30.5.2015

SOPEUTUMISVALMENNUSKURSSILLA


Nyt tulee kuvapläjäys meidän sopparikurssilta ja vähän tekstiäkin. Luonnollisestikaan en muiden mukana olleiden lasten kasvoja täällä julki tuo.


 Oltiin 25.-29.5.2015 välinen aika Oulun Edenissä alle kouluikäisten Down-lasten sopeutumisvalmennuskurssilla. Kurssi oli Kelan kautta haettu, mutta Medifamilian järjestämä ja mukana sai olla Aatoksen kans koko perhe.
Kurssi järjestettiin Oulun Edenissä, jossa yövyimme koko viikon hotellihuoneessa. Perheillä oli kylpylän ja kuntosalin vapaa käyttö koko viikon ajan.

<33 Kaverukset

Meidän perheen lisäksi kurssille osallistui 5 muuta down-lasta ja heidän perheensä.
Ikäjakauma oli tällä kertaa 2-7 vuotta. Vanhin lapsi oli siis menossa ensimmäiselle luokalle syksyllä ja nuorin oli meidän Aatos, joka täyttää syksyllä 2-vuotta.


Voitte kuvitella kuinka luksusta oli käydä viisi kertaa päivässä valmiista pöydästä hakemassa ruokaa. Ei kaupassa käyntejä tai ruuan laittoa koko viikon aikana. Tuli varmasti syötyä ensi viikonkin puolesta.


Vielä perjantainakaan aamupala ei kyllästyttänyt :D

Olihan se aika haipakkaa välillä, kun yritti itse syödä ja samalla syöttää
näitä kahta huliviliä. Puurot ja marjat oli joka paikassa,
mutta siivotakaan ei itse tarvinut!! Siitä nautin ehkä eniten minä. 
Toki kurssin lastenhoitajat olivat välillä tarjoamassa lasten kans apua.




Pojat pääsi ensimmäistä kertaa kylpylään uimaan.
Eipä olis kovin äkkiseltään uskonut, että kyseessä oli ensimmäiset uintikerrat.
Sen verran vauhdikasta meneminen oli näillä kahdella.



Onni oli kuin vanha tekijä vedessä. Kuvissa kummallakaan ei nyt satu olemaan 
kellukkeitä vielä päällä, mutta
kellukkeiden avulla isompi poika oppi jo hieman uimaan. 
Aatokselle on hankittava sellainen kelluntauimapuku. 
Vaarantajua kun ei ollut havaittavissa yhtään. :(
Poika tallusteli vedessä niin syvälle suorilta jaloin, että kohta ei olis
päätä enää näkynyt jos ois antanu vaan mennä. :D 


A rentoutui tosi hyvin vedessä ja nautti kyllä täysin siemauksin. 
Viihdyttiin lastenaltaassa aina vähän aikaa, 
mutta sitten piti suunnatta syvemmille vesille. Käytännössä A oli koko ajan minun tai M:n sylissä tai sellaisen ison kelluntalautan päällä kellukkeet selässä.


Päivät oli täynnä ohjelmaa ja jokaiselle päivälle oli tehty oma ohjelma. 
Aamusta vanhemmat ja lapset olivat omissa ryhmissään 
ja iltapäivällä perheillä oli yhteistä ohjattua tekemistä.
Illat n. klo. 15:30 eteenpäin oli perheiden vapaata aikaa, 
 jolloin pystyi käymään uimassa,
 kaupassa, ulkoilemassa, kapungilla tai missä ikinä halusikin.


Keskiviikkona tehtiin kurssilaisten ja ohjaajien kans retki Ainolan puistoon.
Ensin käytiin tutustumassa museossa Koiramäen näyttelyyn,
 jonka jälkeen suunnattiin puiston kautta leikkipuistoon ja jätskille. 



Jätski maistui pojille viileästä ilmasta huolimatta.
Kahvila on tehty kasvihuoneeseen, joten sielä oli lämmin nauttia
evästä.



 
O pääsi mm. syöttämään leipää sorsille.






" Onni kaksi. Aatos yksi." 
(tämän rimpsun poika muistaa joka päivä kertoa)



Hotellihuoneessa otettiin sitten rennosti. :D





Kerran kerettiin vain käydä kaupoilla.
Shoppailut jäi siis vähälle.



A rakastaa kukkia, niinkuin olen jo aiemmin kertonut.
Ja niitähän lomalla riitti ihailtavaksi ihan kiusaksi asti.

Ainut hyvä puoli tässä asiassa on se, että jos poikaa ei 
näy yhtäkkiä missään, niin aina todennäköisesti poika jostain kukan luota löytyy, 
kunhan vähän aikaa kattelee.



Ainut kulkureitti syömään meni pelihuoneen kautta. Ei päästy kertaakaan tästä
huoneesta ohi, niin että O ei olisi juossut moottoripyörän selkään päristelemään. :D






Ihanan rentouttava loma on nyt siis takana ja arki kotona alkanut. 
Hommia täälä kotona kyllä riittääkin, joten ei 
taida tekemisen puute iskeä.

Kaikista ihaninta sopparilla oli tutustua toisiin perheisiin.<3
Vertaistuki on se yksi syy, minkä takia mekin tuonne kurssille haettiin ja lähdettiin.
Paljon jäi evästä reppuun. Saatiin ihan korvaamattomia
neuvoja toisilta vanhemmilta mm. omaishoidontukea ja kotihoidontukea
koskien. Nuo tukiasiat kun on sellaiset, mistä saa olla aina tappelemassa.
Viime kädessä hallinto-oikeudessa asti. Toivottavasti meidän ei sinne asti tarvi lähteä
taistelemaan!

Antoisa, mutta myös väsyttävä viikko takana. 
Väsymystä ollaan jo ahkerasti nukuttu kotona pois.
Tämän takia meillä jäi useammat juhlat väliin, mutta
ei voi mitään. Onneksi valmistuneita voi käydä muistamassa
ensi viikollakin. :)

Jos teillä lukijoilla tulee vielä jotain 
kysymistä soppariin liittyen, 
niin kyselkää ihmeessä. :)

2 kommenttia:

  1. Mitä tukia saatte pojista esim Kelalta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saadaan kummastakin sitä alle 16-vuotiaan vammaistukea.

      Poista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3