30.7.2015

KULHOKAKKU (Pappilan hätävara)

Varoitus tämä ohje voi viedä kielen mennessään! ;)

Tein eilen kesän ensimmäisen kulhokakun (sanotaan 
myös nimellä pappilan hätävara),
koska saatiin viimein viimeisetkin O:n kummit käymään synttärikaffeilla<3






KULHOKAKKU


Pohja:

3 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 1/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta



1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.


2. Sekoita perunajauhot ja leivinjauhe eri kupissa. 
Lisää ne todella varovasti 
muna-sokeri vaahdon joukkoon.


3.Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. 
Paista 225° ssa noin 8 minuuttia.



Täyte:

2,5 dl vispikermaa
250g maitorahkaa 
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

1. Vispaa kerma vaahdoksi. 
2. Lisää rahka ja sokerit kerman joukkoon.




Kakun kokoaminen:

1. Revi kulhon pohjalle kerros kakkupohjaa. Kostuta
maidolla tai esim. limsalla.

2. Laita kakkupohjan päälle suklaan palasia,
kerros täytettä ja pilko tuoreita mansikoita
haluamasi määrä.




 4. Toista kakkukerrosten kokoamista,
kunnes kulho alkaa olemaan täynnä.

5. Päällimmäiseksi tulee kerma-rahka, suklaa ja mansikka
kerros.



Nauttimaan! <3

Tämä kakku on niin hyvää, että
sitä tekisi mieli syödä vaikka koko kulhollinen.

Mansikat voi tietysti korvata oman maun mukaan
vaikkapa mustikoilla tai vadelmilla. 
Miksei syksymmällä viinimarjoilla ja mustaviinimarjoilla
sekä puolukalla.


Kokeilkaapa tehdä,
jos ette ole vielä kokeilleet. :)

TORSTAI TOIVOA TÄYNNÄ






On se tärkeä tuo toinen puolisko. Sitä ei voi koskaan liikaa korostaa.

Tänään käytin pienimmän heti aamusta hammaslääkärissä.
Pyörähdettiin leikkipuistossa ennen kuin kirppari aukesi ja 
sitten nopeesti kirppistavaroiden järjestely ja kotiin.

Hammashoitaja meinasi, että melkoisen vikkelä kaveri tuo Aatos.
No aijjaa :D Siinä johot ja letkut lenteli 
muutaman kerran ennen ku selvittiin pois
huoneesta. Suuhun kurkattiin nopsaa.
Ainakin sen kolme kertaa poika päätti, että
nyt muuten lähetään jo ja oli karkaamassa käytävään.



Sen jälkeen kun kotiin päästiin, olin jo ihan poikki
pojan kantamisesta ja retuuttamisesta.
Tuli vain tunne, että en jaksa yhtään mitään.
Maata vain. Onneksi mies on vielä muutaman päivän kotona.
Hän teki ruuan ja otti ja lähti isomman pojan kans
Pohjaskarille korjaamaan toista autoa.

Nyt pienempi nukkuu ja aion mennä lepäämään
vielä itsekin lisää.

Rankkaa tää elämä joskus. :D

28.7.2015

SISUSTUSNUMERO ARVONTA


Lupasin toteuttaa arvonnan sen kunniaksi, 
kun kävijälaskuri on pyörähtänyt 200 000 paremmalle puolelle.

No niin, laitetaampas siis arvonta pystyyn tästä päivästä eteenpäin.

Aikaa sinulla on osallistua arvontaan aina 
4.8.2015 klo. 18:00 asti! :)

Arvonnassa palkintona on
nämä kaksi ihastuttavaa
sisustusnumeroa (kynttilänjalkaa).
Haluan laittaa nämä kaksi jo elämää nähnyttä
sisustusnumerot eteenpäin, koska meillä ne vain pölyttyvät
 tuola kaapissa. Jospa voittajalla olisi
näille parempaa käyttöä. ;)





 Arvonnan säännöt ovat seuraavat:

1 arvan saat kommentoimalla tähän blogitekstiin ja jättämällä 
nimimerkin ja toimivan s-postiosoitteen.
2 arpaa saat kommentoimalla tähän tekstiin ja liittymällä
blogini lukijaksi TAI olemalla jo blogini lukija.

HUOM! 
anonyymit jättäkää nimimerkki ja sähköpostiosoite!!







