25.4.2015

Kiireistä arkea


Heipparallaa!

Blogin kirjoittamiselle ei kerrassaan oo jäänyt
nyt tällä hetkellä aikaa. Kaikki "ylimääräinen" tai oma
aika on mennyt johonkin ihan muuhun. 

Kiirettä piisaa. Päiväduunin huono puoli on se, että
niitä vapaita on vain se 2 kpl viikonloppuna.
Ja arkena töitten jälkeen on enää muutama
tunti hereillä olo aikaa, jonka jälkeen on rynnättävä
jo sängyn pohjalle, jotta herää taas seuraavana aamuna reippaana
ja pirteänä töihin.



Kesä tulee, sitä ei voi estää kukaan. Vaatteet vähenee ja aurinkolasit on kovassa
käytössä. Viime viikot isäntä on ollut oikeastaan se, joka
on sairastanut lasten kans kuumetautia kotona.
Minä oon käynyt töissä, jotta saisin kesäkuussa sh:n paprut.


Kyllä ootan jo niin kesälomaa! Nimittäin me ollaan koko perheellä 2 KUUKAUTTA kotona<3
Ihan mahtavaa. Ei töitä, ei opiskeluja, ei kiirettä minnekään. Aikaa
vain omalle perheelle ja ympärillä oleville ihmisille.

Jäät ovat sulaneet lammestakin ja puro solisee takapihalla
tuttuun tapaan. Onni osaa jo hyvin varoa vettä eikä mene lammen
 tai ojan lähellekään ilman, että en olisi vieressä seisomassa.



Tänään oltiin ystävien häitä juhlimassa. Ihanat oli häät ja pariskunta niin kaunis :).
Pojat oli sen aikaa mummolassa hoidossa, joten saatiin nauttia ihan vain kahestaan juhlista. Nyt ne tuola tuhisee jo tyytyväisenä
mahat täynnä ruokaa. Pikku kullat <3


Koko lopputalvi on oikeastaan ollut ihanaa aikaa, sairasteluista huolimatta.
Perjantaina juttelinkin päiväkodin hoitajan kans tästä sairastamisesta ja hän kertoi, että ei meidän pojat ole todellakaan ainuat joilla räkä on koko ajan valunu. Ihme tautia, kun rään tulo on loppunut 2kuukauden valumisen jälkeen, niin kohta se alkaa viikon tauon jälkeen uudelleen....Ja valuu taas ne seuraavat 2 kuukautta taukoamatta. kuumetta, lervatautia ja vesirokkoa ollaan podettu kans eli kaikki mahollliset on tulleet mitä on liikkeellä ollut.

Se ihana asia tänä keväänä on ollut, että ONNIN KOHTAUKSET ON SAATU KURIIN!!!!! Keppra oli se joka auttoi heti. Minullakaan ei enään ole niin hirveä stressi päällä koko ajan. Oon osannut nukkuakin ja ottaa iltaisin rennommin kun poika jo nukkuu.

 Kevään tulo ja
orastava kesä tekee ihmeitä aikaan ihmisten mielissä. Kaikki on jotenkin avoimempia
ja iloisempia. Ei niin sisäänpäin kääntyneitä. Huomaan tämän
myös omassa käytöksessäni. Saatan alkaa porisemaan ihan oudoillekin ihmisille
kaupungilla. Toki työn puolesta saan jutella paljon ihmisten 
kans päivittäin, niin ei vapaa-ajalla sitten enää kaipaa niin paljon 
oudompaa höpöttelyseuraa.

Kevään aikana ollaan saatu tutustua paremmin myös vanhoihin kavereihin.
Omaa aikaa on ollut poikien tilapäishoidon ansiosta enemmän.
Niiden muutaman vapaapäivän avulla sitä on jaksanut kuukaudesta
toiseen ja aamusta toiseen. Pitkästä aikaa oon osannut
rentoutua täysin, enkä ole kantanut huolta kuin itsestäni.
Sisäinen stressitaso laskee 100:sta 10:n silloin kun pojat on hoidossa.


Väsymys taitaa painaa jo omissa silmissäkin. Vai näytänkö siltä,
että jaksaisi aamuun asti samoilla silmillä? :D Juhlien jälkeinen päänsärky
ja väsymys taitaa iskeä päälle. Jospa tästä nukkumaan joutais.

Pakko kertoa vielä, että meidät on valittu sopeutumisvalmennuskurssille
Oulun Edeniin! Kurssi on toukokuun viimeisellä viikolla
ja se on tarkoitettu alle kouluikäisten Down-lasten perheille. :)
Niin mahtava uutinen! Tätä me ollaan ootettu.
Viikko lomaa koko perheen kesken ja ihan ilmaiseksi<3

Palaamisiin! <3
Jättäkäähän kommenttia ja kuulumisia. :)

12.4.2015

Helppo välipala tai iltapala


Vaikka ollaan ahkeraan yritetty marjoja kuluttaa,
siltikin niitä on vielä jäljellä.

