31.1.2015

Uutta keittiöön ja lauantain puuhia

Jotain "uutta" kotiimme on 
saapunut joulun jälkeen.
Tuttu sisustusinto puskee päälle
sitä mukaa yhä enemmän mitä lähemmäksi
kesää mennään.

Vähän aikaa kerkesi keittiön pöydän ympärillä
olla väliaikas tuolit ja penkki.
Vanhan pöydän ja
4 tuolia lahjoitin siskolleni,
joka on muuttamassa omilleen.
Miten hyvälle mielelle voi ihmisen saada, kun
pystyy toista auttamaan.<3


Nämä 4 "uutta" tuolia löysin paikallisesta 
FB-kirpputorilta. Eikä kustantanut montaa kymppiä.
Sopivat meidän
vaaleaan sisustukseen.


Tulppaanikimppuja olen alkanut kantamaan
melkeimpä joka kauppareissulta kotiin. <3
Niin ihanan raikkaita ne on. Tosin viimeisimmät kaksi
kimppua taisi saada vähän kylmää, kun eivät kestäneet muutamaa
päivää kauemmin. :( hö.


Näin lauantai päivän ja minun vapaapäivien kunniaksi 
olen ollut tänään mäenlaskussa ja ulkoilemassa poikien kans.
Ihan mahoton hurjapää tuo meidän O.
Itse laski isosta loivasta mäestä rattikelkalla menemään. 
Pulkalla minun kans, kun ei osaa vielä ohjata käsillä.
Välillä mentiin mukkelis makkelis, mutta se
ei menoa haitannut.



Samalla kun ulkoiltiin, niin päästiin käymään kylässä
mummulassa. A nukkui piiitkät päiväunet ulkona rattaissa 
raikkaassa ulkoilmassa.

O nautti kun oli leikkikavereita,
joiden kans puuhastella.
Semmoinen lauantai täälä. Nyt ollaan
koko perheellä kotona ja minä kipaisen kohta hakemaan
saunapuita ja laitan kiukaan lämpenemään.

28.1.2015

Tammikuu 2015



Tammikuu lähenee loppuaan.
Sen kunniaksi muutamia kuvia uudesta
puhelimestani. Viimein sain sen, Sony Xperia Z3:n.
Puhelimessa kuvat näyttää tosi tarkoille,
ja kun koneelle laittaa niin ihan hyviähän nuo on.
Eihän tuo mikään järkkäri olekaan.






Tammikuu on hurahtanut yhdessä hetkessä.
Harjoittelua ja harjoittelua -minun osaltani. 
Enää viimeiset 4 vuoroa tekemättä.
En olisi harjoittelun alussa uskonut, että 
lyhennetyn työajan tekeminen onnistuu jopa
harjoittelussa. Vaan hyvinhän tuo onnistui. 4 päivää max. viikossa
riittää minulle vallan mainiosti tässä elämän tilanteessa.

pöytäliinan ompelua


Paljon on näihin tammikuun viikkoihinkin jo mahtunut.
Poikien kuntsaripalaveria, kela-paprujen täyttöä, sopeutumisvalmennuskurssille hakua, epi-ensitieto päivään hakemusta, labraa, lääkäriä, puhelinsoittoja soiton perään ja lääkityksen muuttamista. Huomenna mennään tutustumaan poikien
uuteen tilapäishoitopaikkaan. 


Lunta on tullut ihan hirmuisesti täälä rannikollakin! 
Pienempi mies nauttii pulkkailusta tosi paljon.
Isommalle pitää olla jo vähän vauhdikkaampaa kyytiä.
Sedän moottorikelkkakyyti kelpaa kaikista parhaiten :D
Mäenlasku on kuitenkin varmaan listan kärjessä.


Ulkona ollaan oltu kotonakin joka päivä.
A nauttii jo hirveästi, kun saa temmeltää lumessa menemään,
eikä tarvi koko ajan istua rattaissa.


Vauhtia riittää. A on ihan mahoton kiipeilemään.
Keinutuoliin nousee ja sohvan käsinojalle heti kun
minun silmä vähänkään välttää.


Tammikuu ollaan saatu olla melko terveenä.
Pientä flunssaa on kuukauden loppua kohden tullut.
A:lla kumisi yskä tänään jo pelottavaan malliin,
mutta ennemmin taitaa olla räkäisempää yskää
kuin kuivaa laryngiittimaista.


Ystäväni antoi todella käytännöllisen vinkin!
Tässä se tulee teillekin. ;)
Jyskistä saa tuommoista läpinäkyvää vahakangasliinaa.
Jo on pöytä eri helppo pitää puhtaana ja alle voi laittaa
vaikka haluamansa kaitaliinan tai tabletit.






11.1.2015

Talviunilla tai sitten ei


Ihan hirveästi tapahtuu ja on tapahtunut kaikkea.
En pysy kärryillä, enkä jaksa niistä kaikista tänne kirjoittaa
vaikka niin kovasti haluaisin.

Nyt on viimeinen pitkä harjoittelu käsillä. 
10 viikkoa. Toukokuussa pitäis valmistua sairaanhoitajaksi.
Vau, en usko tuota vielä itekään.

Tosin en käy nyt tätä koko 10 viikon harjoittelua putkeen, 
joten valmistuminen menee tosiaan sinne toukokuulle asti.
Oli pakko tehdä omat ratkaisut, jotta pääsin mieluisaan 
harjoittelupaikkaan. En halunnut lähteä paikkaan, johon
tuskin ikinä menisin töihin. 

Että semmosta.

A ei edelleenkään vielä kävele, mutta seistä töröttää
jo ilman tukea pitkin päivää.
Uusia sanoja ja taitoja on tullut paljon lisää.
Öisin poika nukkuu pätkittäin ja kitisee välillä
puolen tunnin välein. Eipä siinä nuku äitikään, mutta eteenpäin
on mentävä.
Pienemmästäkin on otettu verikokeita viime viikolla.
Vastauksista en ole vielä soittanut. 
Ehkä ensi viikolla jos kerkeän...

O:lle on aloitettu uutta lääkettä ja
vanhoja purettu. Kohtailtu siitäkin huolimatta.
Labroja pitäis ottaa. Missä välissä kerkeäis käyttää
pojan labrassa? Viikonloppuisin kun tuo
paikkakunnan labra ottaa vain päivystyksellisiä 
kokeita.. Kylläpä se aika varmasti järjestyy joku kaunis
aamu. Onneksi on tuo toinenkin puolisko olemassa!♡

Yksi mahtava juttu on saatu tietää tällä viikolla!!
 Ollaan saatu tilapäishoitopaikka pojille!♡
Kauan tätä on mietitty, mutta oman
jaksamisen kannalta oli pakko antaa periksi ja
myöntyä ajatukseen. Ei se varmasti helppoa tule olemaan.
Ei lapsille, eikä vanhemmillekaan.







Ihana kuitenkin huomata että blogissa käy lukijoita hiljaisuudesta huolimatta!♡
Pysykäähän kuulolla. En minä tätä tähän lopeta.