Ei muuta kuin Onnea Arvontaan! <3

26.7.2015

Kaupunkilaistumassa


Heips! Mitäs teille kuuluu? 


Täälä menee olosuhteisiin nähden hyvin. 
Saatiin perjantaina muutettua tarpeellisimmat 
tavarat remontin alta vuokrakämppään.
Ollaan siis kaupunkilaistumassa kovaa kyytiä.
Pojat ovat olleet elämänmuutoksesta hieman ihmeissään.

Ainut mikä täälä on samanlaista kuin kotonakin
on tuo vesi. Kanava kulkee ihan kämpän takaa 
ja lasitetulta parvekkeelta on hienot näköalat moneen suuntaan.





Onkos tuo kummakaan, jos ovat ihmeissään, kun
165 m2:n talo vaihtuu yhtäkkiä
luhtitalon 2. kerroksen 65 m2:n asuntoon.

Onhan siinä vähän kokoeroa eikä
omaa pihaakaan ole ollenkaan.
Onni ymmärtää tilanteen jokseenkin
ja myös sen, että omassa kodissa meren
rannalla voidaan mennä käymään vaikka joka
päivä, jos niin halutaan.



Täytyy myöntää, että olen jo vähän rakastunut tähän kämppään.
Yhtiö on aika uusi ja pinnat on kämpässä tosi hyvässä kunnossa.
Siivottavien neliöiden määräkään ei päätä huimaa. :D
Meillä on siis asiat tosi hyvin täälä.



Pojat ovat nauttineet, kun ollaan käyty tuossa 200 metrin
päässä olevassa leikkipuistossa. 

Sitä paitsi pojilla on kaksi serkkua tuossa melkein
seinän takana ;).





Eilen käytiin koko perheen voimin pyöräilemässä
ensimmäistä kertaa täälä suuressa cityssä. ;)

Aivan mahtavat on merimaisemat täälä kaupungissakin<3
I love it!

Aatos tykkää myös ihan hirveästi olla pyörän kyydissä.
Löysin vastikään tuon pyöränistuimen hälle käytettynä
fb:n kirpputorilta.

Seuraavaksi hankintalistalla ois pyörävaunut.
Niillä olisi kätevä kuskata pojat hoitoon ja takaisin.
Ei tarvittais toista autoa ollenkaan, sitten kun M
lähtee takaisin töihin ja pojat päiväkotiin. 

Minun tuleva työpaikka eli sairaala on kiven heiton 
päässä, joten työmatkaa ei tulisi täältä 
väliaikaisasunnosta juuri mitään.
Vielä en tosin päivämäärää tiedä,
että milloin työt aloitan. Onhan tässä
aikaa hoidella asioita ja töitä kyllä on tiedossa,
sen jo tiedän. :) 

Minä en vielä turhia
stressaa nuista työasioista, koska se
 on selvää, että niitä kerkeää tekemään sitten kun pojat
ovat edes vähän isompia!

 


Hei mutta palailen kertomaan kuulumisia taas
 ja
lukija-arvontakin on jo mietintämyssyn alla. 

Palaillaan! :)

20.7.2015

200 000 RIKKI


En olisi kuuna päivänä uskonut noin puolitoista vuotta sitten, 
että minun blogissa posahtaa 200 000 piipahtaneen raja rikki.
Näinpä vain kävi. Nyt se hetki on käsillä.

Haluan kiittää teitä kaikkia ihania lukijoita,
että olette pysyneet lukijoina ja
jaksaneet välillä kommentoidakin! <3
Ilokseni olen myös huomannut, että uusia lukijoita on 
putkahdellut tasaisin väliajoin.


Mielessä on pyörinyt tämän kunniaksi arvonnan järjestäminen.
Vielä en ole sitä varten saanut inspiraatiota, 
mutta pysykäähän kuulolla. 
Jotain varmasti tulen järjestämään! 




Vielä en kerkeä kunnolla tänne päivittää mitään, koska
tässä on meneillään vähän kaikkea. 

No okei, ihan pikaisesti...
Minä ja mieheni oltiin viikonloppu omaishoidon vapailla
eli pojat oli pe-su hoidossa. Vietettiin kahdenkeskeistä
aikaa, moottoripyöräiltiin ja oltiin yks yö kavereitten kans mökillä.






