21.2.2015

Videoterveiset Aatokselta


Tällaista meininkiä eilisillalta, kun muut oli jo nukkumassa.
Pojalla asiaa tuntu riittävän. :D




19.2.2015

Kurkistus viime päivien aikaansaannoksiin


Ai että on ihana, kun saa omaa kädenjälkeä aikaan. <3
Koti alkaa tuntua aina vain enemmän omalle,
kun huone toisensa perään on itse rempattu.

Tällä kertaa laitettiin ekstempore samanlainen
laminaatti poikien leikkihuoneeseen, kuin mitä 
on meidän makkarissa.
Seinät sai uutta maalia pintaan ja
uudet listat tietysti.



Tänään virkkasin nopsaa viirin
"uutta" huonetta koristamaan.


Samaa sävymaailmaa viirin kans on virkattu
mattokin. Tykkään kaikista eniten tuosta Aurora maton-mallista,
joten tälläkin kertaa sellainen valmistui aika lyhyessä ajassa.


Vielä on huone tyhjillään poikien jutuista.
Matto ja viiri vain kuvauksen ajaksi laitettu. 
Mitä vielä tekemättä?
Kattolistat laittamatta,
uusi lamppu hankkimatta, verhotanko ja verhot ja 
sähkötyöt oottaa sähömiestä. :D
Ja sitten tietysti ne huonekalut ja lukuisat
lelut, jotka nyt on pyöriny pitkin olohuonetta ja 
ruokailutilaa....mrr. 

Tuo vanha musta valkoinen tapetti me jätettiin,
koska se ei oo vielä kärsiny mistään kohti ja on 
neutraalin värinen ja jotain laadukkaampaa.
 (olettasin, koska on paksua ja voi pyyhkiä kostealla)


Hommaa siis riittää vielä muutamaksi päivää. :D
Onneksi tekeminen ei omakotitalossa lopu.

Tämän huoneen yhteydestä meillä muuten
pääsee toiseen wc:hen ja suihkuun sekä varastotilaan. :)
Ei oo tainnu millonkaan tulla puheeksi.


Että sellaista aikaansaannosta.
Miltä näyttää? :) 
Valmista vai vielä jotain uutta?


18.2.2015

Tilapäishoidosta


Haluan kertoa muutaman sanasen poikien
tilapäishoidosta.
 
En osaa edes tarpeeksi kiittää meidän
palveluohjaajaa, joka järjesti pojille tämän tilapäishoito-
paikan ja meille vanhemmille mahdollisuuden
saada edes kerran kuukaudessa levähtää muutaman päivän.<3

Hoitopaikka on n.80km päässä meiltä.
Jo tutustumiskäynnillä meillä synkkasi perheen jäsenten
kans hyvin ja pojat tykkäsi olla sielä. Naurua ja huumoria
riitti. Perheessä on samaan aikaan aina muitakin
lapsia. Meidän poikia varten perheeseen on
palkattu erikseen vielä yksi nainen lisää hoitamaan. :)
eli hyvissä käsissä ovat.
 




 Muutaman päivän ajan ollaan saatu hengähtää ja olla vain kahdestaan
 kotona ja tehä mitä lystää.
 Ennen kaikkea nukkua ilman lasten herätyksiä,
ilman lääkkeistä huolehtimista ja jokaiseen liikkeeseen reagoimista.

Oon nauttinut näistä päivistä ihan täysillä. <3
Pariin viikkoon ei tullut nukuttua kuin muutaman tunnin pätkissä.
Alkoi kroppa jo reagoimaan aika voimakkaasti. Olin
jo aikamoinen sähköjänis...:(
Nyt on jo vähän parempi olo.



A:n rokko oli kyllä kauhea, mutta onneksi näpyt alkoi 
kuivumaan ja paranemaan hyvin. Taitaa olla jo aika eri näköinen poika
huomenna vastassa, kun mennään poikia hakemaan kotiin. :)

Aatos ei reagoinut hoitoon jäämiseen ollenkaan.
Tyytyväisenä jäi hoitajan syliin ja alkoi touhuamaan.
Isommalle pojalle hoitoon jääminen oli iso paikka.

