17.3.2015

Järkkäri käyttöön


Lisääntyvä valon määrä on saanut
minut innostumaan jälleen kuvaamisesta järkkärillä. :)

Paljon tunnelmallisempia kuvia tulee,
kun saa erilaisia säädöksiä tehtyä. 
Oikeastaan koko talven ajan on tullut
otettua kuvia vain Sony Xperia Z3:lla.
Ihan ok laatuisia nekin, mutta ei mitään
verrattuna oikeaan järjestelmäkameraan.







Tänään hoidosta kotiin päästyämme oli 
pienempi herra heti touhuissa mukana.
Sokerit oli sekunnissa lattialla ja voitte arvata, 
että hyvää oli.






Isompi poika osoittaa joka päivä omaa tahtoaan
ja jääräpäisyyttään asian kuin asian suhteen.
En muista edes sitä päivää, kun ollaan sovussa puettu päivä-
tai ulkovaatteet päälle. Aina se on yhtä hankalaa. Puku on väärä,
paita on väärä tai herralle ei kelpaa collarit... jne.



Aurinko ja valo ovat vihdoin täälä takaisin!
En voi kun nauttia<3<3
Parina viime päivänä olen ollut havaitsevinani,
että ihmiset ovat heränneet muurahaispesistään.
Yhtäkkiä ihmisiä vilisee lenkkipoluilla ja teillä, meren
jäällä ja joka paikassa enemmän kuin pimeän talven aikana.


Rakas kotihan se sielä<3

Lammessa on vielä paksu jää. On uskallettu käydä
moneen kertaan pulkkailemassa ja liukastelemassa tuola.
Tuossa alakuvassa näyttää jo ihan kuin aavistus vihreää olisi
terijoen salavoissa, mutta auringon valoa se vielä vain on. ;)


Ihanaa kevään alkua sinullekin lukija! <3 :)

Tykkäättekö katsella ennemmin näitä järkkärillä otettuja kuvia?

Kertokaahan rohkeasti mielipide! 
PS. Uudesta putkesta olen jo kovasti haaveillut. 

11.3.2015

Ilahduta ystävääsi!





Otin vastaan tosi ihanan haasteen 
 Kiitos Hanna, kun halusit ottaa minut mukaan haasteeseen! 
Mielessä surraa jo muutamia ideoita, millä voisin ilahduttaa
jonkun bloggarin. 
Haaste on alunperin lähtöisin Tipulassa-blogista.

Haasteen säännöt tulevat tässä:
"Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. 
Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, 
mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. "
Haluan haastaa tällä kertaa mukaan bloggaaja:

Tiia.E:n blogista Kotirouva
Auringonsäteitä teidänkin kevätpäiviinne!
<3


~ Outi ~

9.3.2015

Lomailua

Viime viikko oli meillä ihan tavallinen eli
pojat oli päivät hoidossa, minä opiskelin ja
isi-mies oli töissä.

Loppuviikkoa kohden alettiin ottaa rennommin.
Perjantai otettiin pojilta hoidosta vapaata ja minä annoin itselleni luvan 
pitää vähän "lomaa".

Alakuvassa velikullat perjantai aamuna juuri heränneinä. :D
On ne niin suloisia, kun yhdessä kikattelevat ja touhuavat.


Isäntä suuntasi aikaisin perjantai aamuna kavereidensa
kanssa moottorikelkka reissulle Kuusamoon.



Alhaalla muutama kuva minun ja poikien ulkoilureissusta.
Käytiin lammen takana polttelemassa nuotiota.
 


Isommalla tietysti poikien vinkeet heti kun vähän nuotiota näkee.
 
Sielä se rakas kotitönö näkyy puiden takana.
Tykkään katella kotia tästä perspektiivistä! 
Takaterassit ja patio näkyvät kivasti.
(tosin ei tuossa kuvassa :))



Laskiaispullia tein vasta loppuviikosta.
Voihan niitä syödä muulloinkin kuin laskiaisena. ;)


Perjantaina päivällä suuntasin sitten poikien kans kohti 
lapsuuden kaupunkia. Huh, melkoista härdelliä
se on yksin pakata auto täyteen tavaraa näitten kahen kans.
Kumpikin kerkeää tehä sillä aikaa ties mitä.
Jos ei muuta, niin pienin käy aukaisemassa uunin luukun
 ja vetää tyytyväisenä hiiltä naamaan.

Noh matkaan kuitenkin selvittiin.
Ja minä sain hermoni kasattua.
Kumpikin poika tais olla tässä vaiheessa niin sippejä, 
että simahtivat autoon melkein heti päiväunille.


Minulle vaihtelu tuli niin tarpeeseen!<3
Oli ihana lukita välillä kotiovet ja vaan
lähtä. Kotikaupungissa on aina ihana käydä.
Monta on kyläpaikkaa missä pitäis ehtiä vierailla.