Uusia tuulia puhaltaa siis monesta suuntaa nyt
kun elokuun alku koittaa.

Pinterest

Palaan, kunhan tilanne täälä vähän rauhoittuu! :)

16.7.2015

Kolmas lapsi kahden erityislapsen jälkeen


Luin Mariannen mielessä- blogista kirjoituksen otsikolla: Toinen lapsi erityislapsen jälkeen. Tämä aihe herätti itsessäni niin paljon tunteita ja ajatuksia, että minun on pakko kirjoittaa otsikolla: Kolmas lapsi kahden erityislapsen jälkeen. Tästä aiheesta on tullut keskusteltua mieheni ja läheisteni kanssa niin monia kertoja, mutta aina vain asia herättää valtavan suuria tunteita, vaikka en tällä hetkellä kolmatta odotakaan.




A:n syntymästä asti olen pyöritellyt mielessäni ajatusta, että entä jos saatais vielä kolmaskin. Tämä ajatus itsessään on puolestaan tuonut vielä enemmän ajateltavaa. Luonnollisestikin minulla on mielessä ajatus, että onko meillä edes mahdollisuutta saada tervettä lasta. Minulla ei ole kokemusta terveestä lapsesta ja normaalista vauva-ajasta, joten se tuntuu ihan uskomattomalle, että voitaisko kokea vielä sellainen. Mitään muuta en toivo, kuin että saataisiin kokea se ihan tavallinen vauva-arki väsymyksineen ja tunnemyllerryksineen. Se eroaisi kuitenkin niin paljon poikien kanssa eletyistä vauva-ajoista ja tämänhetken arjestakin.




Pessimistinä pelkkä ajatuskin uudesta raskaudesta kauhistuttaa. Ressaisin itseni kuoliaaksi läpi raskauden, koska niin tein jo osittain A:n raskausaikana. Meillä oli mahdollisuus A:n raskauden aikana tarkempaan seurantaan ja otettiin se mielellään vastaan. Tosin tästä tarkemmasta syynistä ei ollut yhtään hyötyä, koska ei otettu lapsivesipunktiota, josta olisi selvinnyt Downin syndrooma. OYS:ssa tehdyn tarkemman rakenneultran jälkeen heitin huolen romukoppaan ja mielessä oli vain ajatus, että terve lapsi sieltä on onneksi tulossa, kun lääkärikin sen niin vahvisti. Takaraivossa oli kuitenkin sellainen epäilys koko ajan. Ja viimein kun A syntyi alitajunnassani ollut pelko osoittautui oikeaksi. Siitä se mureneminen sitten alkoi. Kunnes pikkuhiljaa hyväksyin asian ja pala palalta olen koonnut itseäni.


O:n raskausaikana en tietystikään osannut huolia mistään. Ajattelin, että kaikki menee niin hyvin kuin voi mennä. Vasta O:n sairastuttua tavallinen arki romuttui ja ruvettiin elämään sairaala-arkea pienen vauvan kans. Kotiin pääsyn jälkeen fysioterapiaa ja lääkärikäyntejä sekä tarkkaa seurantaa noudatettiin päivittäin. Ihan valtavaa tunnemyllyä on mielessä tuolta ajalta. Oikeastaan mustaa aukkoa suurin osa.

Nyt tuntuu, etten saa edes nuita poikien vauva-aikoja puettua sanoiksi. 

Mutta palatakseni siihen kolmanteen lapseen. Mieleen tulee ensimmäisenä kysymys, että voiko kolmaskaan olla terve? Jos vauva syntyy terveenä, entä jos tapahtuu jotain sitten myöhemmin? Entä jos jotain vakavaa ilmenee lapsen kasvun myötä?


 
Tiedän, että en ole ainoa jolla tällaisia ajatuksia on. Mutta näitä väkisinkin miettii, koska lisää lapsia haluaa. Onneksi on olemassa vertaistuki-ryhmiä, joissa ajatuksia voi purkaa samanlaisten asioiden parissa kamppailevien kanssa. 

Itselläni ehkä suurin huoli on se, että jos en jaksakaan enää kolmatta lasta ja jos jotain erityistä tulee... Nuissa kahdessa on jo niin paljon hommaa, että minun on vain pakko myöntää, etten yksin pärjää kovin kauaa poikien kans tänä päivänä. Kumpikin on osoittautunut karkailevaksi lapseksi, eikä asiaa helpota yhtään että asutaan veden keskellä. Kasvun myötä toivottavasti tilanne rauhoittuu.