Tässä helppo välipala
 tai vaikkapa iltapala-vinkki:




MANSIKKA-MUSTIKKA-RAHKA



Vaahdotin kevytmaitoa n.3-4dl vaahdoksi
Lisäsin 500 g rasvatonta rahkaa
mustikoita ja mansikoita sekaan mielensä mukaan
lopuksi ripaus sokeria




11.4.2015

Elä päivä kerrallaan

 
Liidä kanssain, älä pelkää,
nauti kunnes löydät parempaa.
Vielä hetki, älä pelkää,
elä päivä kerrallaan ”
 
Rauno Pirinen



Löysin tuon ihanan runon ihan sattumalta, 
joten pitää jakaa se myös teidän kanssa. Kuvaa niin hyvin elämää tällä hetkellä. 

Päivä kerrallaan täälä mennäänkin. Itse olin perjantain 
saikulla töistä. Tällaista päänsärkyä en ole vielä koskaan kokenut.
Särkylääkkeetkään ei tuo helpotusta. 

Kävin työterveyslääkärillä, joka totesi,
että mulla on poskiontelontulehdus. Voi ollakin,
mutta jotain muutakin tässä varmaan on,kumpa tietäisin mitä...
Ei auta muuta kuin antibioottia ja Duactia ottaa naamariin.
Maanantaina uudelleen lääkäriin, jos pääkipu ei helpota.



Päiväunilta sain tällaisen ihanuuden syliini <3
Kyllä siinä pääkipu hetkeksi helpottaa.



Pääsiäisenä käytiin kyläilemässä minun kotikotona.
Alla muutama kuvakollaasi pojista syöntireissulta.



Arjen keskellä on mukava katsella välillä kuvia
menneiltä kuukausilta.

Kylläpä tulee haikea olo tuota alla olevaa kuvaakin katsellessa.
 Tekisi mieli palata tuohon viikonloppu reissuun Kuusamossa.
Jäi niin paljon hyviä muistoja ja seura oli mitä parhainta<3



Ensi viikonloppuna pojat menee taas tilapäishoitoon.
Odotan omaa aikaa tosi paljon. Just nyt kun on vaan tuntunut, että lopetan
koulun ja työt ja kaikki kesken. Välillä nuitten poikien kans on 
ollu tosi haastavaa. 

Oikeastaan tämä viimeinen harjoittelu on avannut mun silmät
sen suhteen, että kuka vain saa itsensä rikki tekemällä töitä
samalla kun heräilee ja valvoo yöt. Eikä se ole mitään herkkua nuita pikkusia hoitoon kuskata. Siihenki ku saa varata tavallista enemmän aikaa.
Joka ikinen aamu oon taistellu kelloa vastaan. Kummasti sitä on
kumminkin töihin kerenny.

Kaikista mieluiten olisin ehkä poikien kans kotona.
Kehityksen ja kavereitten takia voisin kuskata niitä muutamana päivänä
viikossa hoidossa. Samalla saisin vähän omaa aikaa.

Miltä kuulostais? Kesä kotona?
Saapa nähä saahaanko kesäkuussa juhlistaa
minun valmistumista. Aika näyttää.
Ylläreitä kun tuppaa tulemaan tuon koulun suhteen..
Yks tentti lisää tuli nimittäin vielä loppumetreillä.. mrr.

Enköhän läpi sen klaaraa. Pääasia, että läpi menee. :)

Aurinkoista viikonloppua sullekin ja
eletään hetki ja päivä kerrallaan! <3

4.4.2015

Pääsiäisen ehdoton suosikki makea


Rahka-persikka pullat



Niin kauan kuin muistan, äiti on meillä kotona
 pääsiäiseksi leiponut näitä ihania pullia.

Niin olen tainnut itsekin tehdä siitä asti, kun olen
omilleni muuttanut. Välillä teen näitä myös
piirakan muodossa. Piirakkapohjan teen murupohjan
ohjeella. Päällisen samalla ohjeella kuin pulliinkin.

Näitä voi toki syödä myös muulloin kuin pääsiäisenä. :)




OHJE 1l pullataikinaan = n.50 kpl pullia



1 l maitoa tai vettä
100 g hiivaa
2 tl suolaa
3 dl sokeria
2 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
300 g voita/margariinia
n.30 dl vehnäjauhoja

Päälle:

2 prk rahkaa
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria
4 tl sokeria

pinnalle nätisti paloiteltuja persikoita

Paisto 225 ° 15 min

3.4.2015

Hetkiä ja paloja viime kuukaudelta


Päivät kiitää ja kesä on aina vain lähempänä.<3
Ajantaju on kadonnut ihan täysin nyt, kun olen 
aloittanut viimeisen työharjoittelun (lue: palkallisen työnteon).