Vastaranta alkoi jo sisälle astuttaessa. Vaatteita ei olisi
saanut riisua. Kerrottiin pojalle että isä ja äiti
lähtee muutamaksi päiväksi "lomalle",
mutta tullaan kahden yön päästä hakemaan o:ta ja a:ta
kotiin. Itkua oli kuulemma
kestänyt vähän aikaa, mutta hoitajan vakuuttaessa
isin ja äitin hakemaan tulosta, oli poika rauhoittunut.

Taidan oottaa huomista jo aika paljon! ;)

13.2.2015

Mökittymistä ja vesirokkoa

Neljän seinän sisällä on mennyt melkein koko viikko.
Ei ollut tarkoitus!

Maanantaina opiskelin reippaasti kirjastossa
ja sainkin yhden laajan tehtävän väsättyä.
Reippailu päättyi siihen, kun Aatokselle alkoi
tiistai aamuna ilmaantua näppylöitä.

Arvasin heti, että vesirokkohan sen täytyy olla!

Eilen poika näytti vielä tältä:

Kun taas tänään on ollut jo paljon kauheampi päivä!

Iltaa kohti pahenemaan päin. :(

Todella äkäisiä näppyjä. Auts!!!
Suihkussa ja punkassa ollaan yritetty oloa helpottaa.
Viileä on auttanut. Särkylääkettä A on saanut tasaisin väliajoin.

Voi reppanaa. Kumpa huomenna olisi jo parempi päivä.



Värikkäitä tulppaaneja päiviä piristämään. <3


Perunarieskoja. Näitä vois tehä aina kun jää perunamuusia yli.
Niin hyviä ovat. Aiemminkin olen tainnut tänne kuvaa
näistä laittaa. :)



Kävelyjä meren rantaan päin. Kylmä tuuli on puhallellut.

Tuulesta huolimatta talvi on nyt kauneimmillaan. 
Hanget ja jää kiiltää.



Tällä hetkellä voin vain unelmoida sellaisista
hiihtoreissuista kuin lapsena ja nuorena.

Nyt ei voi niin vaan ottaa ja lähteä pukkimaan
kestohangille kilometritolkulla.
Silti mulle riittää, kun muistan sen tunteen,
mikä tuli kun suksi luisti ja matka taittui hirmuista vauhtia.
Vapauden tunne<3 Vielä jonain päivänä!



Vielä maanantain lenkillä ei ollut vesirokosta tietoakaan.




Aika on pitänyt yrittää saada kulumaan.
Yksin lasten kans jo kolmatta päivää olin tänään kotona...
Vannehameen kokeilua. :D


Vauhtia päivistämme ei puutu. 
Aatos on nyt melkoisessa kiipeilyiässä. Silmät
pitäs olla selässäkin, että isommat mustelmat saatais estettyä.

 Itse kiipesi tuohon pöydälle
istumaan. Isoveli tietysti perässä näyttää mitä hän osaa.


Olen kaikkeni antanut tältä päivää.
Tuskin kovin hyvin tulee Aatos nukkumaan, joten täytyy
itsekin silmät ummistaa ennen kuin herätys tulee.

7.2.2015

Vertaistuki tapaaminen ja meidän pikku down-murun kuulumisia


Tänään olin A kullan kans down-lasten 
vertaistuki tapaamisessa Raahessa.
Ihan liian kauan on vierähtänyt siitä, kun ollaan viimeksi
päästy osallistumaan tapaamiseen. 
Kaikki pikku down-murut olivat kasvaneet niin
kovasti! Moni oli lähtenyt tässä välissä kävellä tepsuttelemaan.


Tälläkin kertaa A oli kaikista nuorin lapsista,
mutta ei toki pieni kokoisin. :D
Lasten iät olivat 1,5 v - 6v.
Olipas oikein mukava, kun mukaan oli päässyt
vähän jo isompikin lapsi. Tähän 
asti kun tapaamisissa kaikki lapset ovat olleet alle 3-vuotiaita.