Haasteita on riittämiin tällä hetkellä enkä kaipaa enää yhtään lisää. Toivoisin, että meidän elämä rauhottuisi tästä ja saisimme elää ihan "normaalia" elämää iloineen ja murheineen. 

Luotan siihen, että kyllä se kolmaskin tulee sitten ajallaan. Ehkä kun se hetki koittaa, olenkin jo hyvin paljon valmiimpi taas uuteen ja ehkä minulla on sitten ihan erilailla voimavaroja.

Ajatusteni seurassa


Löysin Facebookin Enkelit Rinnalla ryhmästä ihania 
runoja. Tämä runo upposi jotenkin tähän päivään ja menneisiin viikkoihin
ja halusin sen jakaa myös teillekin.

 




Tänään olen esimerkiksi ollut kiitollinen sellaisesta asiasta,
että läheltä löytyy vielä niin avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä,
että tulevat meille kotiin asti auttamaan, kun vanha tiskikone hajoaa. 

Uusikin löytyi tilalle ja on jo kovasti pörisemässä tuola
keittiössä. Nyt saadaan vähän aikaa ihmetellä
tuota nykyteknologiaa. :D
Eihän meillä vanhassa ollut mitään digitaalista näyttöä
saati kosketusnäppäimiä..
 
Suuret kiitokset näille kahdelle ihmiselle vielä
lähetän!<3

10.7.2015

What we eat today?


Tänään iski taas jälleen kerran inspiraatio ruuanlaiton suhteen.
Me pyritään siihen, että jääkaapissa on aina monenlaisia kasviksia ja juureksia
tuollaisella puisella tarjottimella.

Joitakin yrttejä ja sipuleita saadaan jo omalta maalta,
 mutta loput täytyy ostaa kaupasta.
Itse en voi sietää valmisruokia, jotka on kyllästetty lisäaineilla
eivätkä maistu miltään. Niitä meillä ei siis juuri syödä. Joskus toki
kiireessä puolivalmista tulee laitettua, mutta pääsääntöisesti
tehdään kaikki alusta loppuun itse tuoreista raaka-aineista.

Koska minä olen se, joka meillä keittiössä kokkaa, 
on minulla vapaat kädet tuon ruuanlaiton suhteen. 
Oottelen aina erilaisia inspiraatioita ja sitten kun 
se tulee, niin on päästävä tekemään.




Tänään meidän jääkaapista löytyi tällaisia raaka-aineita.
Siinä meni hetki pähkäillessä, että mitähän nuista käyttäisin ja 
laittaisin.


Päätin heti, että naudan jauhelihaa ja munakoisoa 
käytetään tänään.

Sitten syntyi 


MENU:


Friteerattua munakoisoa

Naudanjauhelijapihvejä

Uunijuureksia



Munakoison tein siten, että pesin ja pilkoin ensin. 
Sitten laitoin karkeaa merisuolaa koisojen päälle
nestettä imemään. Tämä täytyy tehdä siksi, 
että munakoison kirpeä maku häviää. Puolen tunnin
jälkeen poistin suolan hyvin ja kuivasin koisot.

Sitten oliiviöljy n.160 asteiseksi pannulla 
ja koisot paistumaan. Ei kannata liikaa friteerata,
 vaan silleen kevyesti riittää.



Toisella pannulla tein pihvit. Taikinaan laitoin naudan jauhelihaa,
tilkan vettä ja korppujauhoja, tuoretta lehtipersiljaa,
suolaa, mustapippuria ja tuoreita punasipuleita 2kpl.

Paistoin tilkassa oliiviöljyä n.15min.



Uunijuureksiksi pilkoin 2 porkkanaa, 4 perunaa
ja palan lanttua. 
Friteerasin näitä pannulla ihan vähän aikaa ennen vuokaan laittoa.
Sitten vain suola, mustapippuri ja lehtipersilja
 juureksien ja perunoiden päälle.
Uuniin paistumaan 200-225 asteeseen noin 30min.


Tällainen kokonaisuus syntyi tänään lounaalle.
Pilkoin vielä tomaattia ja kurkkua lautaselle
sekä teelusikallisen maustamatonta jogurttia
kastikkeen asemaa toimittamaan. 

