29.11.2014

Pienin askelin kohti joulua


Adventtikynttilät.<3
Huomenna saa sytyttää yhden näistä.
Aatella, että on jo ensimmäinen adventti.



Pienin askelin olen laittanut kotiin jouluisia juttuja.
Viime päivinä tunnelma on lisääntynyt, kun olen
ulkoa hakenut kuusenhavuja vähän joka pöydälle.


Makuuhuoneeseen ostin uuden joulutähden valoa tuomaan.
Jospa ei tällä tähdellä saada tulipalon alkua aikaseksi. 
Viime vuonna meinasi vanhan tähden kans käydä köpelösti. :(


Tämän valopallon löysin Halpa-Hallista marraskuun alussa.
Ihastuin <3 Yksinkertainen, mutta silti omallalaillaan kaunis ja tuo valoa tosi kivasti huoneeseen.



Kuistillakin on jo muutamia kuusen oksia.
Huomenna olisi haaveena keretä hakemaan ovenpieleen kunnolla havunoksia
ovimatoksi.


Isompi pojista oli viime yönä mummulassa yötä. 
Oli ihan itse halunnut jäädä.

Täksi yöksi saatiin M:n kaksi velipoikaa tänne meille vuorostaan yöksi.
Ilta onkin vierähtänyt oikein mukavasti ruokaa tehden, leikkien, ulkoillen
ja saunoen. Minä kerkesin hakea lisää risuja metsästä, mutta
oli jo niin pimeää, että ei paljon nähnyt mitä katkoi. 
Valoisalla sitten lisää.

Monessa blogissa on nyt pyörinyt risu- ja havukransseja. 
Niitä minäkin olen värkkäillyt.
Yksi ihana jouluinen DIY -juttu on tulossa olohuoneen kattoon.
 Siitä kuvaa sitten kunhan
saan sen valmiiksi.

Huomenna olisi yhden rakkaan kummitytön synttärit.
Sinne suunnataan koko perheellä, jos
kukaan ei nyt päätä sairastua yms..


Mukavaa lauantai iltaa sinne ruudun toiselle puolellekin!<3


26.11.2014

Yksi etappi takana

Täälä ollaan. Nyt on hetki aikaa
istahtaa alas ja kertoa kuulumisia. :)
 Koska tänään voin huokaista.
Tämän syksyn harjoittelurumba on ohi!! 
Eilen olin viimeistä päivää lasten tautien poliklinikalla.
Voi miten haikein mielin lähdin sieltä pois. Reilu kolme viikkoa
meni yhdessä tuulen puuskassa ohitse. 

Miten paljon rakastinki olla tekemisissä pelkästään lasten kans.
Lapsissa on aina toivoa, niinhän sitä sanotaan. 
Ja sain kokea kuuluvani ihan mahtavaan työporukkaan. Kiitosta sinne
päin vielä, jos joku teistä tätä lukee. ;)
Toivottavasti törmätään vielä.

Vimosen työpäivän kunniaksi rohkenin näpsästä itsestäkin kuvan. :D 


Kotopuolessa ollaan tällä hetkelä suht terveenä. Enää nokat 
vuotaa pojilla aika ajoin,
mutta hoitoon ollaan taas päästy kahden viikon tauon jälkeen.
Itse olen saanut pysyä terveenä koko syksyn. 
Toivottavasti influenssapiikki pitää lunssat kaukana!


 
O:lla on meneillään ihan hirveä uhma. Kaikesta pitää huutaa ja
reuhata. Luonnetta pojalta on löytynyt jo vauvasta asti,
minkä osoittaa jo pelkästään se, että hän on selvinnyt niin monesta
läheltä piti tilanteesta hengissä.<3

Näin äidin näkökulmasta tämä aika on kuitenkin äärimmäisen raskasta,
kun lääkkeiden otosta saa esim. taistella aamuin ja illoin, sylki lentäen.
Joinakin päivinä onkin käynyt niin, että sekä äiti että poika
ollaan märisty. :( Silloin minä äitinä luovutan,
enkä ala yrittämään väkisin antoa toista kertaa.


Ruokaa en saa tehä enää yksin ja rauhassa, vaan kaksi pikku kaveria yrittää
parhaansa mukaan olla apuna. O:sta on
oikeasti jo paljon apua. Hän vie roskapussin kodihoitohuoneeseen
ihan omasta tahdostaan. Auttaa kokkauksissa hämmentäen esim. lihoja ja
kastiketta. Tyhjentää tiskikonetta parhaan taitonsa mukaan, samoin pyykinpesukonetta.