Rakastan tuota työtä mitä nyt teen, todella paljon. 
Saan toteuttaa just sitä mitä haluankin ja kehittää itteeni koko 
ajan. Pojat on olleet välillä kotona isän kans,
jos M:llä on ollut vapaapäiviä. Muuten olen aamulla kuskannut O:n ja
A:n hoitoon päikkyyn. 



Meillä kevään ja kesän tulon huomaa lisääntyvistä kukista ja 
kylvöksistä sisällä. Joka pöydällä on jokin kippo, jossa on tippa
multaa tai kukantynkää. :)

Tällä viikolla nuoruuden ajan kaveri kävi pitkästä aikaa
ja toi tullessaan alla olevan tulilatvan. 
Ei ollut unohtanut, että kukat on mulle tärkeitä. ;)
Kiitos H<3


Keltaiset tulppaanit kuuluu pääsiäiseen.


O:n kans koristeltiin oksia värikkäillä (ts. hirveillä) höyhenillä. Oon yrittäny metästää
valkoisia höyheniä, mutta en löydä niitä vaan mistään.
Kertokaapa mulle mistä niitä sais?
Vaikka nuo oksat on ihan karseita nuine
värikkäine höyhenineen, niin aina 
ne on kuulunu pääsiäiseen. Onneksi saan nakata ne 
menemään muutaman päivän päästä :D



Viime viikonloppuna olin Pienemmän vesselin kans
lisä-kromosomilla varustettuja kavereita tapaamassa.
Tällä kertaa kokoonnuttiin Kalajoella, jonkun päiväkodin
tiloissa.


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli taas. Nämä kaverukset
kun keksii jokainen koko ajan jotain tekemistä ja joka paikkaan
ollaan menossa, vaikka älliä ei riittäisikään tarpeeksi vielä.

 Valokuvaaminen oli tälläkin kertaa melkoisen haastavaa.
Liikkuvien pikku tyyppien saaminen samaan kuvaan
ei ole mikään helppo operaatio, mutta onnistuttiin.





Ja tietenkin se oli meidän A, joka tästä komppaniasta
ensimmäisenä otti lennon nokalleen
tuosta penkiltä.
Taisi kaveri antaa vähän lisävauhtia. Sitähän 
se on arkipäivää tuo toisten töniminen ja
ilmalentojen ottaminen.

Niin se on täälä kotonakin. Ei nuo kaks taho oikeen sovussa osata leikkiä.
Koko ajan on jompi kumpi huutamassa milloin mistäkin.



On tuo A jo melkoisen iso poika. Nyt hän kävelee jo ihan kunnolla.
Ulkonakin mennä tepsutellaan jo hienosti. :)
Saamme olla kiitollisia tästäkin taidosta! 


Tänään käytiin ihastelemassa toisen mummolan uutta lattiaa.
Remppa on vielä kesken, mutta pitäähän sitä päästä
välillä kurkistelemaan ja poikien päästä pappaa auttamaan hommissa.
Hienoa jälkeä oli taas saaneet aikaan!

O olisi paljon mielummin joka aamu tällä viikolla,
mennyt mummulaan auttaan pappaa rempassa, kuin
lähtenyt päiväkotiin. Joka aamu on menty päikkyyn huudon kans.
Jo portilla poika aloittaa huutamaan, että "mummulaan...mummulaan..."


Mummolassa on koira, joka aina välillä käy meilläkin.
Pikku mies ei vaan tajua, että hännästä tai korvasta ei vedetä.
Siksi koira ei paljon meillä olekaan. Seri-koira ei tykkää
yhtään pikku lapsista, ihan syystäkin. A:n lähestyessä murahtelee jo varoittelevasti.
Koskaan se ei ole kuitenkaan tehnyt A:lle tai O:lle mitään.





Meillä isäntä on koko pääsiäisen töissä ja toinen mummu ja pappa
suuntasi yläilmojen halki kauas kaus lämpimään.
Mutta eiköhän me silti suunnata joku päivä toiseenkin mummolaan
kyläilemään ja kattomaan talon lämmittäjiä.

Haaveissa olisi käydä myös yhtä pientä tuhisijaa ihastelemassa.<3
Tätä alakuvassa olevaa, sain jo eilen vähän nuuhkutella.<3 
On ne ihania nuo vauvat.




Muutama suklaamunakin ollaan
maisteltu, tosin vähän etuajassa viime viikonloppuna.
Nyt varsinaisena pääsiäisviikonloppuna niitä ei enää kaupoissa
ollutkaan, joten jäipähän ostamatta.


Pienempi mies oli hyvin otettu ensimmäisestä suklaamunastaan.
Siitä piti olla hyvinki ylpeä. :D


Sellaisia ajatuksia ja kuvia tänne.

M on poikien kans nyt lenkkeilemässä ja minulla tulee pullataikina
yli, joten täytyy alkaa hommiin.

Lupaan palata skriivailemaan vähän tiheämmin
jatkossa! :)

Mitäs teidän pääsiäiseen kuuluu?

Vieläkö täälä joku käy kurkkimassa meidän kuulumisia?