Voitte arvata mille annos näytti. Nam! ;)


Miltä tuollainen MENU kuulostaa ja näyttää? 
Instagramin puolella on enemmän ruokakuvia. Käykääs kurkkaan nimellä:
ouzima.


PS. Pitäisköhän mun tehä erillinen blogi nimellä
A`la Outi?  ;D

8.7.2015

Pikkuväen keksikakku


Isompi poika täytti 3-vuotta sunnuntaina. Ajattelin, että kyllähän
se kakku täytyy olla, vaikka mitään isompia kemuja ei nyt järjestetty. 

Ties monettako kertaa selailin Kinuskikissan kirjaa:
ja mietin, että mitähän sitä tekisi. Silmiin hyppäsi Pikkuväen keksikakku.
Ajattelin, että josko tekisi jotain erilaista perinteisen kermakakun tilalta.
Syöjiäkään ei kerta ollut mitään isoa joukkoa kakkua syömässä.





 Tuumasta toimeen ja pian oli taikina tehtynä pienemmän miehen
avustuksella. Sitten taikina tunniksi jääkaappiin kovettumaan ja
tämän jälkeen palloja pyörittelemään ja kaulimaan.


Taikinasta tuli 5 isoa suklaakeksiä. Keksien täytyi jäähtyä kunnolla ennen
kuin kakun pystyi täyttämään ja koristelemaan. 
Siispä tein täytteen valmiiksi jääkaappiin odottelemaan.


Vähän jälleen sovelsin kinuskikissan ohjetta. Mulla tuppaa menemään
nämä ohjeet aina uusiksi. :D En malta olla kokeilematta omia versioita. 
 




Täytteen teon aloitin sillä, että vatkasin 
kerman ja cappucino-jauheen vaahdoksi. 
Lisäsin purkin rahkaa ja 
laitoin vähän sokeria sekaan.
 Maito- ja valkosuklaapalat lisäsin lopuksi täytteeseen.


Sellainen kakku siitä sitten syntyi. Hyvää oli ja maistui pikkuväelle.
Ja taispa maistua vähän isommillekin. ;) 


En malta olla laittamatta kuvaa meidän lumipallopensaista, koska
ne ovat nyt kauneimmillaan. Palloja on ihan hirmuisesti, vaikka pensaat on
vielä suht pieniä. Viime vuonna pensaat oli täynnä kirvoja, 
mutta tänä vuonna en ole nähnyt yhtään kirppua.



Mukavaa päivän jatkoa! Nautitaan tästäkin 
päivästä, vaikka ulkona sataa välillä vettä. <3 


7.7.2015

Uusi banneri blogiin


Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi toteuttaa uuden bannerin blogiini.
Tämä banneri on ihan ensimmäinen, jonka olen itse tehnyt.

Aikani googlasin ja etsin, että millä ohjelmalla ihmiset
 näitä tekee. Noh löytyihän se ohjelma, nimittäin
PicMonkey. Ohjelma on ilmainen, mutta siitä on mahdollisuus
ostaa maksullinenkin versio. Ihan hyvin pärjää kyllä tuolla ilmaisella.

Minulla oli kaksi kuvaa jo valmiina, jotka oon halunnu banneriin laittaa.
Kuvien valinnassa ei siis mennyt kauan aikaa.

Youtubesta löysin jonkun bloggaajan tekemän videon, mikä helpotti
ohjelmaan tutustumista ja bannerin tekoa. Fiksaamista valmis
banneri varmasti vielä vaatisi, mutta saa nyt 
kelvata tuollaisenaan.



Mitäs pidätte? :) 

 

3.7.2015

Kukkakaaligratiini


Tämän ohjeen haluan jakaa teillekin. 
Nimittäin:

KUKKAKAALIGRATIINI
Me ollaan tykätty aina gratiineista ja ne on mm. uusien perunoiden kans
aivan parasta herkkua ja vaihtelua. Kukkakaaligratiini on erittäin helppo
ja nopea tehdä uunissa. Lisäksi se on niin hyvää, että voisin
syödä sitä pelkästään, ilman mitään lisukkeita. Tuhtia tavaraa tästä
tekee voi, vehnäjauhot ja juusto.



