11.1.2015

Talviunilla tai sitten ei


Ihan hirveästi tapahtuu ja on tapahtunut kaikkea.
En pysy kärryillä, enkä jaksa niistä kaikista tänne kirjoittaa
vaikka niin kovasti haluaisin.

Nyt on viimeinen pitkä harjoittelu käsillä. 
10 viikkoa. Toukokuussa pitäis valmistua sairaanhoitajaksi.
Vau, en usko tuota vielä itekään.

Tosin en käy nyt tätä koko 10 viikon harjoittelua putkeen, 
joten valmistuminen menee tosiaan sinne toukokuulle asti.
Oli pakko tehdä omat ratkaisut, jotta pääsin mieluisaan 
harjoittelupaikkaan. En halunnut lähteä paikkaan, johon
tuskin ikinä menisin töihin. 

Että semmosta.

A ei edelleenkään vielä kävele, mutta seistä töröttää
jo ilman tukea pitkin päivää.
Uusia sanoja ja taitoja on tullut paljon lisää.
Öisin poika nukkuu pätkittäin ja kitisee välillä
puolen tunnin välein. Eipä siinä nuku äitikään, mutta eteenpäin
on mentävä.
Pienemmästäkin on otettu verikokeita viime viikolla.
Vastauksista en ole vielä soittanut. 
Ehkä ensi viikolla jos kerkeän...

O:lle on aloitettu uutta lääkettä ja
vanhoja purettu. Kohtailtu siitäkin huolimatta.
Labroja pitäis ottaa. Missä välissä kerkeäis käyttää
pojan labrassa? Viikonloppuisin kun tuo
paikkakunnan labra ottaa vain päivystyksellisiä 
kokeita.. Kylläpä se aika varmasti järjestyy joku kaunis
aamu. Onneksi on tuo toinenkin puolisko olemassa!♡

Yksi mahtava juttu on saatu tietää tällä viikolla!!
 Ollaan saatu tilapäishoitopaikka pojille!♡
Kauan tätä on mietitty, mutta oman
jaksamisen kannalta oli pakko antaa periksi ja
myöntyä ajatukseen. Ei se varmasti helppoa tule olemaan.
Ei lapsille, eikä vanhemmillekaan.







Ihana kuitenkin huomata että blogissa käy lukijoita hiljaisuudesta huolimatta!♡
Pysykäähän kuulolla. En minä tätä tähän lopeta.



19 kommenttia:

  1. Kyllä sää valmistut!! <3 sitä varmasti ite vähiten siihen monesti uskoo. Onneksi täällä oli kannustava puoliso (ja niin on varmasti sielläkin), muuten oisin tuskin koskaan koko hommaan edes ryhtyny. Hienoa kun saitte hoitopaikan! Ja tsemppiä sinne kaikkeen! <3 Soitellaampa, koska kyläiltäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No takuuvarmasti valmistun. Periksi en oo antanu ja miehen kannustus on kyllä niin palkitsevaa! Sen avulla jaksaa herätä aamulla klo. 5 harjotteluun, vaikka siitä ei saa sentin latiakaan ;D Kiitos Noora!<3 soitellaan!

      Poista
    2. Kuule, onneks ei mee kauan että saat niitä lateja useammankin ;) mutta eipä sillä, ei se viideltä herätys varmaan koskaan mukavaa oo. Tai jos ehtis nukkua riittävän pitkät yöunet!

      Poista
  2. Siellähän on vastustanut. Tsemppiä! <3. Mutta tuo hoitopaikkajuttu on varmasti hyvä homma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastustamistahan tämän on ollut viimeiset pari vuotta, mutta jaksan uskoa siihen että vielä on päivä jolloin kaikki on paremmin kuin hyvin. :) Mukava kuulla, että sunkin mielestä tuo hoitohommeli on hyvä homma.

      Poista
    2. Tuo merenrannalla houkutteli lukemaan. Ihanan aurinko-A:n olette saaneet. Eeg:t jne tuttuja. :\
      Tsemppiä!

      Poista
  3. Olen vasta löytänyt blogisi...kovia olette joutuneet läpi käymään. Voimia opiskeluihin, näin loppusuoralle! Terv. Tuula naapurimaasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun olet löytänyt tänne blogiin! :) Kiitos! <3 Eteenpäin mennään vaikka harmaan kiven ;) Elämä on elämisen arvoista, aikaa liian vähän hukattavaksi.

      Poista
  4. voimia <3 sitä hoitopaikkaa lapsille te tarvitta <3

    VastaaPoista
  5. Tämä on niin elämänmakuinen blogi, positiivinen kaikesta vastusteluista huolimatta. Sattumien kautta tänne löysin ja nyt jo melkein teidän mukana elän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Ihanaa että se elämän asenne ja positiivisuus välittyy kumminkin teille lukijoille, vaikka vaikeista asioista tänne kirjoitankin. Mukava, että olet löytänyt blogiini. Tervetuloa! :)<3

      Poista
  6. Susta ei ainakaan valmistuttuasi tule pelkät teoriat hallitsevaa hoitajaa. Sen lisäksi, että tiukkoja paikkoja on ollut liiankin paljon, osaat varmasti asettua potilaan ja pelkäävän omaisen asemaan.

    Jotta jaksaisitte, on tuo tilapäishoidon järjestyminen tarpeeseen tuleva hieno homma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Kun on itsellä kokemusta jo vähän liiankin kanssa on helpompaa asettua varsinkin sairaiden lasten äitien asemaan. Koen tämän asian ammatissani erittäin isona vahvuutena.
      Ompa mukava kuulla, että niin moni on tuon tilapäishoidon kannalla. :) Ootte antaneet rohkeutta lisää lähteä kokeilemaan.

      Poista
  7. Positiivinen asenteesi on ihailtavaa, pitäisi itsekin ottaa siitä vähän mallia.:) ja olet kaikesta huolimatta jaksanut vielä samalla opiskella, siihen ei kaikista olekaan. Tsemppiä loppu opiskeluihin ja arjen pyörittämiseen!

    VastaaPoista
  8. Voi teitä! <3 Toivon myötätuulia teidän arkeenne! <3 Onneksi myös hyviä asioita on tapahtunu. Voimarutistus!

    VastaaPoista
  9. Minäkin peukutan tp-hoidolle. Kun sitä uskaltaa kokeilla ja huomaa että se on hyväksi sekä lapselle/lapsille että vanhemmille, niin sen myötä arki hieman selkeytyy. Peukut myös opiskelulle ja sille että kaikesta huolimatta saat ajatukset kasaan.
    - Meemu

    VastaaPoista
  10. Ai sulla on nuin lähellä valmistuminen :) hyvin oot kyllä saanu opiskelut eteneen näitten vuosien aikana!! Ja jälleen kerran, ihanan aitoa kirjoitusta :)

    VastaaPoista
  11. Uudenvuoden hali koko perheelle!
    Toivon sydämestäni, että kohtaukset O:lla saatas taas kuriin.
    ♡♡♡♡

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3