Tällä kertaa suuntasin ensin viemään ystävälle
Aatoksen vanhan kävelytuolin. Siitä sitten
mentiin O:n kummeille kylään. Kiitos N&T teille vielä!<3
Oli ihana nähdä!

Kun pitkästä aikaa näkee ystäviä, niin
silloin viimeistään huomaa kuinka tärkeitä ne itelle on.


Perjantai ilta alkoi jo lähestyä, joten lähettiin jatkamaan
matkaa kyläpaikasta mummulaan. Isompi poika odotti
jo malttamattomana, että pääsee näkemään mummoa ja tätejä.

Mummulassa leikattiin O:lta hiukset ensimmäistä kertaa ihan kunnolla.
Kyllä tuli niin ison pojan näköinen jotenkin.

Parturina toimin minä ja kyllä
voin sanoa, että melkoisen haastavaa
oli saada tasaista jälkeä kun poika heilui ja
pyöri koko ajan. :D


Viikonloppu vierähti hirmuisen nopeaa vauhtia.

Aamuisin yritettiin nukkua pitkään. HUOM yritettiin..
viimeistään klo. 8 isompi pojista oli
pomppimassa minun päällä tai heiluttelemassa hämähäkkiä
naamalla. :D
 
Kummasti kumpikin lähti huoneesta etenemään,
kun huomasivat, että äiti ei nyt taida noustakaan millään.
Oli ihana, kun sai kerrankin jatkaa unia aamulla
eikä ollut pakko nousta.


Sunnuntai iltana kotiuduttiin poikien kans ennen isi-miestä.
Olihan se mahtava jälleen näkeminen, kun isi tuli kotiin.<3
Voi tuota hymyä :) <3

Tällaisia reissuja sitä pitää välillä ottaa, että
jaksaa taas arkena.

Kiitos mummu huolenpidosta vielä! <3
Tiedän että kumminkin luet tämän. ;)

4.3.2015

Siskon häistä


Viime lauantaina saatiin juhlia siskoni
häitä. Silmät kostuu vieläkin, kun näitä kuvia katselee.

Oli niin ihanat häät ja vielä erityisen rakkaat
niistä tekee tietysti se, että kyseessä on oma sisko<3

Ihan hirveästi ei itsellä tullu otettua kuvia,
tänne ajattelin kuitenkin ikuistaa muutaman
puhelimella otetun otoksen.


Hääkimppu oli kauniin hempeä. Paljon saman tyylinen kuin
omani 4 vuotta sitten. (minun kimppu alakuvassa)



Tällä kertaa tein itse oman kampauksen.
En ollut ihan tyytyväinen kokonaisuuteen,
mutta sanotaanko että ihan ok siitä tuli.



Sisko oli niin kuvan kaunis! <3 Ja on siis vieläkin ;)
Hääpukukin oli vähän samantyylinen kuin itselläni.
Tosin mulla oli tylliä paljon helmassa ja siskolla ei ollenkaan. 


Onni jäi tosiaan sairastamaan vesirokkoa siksi aikaa toiseen mummulaan
ja me päästiin helpolla, kun oli vain tämä pikku kulta
huollettavana. ;) Nyt en puhelimesta parempaa kuvaa löytäny A:sta. :(


Koska ulkona oli ihan kamala vinkka ja seurakuntatalolla
ei mikään lämmin ollu sisällä, niin valitsin itselleni
mustan pitsisen boleron mekon päälle.



Siinäpä ne siskokset töröttää 5-vuoden ikäerolla.

Kauniita asetelmia nähtiin vähän joka puolella.


Äitini oli tehnyt pöytiin tuollaiset asetelmat sammaleesta
ja neilikoista. En voi kun jälleen kerran todeta, että
siistiä oli kädenjälki. Ku osais itekin nuin siistejä tehä!


Ja nuihin asetelmiin on tosiaan ite tehty vanhasta
laudasta nuo "ruukut".
Nekin mahtava idea<3


Pakkohan näitä asetelmia oli muutama ottaa juhlien jälkeen
kotiinkin! ;)

Sellaisia häätunnelmia täälä on koettu. 

Mieheni kans oli pakko alkaa tänään
 kattelemaan meidän omia hääkuvia.
Ihania muistoja tuli sieltäkin.<33 Onneksi meidän häät 
on tallennettu videolle, joten niihin voi palata
aina kerta toisensa jälkeen.

Kuvia ja tukiviittomia


Ette usko kuin ihana palveluohjaaja meillä on! <3
En ois ikipäivänä saanu ite tehtyä ja laminoitua näitä 
kuvia ja tukiviittomia.

Tänä aamuna hän tuli tänne meille kotiin
laminointikone kassissa, kourallinen kuvia,
tarranauhaa ja kaikki tarvittava mukana ja
alkoi minun kanssa tekemään näitä.

