2.10.2014

Tahkokankaan terveiset


Ilokseni voin kertoa, että A:n Tahkokankaan reissu Oulussa
meni maanantaina ja tiistaina ihan loistavasti.

Maanantaina olin pojan kans yksin liikenteessä ja tiistaina
oltiin miehen kans yhessä.

Saatiin niin hyvää palautetta pojasta, että
ihan sen voimalla on mennyt kevyesti
nämä muutama ensimmäinen päivä työharjoittelussa.

Huomenna olisi vielä luvassa A:n loppupalaveri, 
jossa vedetään asiat nippuun.

VELJESRAKKAUS <3

Tiivistettynä...

 moniammatillisen henkilökunnan mukaan
poika on kehittynyt ikätasoisesti ja esimerkiksi
fysioterapeutti kertoi, 
että A on harvoja 1-vuotiaita down-lapsia, jotka ovat jo näin taitavia.
Tämä kyllä lämmitti sydäntä<3

Parhaamme olemme tehneet, eikä
enempään ois pystytty. Tosin 
poika ois voinut kehittyä näin hyvin
ilman mitään kotijumppia ja puheharjoituksia. 
Päiväkodin aloittamisellakin on asiaan suuri vaikutus.



Tahkokankaalta saatiin kotiin mukaan tukiviittomista tehty opetus-video.
Tässä syksyn/talven mittaan olisi tarkoitus alkaa laajentamaan 
tukiviittomien käyttöä.
A on selvästi innoissaan, kun asioita näytetään käsillä
samalla kun puhutaan. Itsekin hän jo tavoittelee muutamia viittomia.
Esim. palloa ja hei hei:tä.




Pitäähän minun todistaa teillekin, että totta
totisesti olen nyt harjoittelussa.

Tässä vaiheessa opintoja sitä pohtii monenlaista
tulevan ammatin tiimoilta. 
Esimerkiksi että missä se minun paikka olisi työskennellä?
Tai että miten pystyn hallitsemaan niin paljon asioita?
 
 Jo ensimmäisinä päivinä olen löytänyt
itseni pohtimasta, että miksi teen näin tietyn asian ja
perusteluja tekemisilleni. Hyvä niin :).
Olen vastuussa kaikesta tekemisestäni - jo nyt.
 

12 kommenttia:

  1. Ajattelinki ku luin edellisiä postauksia että hyvin on poika kehittyny :) meillä melko samat menot pienimmällä, tosin sanoja ei tuu ei tuu ja ruoka pitää olla melkei sileää. Mukava lukea aina teiä kuulumisia,mulla ollu koko blogimaailma nyt vähä taka-alalla.. Voi että,harjottelusa saa tsempata itteä kyllä iha erilain ku työelämäsä..tehtävät ja kaikki. Mulla töihin lähtö loppukuusta,mukavaa vaihtelua!! Syksynjatkoja teiän arkeen,kaiken keskelle!! :) hetki kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kehittynyt. Saa olla ylpeä nuista taidoista. Kohta varmaan jo seisotaan kunnolla ja kävellään taaperokärryllä. Mukava että raotit vähän teiänkin kuulumisia. Monesti mielessä olette. :-) tosiaankin töissä käynti on ihanaa vaihtelua kotona olemiselle. Harjoitteluissa mulla ei onneksi ole mitään tehtäviä ja näyttöjä. Saa keskittyä olennaiseen. ;-)

      Poista
  2. Tosi hienot terveiset olette saaneet! Mahtavaa! Ja kylläpä muuten tulvahti mieleen tuosta sinun kuvasta ja harjottelutunnelmista omat, 15 vuoden takaiset (täh, noin paljon vuosia....) fiilikset ennen valmistumista! Juurikin tuo asioiden hallitseminen, vastuu toisesta ihmisestä....... Ole itsellesi armollinen ja pidä mielessä se, että sairaanhoitajan ammatti-identiteetin, ja taitojenkin, kehitys on opintojen loputtua saatu vasta alulle. Ja kehitys jatkuu koko urasi ajan. Et voi vaatiakaan itseltäsi, että olisit heti valmis mihin vaan. Hienoon ammattiin valmistut! Ja työmahdollisuudet on kyllä tosi laajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin olet sairaanhoitaja. Hienoa että täältä blogimaailmasta löytyy meitä. :-) niinhän se on että koskaan ei voi tulla liian hyväksi hoitajaksi. Aina täytyy taitoja ja tietoa päivittää. Vasta valmistuneena voi onneksi kysyä aina neuvoa viisaammilta. Totta on että työpaikkoja on niin monenlaisia. Täytyis löytää se oma paikka vaan.

      Poista
  3. Niin ihana pojista tuo hellyyskuva!

    VastaaPoista
  4. Samaa mietin tässä kuin tuo Marjaana.Kauan on jo omasta valmistumisesta sairaanhoitajaksi ja niin tuttuja nuo ajatuksesi.Silloin olin innoissani enkä pelännyt haasteita.Nyt olen vuorotöissä väsynyt,jatkuvaan kiireeseen kyllästynyt ja vaihtamassa alaa.En silti kadu valintaani.Raskaaksi kävi vaan olosuhteet ja se ettei työtään ikinä ehtinyt tehdä niin hyvin kuin halusi.En myöskään monen lapsen äitinä pystynyt jatkuviin vuoronvaihtoihin,kahden vuoron tekemiseen peräkkäin (sijaisten puutteessa tai säästösyistä). Jatkuva riittämättömyyden tunne ja lisääntyvät asiakkaiden vaatimukset ja aggressiivisuus vain kypsyttivät päätökseni.Harkitse tarkkaan mihin menet töihin.Nythän on valinnan varaa.Olen työskennellyt päivystyksessä ja teholla ja viime vuosina on tuntunut että siellä jaksavat vain nuoret sinkut.Perheelliset etsiytyvät muualle,iäkkäämmät kokeneet hoitajat,joita todella tarvittaisi,väsyvät muutamaa teräskattilaan lukuunottamatta 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos avartavasta kommentista!! :-) minullakin on ajatus että päivätyöhön olen lähdössä. Vuorotyö ei vain sovi minulle. Jospa se oma paikka löytyis päivätöiden parista. Minusta työhyvinvointi pitäis aina olla ykkössijalla, vain sillälailla saadaan hoitajat pysymään töissä. Paljon on suomessa parannettavaa.

      Poista
  5. upea ja tärkeä ammatti,mihin opiskelet! hatun noston paikka,ehottomasti! Ihana kuulla välillä hyviäkin uutisia,niin ne pojat vaan kasvaa...Suloiset veli-kullat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Hyvä pointti. Pitää varmaan keskittyä vähän positiivisempiin asioihin jatkossa täälä blogissa. ;-) joskus se vaan on vaikeaa. Meille kun ei nyt oo oikeen mitään positiivista tapahtunu. :-( O: n kohtailut jatkuu ja nyt on tod näköisesti adenovirus päällä.

      Poista
  6. Höh. Kurjaa, että O:lla ollut kohtauksia! Niin meilläkin Taavilla. Harmittaa!! Nyt ollaan taas Lastenlinnassa kortisonitipassa perjantaihin asti. Haleja ♡♡♡♡

    VastaaPoista
  7. Oi, A näyttää niin iloiselta veijarilta ja rakkauspakkaukselta. <3 Taikka suloisia poikia ovat molemmat. Voimia arkeen ja tsemppiä harjoitteluun! :-)

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3