12.5.2015

Multaa sormissa sekä alkuviikon tunnelmia



Tänään, kun ilta-aurinko alkoi painumaan mailleen,
minun piti päästä vielä ulos. Aloin laittamaan
kasvimaa laatikoita kesäkuntoon. Viime kesän jäljiltä laatikot olivat heinittyneet
aika pahasti, joten jouduin vaihtamaan mullat kokonaan.


Viime kesänä en tajunnut laittaa muoveja laatikoiden alle,
joten heinähän sieltä maasta kasvoi läpi.
Nyt laitoin muovit ja uudet mullat.
Siirsin viime keväänä istuttamani ruohosipulit myös
uuteen multaan.


Jospa nyt ei heinä kasvaisi läpi ja rikkaruohot
pysyisivät loitolla. Jätin vielä huomiselle kaksi 
laatikkoa urakoitavaksi. Kolmas oli muistaakseni
vielä isännällä tallissa jonakin laatikkona, taidan sen 
käydä sieltä pöllimässä. ;)

Nuihin on sitten mukava alkaa istutteleen
mieleisiään kasviksia ja juureksia.


Maanantaina vietiin pojat taas tilapäishoitoon. Sain aamulla nukkua
piiiitkään, aamupalan söin puol 12:sta. Kertaakaan ei tarvinut pyllyä
penkistä nostaa säntäilläkseen suuntaan tai toiseen. Nautin<3


Oma jaksaminen on kovasti koetuksella. Nyt on otettava
loppu rutistus, että saan viimeisetkin kouluhommat tehtyä.
Enää en jaksaisi yhtään tehtävää tai tenttiä, mutta en anna periksi!!

Joku teistä lukijoista varmasti ajattelee tai on joskus ajatellut, että
olen hirveän touhukas ja saan kaikkea aikaan.
Voin kertoa, että en ole viime aikoina
jaksanut oikeastaan mitään ihmeempää. Olen lopen uupunut
ja toivon vain, että kesä alkaisi ja pääsisin toipumaan tästä puurtamisesta.
Toivon, että olisi aikaa pysähtyä oikeasti kelaamaan kolmessa vuodessa tapahtuneita
asioita ja toipumaan niistä. 



 Ihan liikaa on tapahtunut, mutta eipä sille voi ite mitään.
Ympärillä on ollut onneksi ihmisiä, jotka ovat tajunneet meidän
uupumuksen ja elämän mahdottomuuden. Liika on aina liikaa.
 


Odotan jo kovasti, että tuo isäntä saa pyöräkortin taskuunsa,jotta 
päästään kahestaan huristelemaan. 


Joku päivä sitten löysin kotikaupunkini MuotiOjasta farkkupäiviltä
ihan täydelliset farkut. <3 Eikä kustantanutkaan montaa euroa.


Haavanhoito ja haavanhoitotuotteet on olleet viime viikot mielessä.
Monta tehtävää on väännetty haavanhoidosta
ja koululla asti käyty esittämässä tehtävää. 

Näin opintojen
loppupuolella sitä huomaa, miten ei enään jännitä paljon yhtään mennä
esittämään jotain tehtävää. Kaippa sekin on sitä 
ammatillisuuteen kasvua, kun rohkeus pilari nousee
edes hitusen. ;)


Nämä mapit joutaa kohta yläkaappiin, kunhan se 210op. tulee mittariin.
4.6 olis sellanen DeadLine, johon mennessä pitäis olla pisteet kasassa.
Eiköhän? Ja jos ei jostain kumman syystä olekaan, niin ei se mun elämää
kaada.

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä loppurutistukseen!
    Omat kouluajat tulee niin elävänä mieleen noista haavanhoitotuotteista, oikeestaan mulle tuli pieni kaipuu töihinkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kiitos kovasti tsempistä! :)<3 haavanhoidot on munkin mieleen. Niistä ei koskaan ole tietoa liikaa. Koko ajan haavanhoitotuotteet ja hoidot kehittyy, joten ajanhermolla täytyy olla. Kyllä varmasti kerkeät näitä hommia lähteä toteuttamaan.

      Poista
  2. tsemppi-halaukset loppu-urakkaan ! Onhan se taatusti huikea saavutus,jos saa opinnot päätökseen :) Ja terapeuttista tuo sormien multaan työntäminen,eikö? Toipuminen vie aikaa,useimmiten tahtoo olla,ett ku yhestä pääsee jotenki jaloilleen,tulee aina uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 on ihan taatusti huikea tunne, sitä odotellessa ;) on terapeuttista ja kaikista parasta tuossa mullassa tonkimisessa on sitten se, että näkee omat aikaansaannokset kesällä ja syksyllä. Kenties vielä talveksikin jää jotain syötävää.

      Poista
  3. Hyvältä näyttää kasvilaatikot. Jospa J. sais ne mullekkin tehtyä ;). Kovasti tsemppiä loppurutistukseen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kun laitat J:n hommiin. Toki nuita saa ostettua valmiinakin monesta paikasta. Kiitos Hanna tsempistä ,sitä todella tarvin vieläkin.<3 :D meinaa nimittäin vastustaa ihan hirmuisesti tuo valmistuminen......mrrrr..

      Poista
  4. Puutarhanhoito on kyllä terapeuttista :) Minkälaiset suunnitelmat sulla on koulun jälkeen? Jäädä kotia töihin, jossa varmasti työtä riittää vai lähteä tekemään sh työtä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Koulun jälkeen jään nyt ihan vain kotiin hoitamaan nuita kahta termiittiä. Sh:n työt on tällä hetkellä liian haastava toteuttaa, kun on kaksi erityislasta kotonakin ja olen heidän omaishoitajansa. Entäs sinulla? :)

      Poista
  5. Voi että.. Iso voimahalaus sulle ja voimia arkeen sekä opiskeluun <3 Ihana ku ootte saanu taas välillä pojat hoitoon. Vaikka en teitä tunnekaan, monesti mietin että mitenhä teillä menee. Ootte varmasti ihanat vanhemmat, parhaat just teidän pojille.. Ja ihana koko perhe. Kaikkea hyvää <3 -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 ja mukava kun jätit kommenttia! :) Ihan huikeaa, että tämän blogimaailman kautta voi saada näin paljon vertaistukea ja muuta tukea ja tsemppiä. Olen otettu. Eiköhän me olla loppusellaan just ne oikeat vanhemmat nuille meidän muruille. Vanhemmuuskinhan on sellaista kokopäiväistä kasvua. Toivottavasti voin vanhana olla hyvillä mielin siitä, että pojista on kasvanut kunnon kansalaisia.;)

      Poista
  6. Oot sinä melkonen mimmi! !! Koulu paperit lähes taskussa ja kaksi eritys lasta. Hienoa. Kuin moni jättää kesken ku lapsia tulee. T. Neljän lapsen äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heh ;) melkonen ja melkonen. Toivottavasti ei oman terveyden hinnalla!!

      Poista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3