A tulee joulukuun 7. päivänä 1v 3kk. 
Vielä hän ei ole lähtenyt kävelemään. Kovasti yrittää tukea vasten 
mennä, mutta vain muutamia askelia. Vauhtia kyllä riittää siitä huolimatta.

Tänä aamuna kun O raivosi, eikä olisi tahtonut pukea päällyvaatteita päälle.
Pienempi nasu vain nauroi vieressä. Miten hyvälle tuulelle toinen voikaan aina saada? Toivottavasti tätä jatkuu vielä pitkään. Joku ihme pelko on hiipinyt takavasemmalle, että A yhtäkkiä lopettaisi olemasta iloinen. Toivottavasti ei lopeta.




 Kotona kaikki on ollut jo pitkään rempallaan. Jospa nyt
kerkeäisin edes vähäsen laittaa joulua kotiin. Jouluvalot on syttynyt tähän torppaan 
jo ajat sitten. Olisi kuitenkin kiva laitella kotia vähän enemmänkin.
Jouluverhot odottaa silitystä ja tontut komerossa hyllyn päälle kiipeämistä.
Kyllähän tässä kerkiää vielä. :D

15.11.2014

Elämä -iloja täynnä


Vastikään Leijonaemojen blogissa joku 
kirjoitti hyvän jutun otsikolla: Saako äiti väsyä?

Minäpäs kerron tähän vähän asioita, jotka
ainakin itseä auttavat jaksamaan, vaikka
lapsilla on ekstraa ja vaativat paljon enemmän kuin
terveet lapset.
 
Asioita, jotka kantavat:
(tässä vain pieni lista päällimäisenä mieleen tulevista)



Ihana koti<3


Talo sellaisella paikalla, josta suurin osa voi 
vain unelmoida


Meri tuossa lähellä



Rakkain mies, joka on myös paras isä pojille<3




kaksi rakasta pikku nasua, O & A<3





 Positiivinen asenne elämään


Kädentaidot



Loppua lähenevät opinnot
(ahkeruus palkitaan joskus)



Oma terveys



ystävät<3
lähipiiri



vapaaillat ja reissut kaksin miehen kans


harrastukset!



vertaistuki

-Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa katsomaan
näitä ihania kavereita pikkujoulujen merkeissä<3
Kaikki on varmasti kasvanu viime näkemästä ihan hurjasti.





Aina on apua saatu, jos on tarvittu<3
 
 
 

Ylimääräisten asioiden pois karsiminen 

----------------------------

Miltä kuulosti? 


Mitkä asiat kantavat teitä eteenpäin? :)

Salivuorolla


Isompi poika on nyt parina viikkona päässyt käymään isänsä
kanssa salivuorolla. Voi sitä
riemua mikä tulee esille,
kun kysytään että lähetkö pelaamaan säbää. :)



 


O:lla on ihan loputon tuo energiavarasto, joten
ihan senkin takia on päästävä joka
viikko purkamaan höyryjä.

Vai sittenkin mokke?

Pojasta on tullut taitava kiipeilijä.
Hoidossakin on samanlaiset puolapuut,
joten sieläkin voi harjoitella kiipeämistä.



Välillä pitää toki trampoliiniakin kokeilla.
Jospa saataisiin ensi kesäksi hankittua meille tuonne
pihalle trampoliini. Jo tänä kesänä siitä oli puhetta, mutta
päätettiin antaa ajan kulua vielä vähän aikaa. Omat vaaransa
siinäkin on, mutta voihan porkkanaankin tukehtua ;)


10.11.2014

Laryngiitti=kurkunpääntulehdus

Tervehdys!

Tiedättekö kuinka paljon haluaisin kirjoittaa
kaikkea kivaa ja iloista ja reipasta? (onneksi tähän
postaukseen iloinenkin kerrottava löytyi ;))
 Mutta...

Tänään on 4. päivä, kun A nassu kärsii laryngiitistä. :-(
Torstai-perjantai välisenä yönä poika alkoi haukkoen yskimään
ja henki meni ahtaalle. Perjantai
iltapäivällä henki oli jo sen verran ahtaalla,
että lähdettiin päivystykseen hengittelemään 
spiiraa ja saamaan kortisonia.
Ventolineä annettiin myös loudattuna.