Teen gratiinin kutakuinkin tämän ohjeen mukaan:

2 isoa kokonaista kukkakaalta

50 g voita

50 g vehnäjauhoja

6 dl maitoa

1-2dl ruokakermaa

n. 200g juustoraastetta (Esim. Emmental tai raasteen tilalle
 voi laittaa vaikkapa koskenlaskijaa.
Pinnalle sitten kunnolla juustoraastetta.)

suolaa

mustapippuria

tuoretta ruohosipulia



Ensin revin kukkakaalet paloiksi ja kiehautan niitä noin 
pari minuuttia kasvisliemessä. 

Sitten valmistan kastikkeen. 
Sekoitan voita ja jauhoja vispilällä vähän aikaa, niin että
ne aavistuksen ruskistuvat kattilassa. 
Sitten lisään hiljalleen maidon ja kerman.
Tässä vaiheessa täytyy muistaa vispata koko ajan, 
ettei seos pala pohjaan. Lopuksi lisään juustoraasteen
 TAI koskenlaskijan. 
Kun kastike on kiehahtanut ja jämäköitynyt on se valmista.

Mausteita tykkään käyttää tähän ihan reilusti. 
Tuoretta ruohosipulia vain silpuksi,
ripaus suolaa ja mustapippuria suoraan myllystä ja avot.


Uunivuoan voitelen ja laitan alimmaiseksi vähän kastiketta. Sitten
kukkakaalet ja loput kastikkeet kukkakaalien päälle.
Vielä juustoraastetta reilulla kädellä ja
halutessaan voi laittaa vielä mustapippuria juuston päälle.

Paisto 200 asteessa noin 35 minuuttia.


Mille vaikuttaa? Tykkäättekö te kukkakaaligratiinista? :)


2.7.2015

Aurinkoinen päivä kotosalla


Tänään aurinko ja lämmin ilma ovat hellineet. <3
Ollaan otettu ihan rennosti vain kotosalla ja oltu oikeastaan ihan koko päivä ulkona.


Minun valmistujaisjuhlia ja Onnin 3-v synttäreitä
 olisi ollut tarkoitus viettää nyt viikonloppuna.
Joudutaan kuitenkin siirtämään juhlien ajankohtaa.
Kyllä harmittaa, mutta eiköhän niiden aikakin parin viikon
sisään ole. :)


Poikien kans on ihana käydä touhuamassa rannalla, vaikka merivesi
ei vielä niin lämmintä ole, että sielä pystyisi uimaan<3

Ja voi miten pojatkin nauttii rannalla. Hymy on korvissa
ja A istahtaa samantien hietikolle ja alkaa tonkimaan
ja kaivelemaan paikkoja.

 Huomenna ja perjantaina pitäisi olla
vielä tosi lämpimät päivät, joten taietaan suunnata eväiden kans
huomenna rannalle.



Syönnitkin on hoidettu ulkoilmassa. :)



Isompi lähti isän kans mummolassa käymään ja minä jäin iltapäiväksi
ottamaan arskaa pienemmän kans.

A nukkui ensin rattaissa ja tuli sitten vielä jatkamaan päiväunia minun
mahan päälle. 

Voisko elämää enään rennommin ottaa? ;)





KASVIMAALLA


Vielä pieni kurkistus pitkästä aikaa kasvimaalle. 
Sielläkin on vihdoin tapahtunut kasvua. 

Tuossa ensimmäisessä laatikossa kasvaa salaattia useassa rivissä,
sekä kolme riviä porkkanaa vasemmalla.



Salaattien kasvua odotan malttamattomana. 
Tänä kesänä kaikki on niin myöhässä.
Kylmät säät on edesauttanu tässä asiassa
kyllä onnistuneesti.. :((



Ruohosipuli ja keltasipulit kasvavat hyvin.


Herneet kasvaa siistissä riveissä nopeaa vauhtia. 
Ovathan ne O:n ja isännän istuttamia. ;) 
Kohta saahaan alkaa kai
askartelemaan tukikeppejä.


Viimeiseen lootaan istutin vähän perunaa sekä
tilliä yhden rivin. Tilli vaan ei oo oikeen kasvanu :(
Epäilen, että muurahaiset ovat aiheuttaneet tillin kuolemisen.


Vai osaako joku kasvimaaihminen sanoa
miksi tilli ei ole kasvanut kuin yhdestä kohdasta ja muu
rivi on kuollut?