17.5.2015

Meininkiä


Keskiviikkona hurruuttelin yksin hakemaan poikia
tilapäishoidosta kotiin, koska M oli iltavuorossa.
Meni niin äkkiä taas tuo poikien hoidossa oloaika ja mitään muuta
kuin lepoa en kerenny kyllä tekemään. Sehän se tarkotus onkin.

Lähdin liikenteeseen jo aamulla ja poikkesin Oulussa parilla kirpputorilla
ja syömässä. Kerrankin kun olin yksin liikenteessä,
 valitsin Kiinalaisen ravintolan. Valinta ei kyllä osunut oikeen
nappiin, nimittäin paikka oli ensinnäkin ihan törkeän 
täynnä väkeä ja sain lisäksi sekavaa palvelua, mistä johtuen jouvuin 
jonottamaan kehteen kertaan!

Ehkä kierrän jatkossakin kiinalaiset kaukaa ja kuuntelen kerrankin
miestäni! :D



Kelihän osui kans nappiin. Hurja oli sade jo mennessä ja aina vain
yltyi. Tullessa poikien kans jouduttiin pitkässä letkassa
jonottamaan, kun rekka oli mennyt 8-tiellä ojaan.
Vaan kotiin päästiin ehjin nahoin.


Huomasin jo hoitopaikassa, että kappas pikku miehellä
on taas jotain näppylää ilmaantunut mahaan ja selkään.
Tuossa alla siitä huono kuva, mutta se on tuollaista
aivan pientä ja punaista. Kädellä kun kokeilee, niin iho tuntuu karhealle.
Ei olla vielä käyty lääkärillä, kun ei ole ollut mitään muuta oiretta.
Näppylät oli siis ilmaantuneet hoitopaikassa.

Kummalliseltahan tuo tuntuu. Oisko kumminkin jotain allergista?
Pesuainealleria? Siitepöly? Koira? Ruoka-aine? kukapa tietää. Paha mennä sanomaan,
mutta täytynee mennä lääkäriin, jos eivät näpyt
ala hävitä.


Meininkiä on siitä asti riittänyt taas, kun pojat astui
jalalla taloon. Huhhheijaa. Tänään on tuntunu siltä, että 
vauhti senkun yltyy koko ajan. Isompi mies ei pysy paikoillaan sekunttiakaan,
eikä anna minun olla rauhassa sen vertaa että kävisin vessassa. Pienempi mies seuraa
perässä ihan varmasti. Minun ei tarvi kun tiskien kimppuun mennä, 
niin kohta kuuluu kolina ja pienempi mies on kiivenny yksin
saunan ylälauteille ja heittelee pokkana löylyä menemään.


On nuo semmonen touhukaksikko. Välillä otetaan pikkusen rajusti yhteen, 
jonka jälkeen huuetaan äänihuulet halkeamaisillaan. Taitaa
ne äitinki äänihuulet olla aika kuluneet aina illan päätteeksi ja
jalka jänteet pinkiänä säntäilyiden takia..


Aamun tilanne rauhottui sillä, kun suuntasin A:n kans kahdestaan
Down-lasten vertaistuki tapaamiseen. (Teen oman sepostuksen siitä huomenna :))



Eilen uni tuli ihan yllättäen puolen päivän aikaan.
Maton päälle oli hyvä kellahtaa ja ottaa pikku tirsat.




Ja jälleen jaksaa juosta ja touhuta, kun on pikkusen nukuttu. :D



Sellaista meininkiä tässä tuvassa. Eipä muuten mene enää kauaa kun M:llä alkaa piiiiitkä loma! Ja meidän kylpylä lomakin lähenee. Ens viikko tosin on vielä täynnä työtä ja tekemistä. Siitä kun selviää, niin ollaan jo kovastikkin loman tarpeessa.

Oon kovasti viime aikoina muuten miettiny tuon isomman pojan nukkumista. Kun poikaa ei enään saa päiväunille. Ja illalla kun kello lähenee 9:ää niin vauhti senkun kiihtyy. O:lla on aina menny hirmu kauan että hän on asettunu ja rauhottunu nukkumaan. 

Just tänään en meinannu saaha poikaa millään rauhottuun. Potkimista (kohteena äiti) ja riehumista jatkui sängyssä, lukuisista kielloista huolimatta. Aivan ku pojalla ei menis perille mikään tai hän ei ottas mua tosissaan..
Oon kokeillu sitäkin, että lähen pois huoneesta ja annan pojan yksikseen rauhottua. Ei auta sekään. Vieressä olo on tähän asti ollut kaikkein paras. Välillä poika saattaa nukahtaa, mutta säpsähtää n. 10 minuutin kuluttua hereille ja kun huomaa että en ole enään vieressä, niin siitäkö se huuto vasta alkaakin ja taas uuelleen sama nukutus rumba. Joo eihän tätä oo kestäny ku se vuosi varmasti jo.