Tänne en viitsi kuvia muista laittaa, koska 
en siihen lupaa ole kysynyt kaikilta erikseen.
Olis ihana tietysti jakaa teidän lukijoiden kanssa kuvia näistä
pikku muruista.<3 Ehkä ensi tapaamisesta, jos muistan luvan 
kysyä jokaiselta. :)

Seuraavaa tapaamista on muutes suunniteltu
Kalajoen suuntaan maalis-huhtikuulle. *vink vink ;)
Vertaistuki tässä muodossa on mielestäni ihan parasta. 
Kolme-neljä tuntia keretään kerralla porista
kaikenlaista. Vaihtaa jokaisen kans kuulumiset ja jutella 
mieltä askarruttavista asioista. Toisilta saadut neuvot 
on kullan arvoisia.



A:lle on alkanut ilmaantua vähän kihartuvaa hiusta sivuille.
Hiukset haluaa kerta kaikkiaan itsepäisesti sojottaa sivuilta minne sattuu.
Ylläoleva kuva tältä aamulta ja allaoleva eiliseltä :D


Samalla, kun A:sta puhun, niin voisin vähän kertoilla hänen kuulumisia.

Pienelle miehelle on ilmaantunut omaa tahtoa jo
kovasti. Täälä osataan suuttua milloin mistäkin.
Päiväunille tai yöunille meno ei onnistukaan enää niin vain.
Pitäähän se vähän juonitellakin.

Vahva luonne näkyy myös melkeimpä jokaisessa
arkipäivän tilanteessa. Ruokailut tahtoo olla
haasteellisia, kun herra haluaa syödä itse
lusikalla ja arvaattehan: potut ja pastat on milloin missäkin. 
Tämä viikko on ollut oikea ennätys astioiden rikkomisen 
suhteen. Melkein joka päivä A on saanut jonkun astian
rikki. Toki hällä itsellä on muoviset välineet, mutta
kun niitä muiden astioita on niin mukava
käydä vetelemässä laattalattialle heti, kun 
siihen tilaisuus siunaantuu.


Jotta uskotte niin tässä kuvaa känkkäränkästä. :D
Ja silloin kun A itkee niin sitä ääntä kans riittää.
Harmitus senkun kestää ja kestää eikä sille tahdo loppua tulla.


1,5-vuotis neuvola on vasta tuloillaan, joten tuoreita mittoja pikku
miehestä ei ole. 

Puheen ja liikkumisen kehityksessä ollaan menty koko
ajan huimasti eteenpäin. 
Sanoja A:han alkoi sanomaan jo ennen 1-vuotispäiväänsä. 
"Äiti, isä, EI, kukka, lamppu, mammaa(maito), paapaa(nukkumaan)"
 
Siinä muutamia sanoja, joita A toistelee päivittäin ja mitä minulla mieleen
äkkiseltään tuli.
Muu puhuminen onkin sitten sitä käsillä viittomista
ja omaa höpötystä. Silloin kun pojalla on asiaa, niin
sitä juttua tulee.

Ensiaskeleet A otti muutama viikko sitten.
Joka päivä harjoitellaan tasapainoa, jotta kävely
lähtisi onnistumaan. A nousee ylös seisomaan, ottaa
muutaman askeleen ja lysähtää istumaan lattialle.
Taas ylös seisomaan ja muutama askel. 
Kuulostaako tutulle? 

mummolan pihalta

Ihana aurinko on vihdoin saapunut!
Päivät pitenee ja sisälläkin alkaa päivisin näkemään ilman
valoja. Nautitaan nyt näistä auringon vähäisistäkin rippeistä
kaikki se aika, mitä keretään.

Reilun viikon päästä pojat pääsee muutamaksi yöksi
hoitoon, jos kaikki menee nappiin.
Minä pääsen tuon miehenpuolikkaani kans hengähtämään vähäksi aikaa.
Ootan ihan tosi paljon kahdenkeskistä aikaa! <3


4.2.2015

Kevättä kohti


Nautin tänään, 

KOSKA...

syventävien harjoittelu on melkein puoleksi tehty,
ja mulla alko pieni hengähdystauko

ulkona paistoi aurinko

käytiin miehen kans kahestaan kelkkailemassa <3