Tämä auttoi hetkeksi, mutta jo kotona henki 
alkoi vinkumaan ja haukkomaan uudelleen.
Voitte arvata ettei seuraavana yönä paljoa nukkunut äiti tai poikakaan.


No, kaikista monimutkaisinta tässä oli se, että minä ja M oltiin lähdössä
kahestaan mini-lomalle lauantaina. Hotellipaketti oli varattu la-su. Perua ei voinut, vaan kaiken olisi joutunut maksamaan tyhjästä, jos ei oltais lähetty.

Lauantai aamuna vein pojat mummulaan. A:n hengitys kulki ihan ok.
Haukkova yskä vaivasi kumminkin koko ajan.

Päätettiin M:n kans lähteä reissun päälle kaikesta huolimatta.
Onneksi lähettiin! ♡ Mummu piti parhaimman huolen pojasta ja Onnista myös.
Olivat käyneet kerran spiiraa hengittelemässä lauantaina.

Mini loma oli aivan ihana ja parasta oli kun sai NUKKUA♡ Kolmenlajin illallinen + aamupala puffet. Nam! Pääsin helpolla isäinpäivän aamuna.;-)
 Käytiin pitkästä aikaa kaupungilla shoppailemassa. Päivitettiin omia vaatekaappeja.
Tosin täytyy myöntää, että ei me monessa putiikissa jaksettu käyä.

Sunnuntaina päivällä suunnattiinki jo takaisin kotikulmille. Mummulassa odotti
pieni potilas. Kotiin päästyä seurailtiin vielä tilannetta, 
mutta yhtäkkiä tilanne muuttui taas
ja ensiapuun piti suunnata. :-( 

Ei auttanut enää kylmä ulkoilmakaan. 
Ensiavussa katsoivat pojan olevan osastokuntoinen. 
Ei siinä auttanut kun lähteä taksiin istumaan ja kohti OYS:ia.
Osastolla oltiin yön yli tarkkaillussa. Onneksi yö meni kohtalaisesti. Poika herätteli vähän väliä, mutta henki kulki ja se on pääasia.
Kaikki röörit on tukossa, mutta eiköhän me 
räkäimurin avulla selvitä siitäkin.

Vielä koskaan en ole nähnyt A:ta näin sairaana ja itkuisena.
Jospa tämä tästä löysäis ja päästäis taas normaaliin arkeen kiinni.



O on aivan ihana isoveli ollut koko ajan. Vierestä
seurannut tarkasti kun A:lle on annettu lääkettä ja babyhalerilla
Ventolinea. Tekee varmasti O:lle hyvää nähdä välillä jonkun
muunkin sairastavan. Tähän asti kun se potilas on melkeempä aina ollut tuo
isompi vesseli.


Tällaista tänne. Nyt ollaan jo kotimatkalla
 kun tätä kirjoitan. Koti=paras paikka♡

Huomenna minun on suunnattava
jo taas työharjoitteluun.

Onko teillä sairastettu koskaan Laryngiittiä?

1.11.2014

Pyhäinpäivä


Tänään ollaan oltu ihan vain kotona.
On ihana välillä rauhoittua paikoilleen ja
touhuilla poikien kans.

Pyhäinpäivää ei olla vietetty mitenkään erikoisemmin.
Se merkitsee mulle kumminkin
jollainlailla joulutunnelman alkua.
Kynttilämeret hautausmailla ja muutenkin<3


A on ollut nyt hyvin läheisyyden kipeä.
Pusuja ja haleja vaihdetaan koko ajan. <3

Huomaatteko, että ollaan vihdoin raskittu leikata isommalta
pojalta hiuspehkoa? 


Pitihän ne ensimmäiset joulutortut paistaa Pyhäinpäivän kunniaksi.



Kuu mollotti lammen takaa jo 4:n aikaan iltapäivällä.



Tässä syy miksi isommalle herralle ei ole päiväunet tänään maistunut.
Meidän perheen uusin moottorilla huriseva tulokas - mönkijä.
Nyt luulis pihan aurauksen onnistuvan käden
käänteessä.


Löysin Halpa-Hallista värillisiä öljykynttilöitä.
Ainakaan minun silmään ei ole aikaisemmin
osunut. Mukava välillä poltella vähän värikkäämpiäkin,
ettei aina niitä valkoisia...


Sellaista Pyhäinpäivää tänne.
Huomenna päästään minun veljen vauvan ristiäisiin. <3
Sinne olen leipassut tänään yhden kakun. 
Siitä kuvaa sitten myöhemmin. :)