla kun puhutaan. Itsekin hän jo tavoittelee muutamia viittomia.
Esim. palloa ja hei hei:tä.




Pitäähän minun todistaa teillekin, että totta
totisesti olen nyt harjoittelussa.

Tässä vaiheessa opintoja sitä pohtii monenlaista
tulevan ammatin tiimoilta. 
Esimerkiksi että missä se minun paikka olisi työskennellä?
Tai että miten pystyn hallitsemaan niin paljon asioita?
 
 Jo ensimmäisinä päivinä olen löytänyt
itseni pohtimasta, että miksi teen näin tietyn asian ja
perusteluja tekemisilleni. Hyvä niin :).
Olen vastuussa kaikesta tekemisestäni - jo nyt.