Vielä voin kertoa, että Aatos nukkuu samassa huoneessa ja hän simahtaa aina ennemmin kuin Onni. Nukkuu omassa pinnasängyssä ja kun kerran laittaa tyynylle pään ja tutin suuhun sekä peiton päälle ja hetken silittää poskesta niin se riittää. Onni nukkuu meidän keskellä. Ei kirveelläkään poikaa saa omaan sänkyyn. Alan olla aika epätoivonen kohta, kun tätä rymyämistä jatkuu päivästä ja illasta toiseen.

Oisko jollain antaa vinkkiä? Vai onko tää nyt ihan normaalia?


6 kommenttia:

  1. huh huh heijaa tuota poika-kaksikkoa <3 virtaa piisaa siis ku pienessä kylässä :) aikamoisia veli-kultia ;) Luulenpa ett Onnilla semmonen "vaikea" vaihe nyt menossa,ett toisaalta haluttas olla jo iso ja reipas,toisaalta taas pieni ja lähellä äitiä. irtaantumis-vaihe siis,joka tekee kipeää sekä lapselle että myös mammalle...Vain aika auttaa,luulisin..jaksuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita :D En uskalla edes toivoa rauhallisempaa kautta. Pelkään koko ajan, että asiat vain pahenee kummankin pojankohdalla. :( toki en mieti sitä päivittäin, mutta ajoittain käy mielessä. Täytyy yrittää selvitä yhdestä hetkestä. ;) Tosi rankka on kyllä pojalla irtaantumisvaihe jos tämä sellaista vain on, mutta toivon niin. Kiitos<3 jaksuja myös sinne Suvi teille<3

      Poista
  2. Hei! Meillä tytöllä on samannäköistä ihottumaa välillä. Tytöllä on atooppinen iho joten liittyy siihen. En koskaan oo pystyny selvittään mistä tulee. Tulee ja menee omia aikojaan. Lastenlääkärin mielestä ei välttämättä koskaan löydy syytä. Stressi esim voi lisätä ym. 😊 ihania poikia teillä. Aurinkoista kevättä! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei! :) mukava että jätit viestiä. A:lla on aina ollut kans hyvin kuiva iho. Nyt näppylät ovat ikäänkuin kuivuneet pois ja iho tuntuu enää sellaiselle hirmu karhealle. Atooppinen iho on aika ongelmallinen. On hirmu vaikea selvittää mistä jokin reaktio johtuu. Ja teidän lastenlääkäri on ollut kyllä oikeassa, syytä ei välttämättä löydykään. Arvailuja ja aavisteluja vain. Tuota stressiä en olekaan tullut vielä ajatelleeksi. Oikein aurinkoista kevättä sinullekin! <3 :)

      Poista
  3. Voi velikultia :) Pitävät äitin liikkeessä. Oon tullut siihen tulokseen omien poikien kanssa, että näköjään riippuu ihan tyypistä miten sen saa nukkumaan. Pojat lopetti päiväunet kun jäivät hoijosta kotiin eli 2v 9kk ja 1v 9kk ollessa. Illat on sen jälkeen ollut enemmän ja vähemmän kiukuttelua ja huutamista. Ovat nyt 3v 4kk ja 2v 4kk. Pienempi tarvis päiväunet vielä, nukahtaa illalla jos silmä välttää niin 17-18 aikaan. Mutta illalla sitä ei meinaa saada nukkumaan, ei vaikka maataan tunti tolkulla sen vieressä. Ollaan koitettu, että herätetään se aamulla aikasin, ei anneta nukkua päiväunia / nukuttamalla nukutettu päivällä jo noin tunniksi. Siltikin se viime yönäkin hiippaili ja teki tuhojaan puolen yön aikoihin :,D Oon luovuttanut ja antanut hiippailla. Aamulla sitten siivoilen kaadettuja suolapurkkeja ja jauhosäkkejä.

    Isompi pojista menee taas 21-22 aikaan reippaasti omaan sänkyyn nukkumaan, vaikka olis päiväunet jostain syystä sattunutkin nukkumaan. Ja niin ne on tehnyt aina. B ollut vauvana jo aamuvirkku ja Kaius iltavirkku. Nuorempi on isäänsä tullu ;) Kouluiässä voi tehdä tiukkaa kun pitää aamulla herätä vaikka illalla olis kukkunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalle kuulostaa kyllä teilläkin nuo veljesten toilailut!! :D mut niinhän se menee et joku on aamu ihminen ja toinen taas ilta. Allekirjoitan ite tuon iltaihmisyyden.

      Poista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3