Samalla poristiin poikien kehityksestä ja taidoista yms.
diipa daapaa. :)


Tukiviittomat laminoitiin kahdelle arkille, joista ne voi kätevästi 
tarpeen tullen seinältä tarkistaa.

 
Osaan kuvista laitettiin toiselle puolelle kuva viittomasta ja toiselle puolelle
kuva esim. eläimestä. Kätevää :)


Tehtiin myös tuollainen vihreäpohjainen päiväjärjestys alusta.
Siihen vaihdan yhdessä lasten kans joka päivä
oikeanlaiset kuvat kutakin päivää kuvaamaan.

Minäkin äitinä jo oikein palan halusta
ruveta käyttämään tuota päiväohjelma systeemiä.
Pojillakin on turvallisempi olla, kun
tietävät heti aamusta, että mitä tänään tulee tapahtumaan.

Kuvien avulla he siis ymmärtävät paremmin
sanojen merkitykset.
Kaikille tapahtumille on omat kuvansa. Jopa verikokeenotto
reissulle löytyy omat kuvansa. Huikeaa! :)



Uskon täysin tähän, että lapsi oppii ymmärtämään kuvien 
kautta paremmin sanojen merkitykset. Meillähän on jo pienimuotoisesti
ollut näitä käytössä, mutta nyt aletaan varsinaisesti käyttää
näitä kotonakin päivittäin. Päiväkodissa nämä on
myös päivittäisessä käytössä!

Tulevaisuudessa Aatosta tulee auttamaan varmasti
tosi paljon, kun hän voi kuvan avulla ilmaista esimerkiksi
suuttumuksen tunteen tai pettymyksen.

Onnia ajatellen nämä selkiyttävät tekemisiä ja tapahtumia.
Kuvan avulla hän pysähtyy miettimään asiaa.

Varmasti jatkossa tulen kertomaan näistä asioista
vielä lisää. :)

Mitä mieltä olette? Kuulostaako hyvälle?
Oisko jotain muita kommunikoinnin keinoja 
näiden lisäksi?

3.3.2015

Eräs päivä muiden joukossa


Tässä on taas vierähtänyt reilu viikko vapaalla,
kun Onniin päätti kans tulla se vesirokko mokoma.

Hommia olisi minullakin ollut, vaan minkäs
mahtaa kun lapset sairastaa milloin mitäkin kulkutautia.

No nyt on onneksi rokko voiton puolella ja
arki jatkuu meillä. Mulla opiskelut ja isännällä koko
hiihtolomaviikko töitä. Pojat luonnollisesti päiväkodissa.


 Yhden huonon aamun aloitin syömällä croisanttia ja juomalla 
kahvia. Kummasti virkisti<3


Blogipäivitysten tsekkaamista vielä, kun pojat 
oli nukkumassa.



En kauaa kerkeä olla yksin hereillä, kunnes alkaa meidän aamuvirkun
pälätys pinnarista. Ihan lennossa on pikku mies heti aamusta.
Aatos heräilee yleensä klo.7-8.

Isommalle aamut on yhtä vaikeita kuin äidilleen. :D 
Ei epäilystä keneen on tullut.
Onni on aamu-uninen, eikä 12 tunnin yöunet tunnu missään
herralla. 

Kummankin pojan herättyä mennään aamupesuille koko komppania
ja aamupuuron keittoon. Aamulääke O:lle.

 Joskus annan poikien katsoa Kaapon aamulla
sillä aikaa, kun laitan itteni ulkoilukuntoon ja siivoan 
keittiöstä kaaoksen.



Sitten mars ulos ja potut jää sillä aikaa hiljalleen kiehumaan
ja odotteleen nälkäisiä ulkoilijoita. 


Koko talvi ollaan laskettu pihalla olevasta mäestä. 
Pikkuhiljaa mäki on surkastunut ja pienennyt. 
Tämä ei ole menoa hidastanut -päinvastoin.


Pienempään mieheen on loppu talvea kohti
tullut hirmuisesti lisää vauhtia. Hangen päällä mennään jo 
kovaa kyytiä. Ihanaa kateltavaa <3


Pojat selvästi nauttii olla luonnossa. Annan poikien tutkia
vapaasti luontoa ja paikkoja.


Aatos tykkää heilutella puiden oksia. Aina uudestaan ja uudestaan
 heilauttaa kädellä oksaa. :)



Sitten kun ollaan likomärkiä ja sormen ja varpaan päät jäässä,
niin lähdetään sisälle tekemään ruoka loppuun.
(Näillä main klo. tuppaa olemaan 11-12)

Nämä poikien maalaamat vesivärityöt otin 
tänä aamuna hoitopaikasta mukaani.
Niin symppiksiä :D Aatoskin niin hienosti jo yrittänyt tehä avustajansa kanssa.<3



Sellaisia ne aamut on meillä kotosalla ollu.
Jokainen päivä toki erilainen. Yllätyksiä täynnä. ;)