4.8.2015

DOWN-LAPSEN PUHEEN KEHITYS


Halusin kirjoittaa muutaman sanasen down-lapsen puheen kehityksestä ja viittomien käytön merkityksestä puheentuoton tukena, koska aihe on meidän perheessä nyt hyvin ajankohtainen. A-rakas tulee kuukauden kuluttua jo 2-vuotta. Toivon, että tästä tekstistä on edes jotain hyötyä muille down-lasten vanhemmille ja down-lapsia hoitaville henkilöille. Ja että tämän luettuaan moni ihminen ymmärtäisi paremmin down-lapsen puheenkehityksen tukemisen tärkeyttä.




Vuorovaikutuksen tukeminen on down-lapsilla erityisen tärkeää ja vielä tärkeämpää se on aloittaa hyvin varhaisessa vaiheessa. Kommunikaatio aloitetaan jo hyvin aikaisessa kehitysvaiheessa koskettelulla, läheisyydellä, katsekontaktin hakemisella ja ääntelyn matkimisella. Vauvan sairaus tai vamma saattaa aiheuttaa riskin kiintymyssuhteen kehitykseen, mutta se voi myös parhaimmassa tapauksessa vahvistaa sitä, koska vauva vaatii hoidollisesti enemmän kuin terveet lapset ja vanhempi viettää sen vuoksi tavallista enemmän aikaa vauvan kanssa.


Puheen ja kielen kehitys on kiinteässä yhteydessä jo varhaisen vuorovaikutuksen kanssa. Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen ja vanhempien selkeä ohjaaminen korostuu, kun lapsella on kehitysvamma. Yleinen olettamus on, että mitä aikaisemmin lapsen kuntoutus aloitetaan, sitä paremmin lapsi oppii kommunikoimaan ja vuorovaikuttamaan. Tätä olettamusta on tutkittu myös Suomessa. Esimerkiksi Kaisa Launosen vuonna 1998 julkaisema seurantatutkimus on yksi tällainen osoitus varhaisviittomisohjelman vaikutuksista downin syndrooma -lasten kielen kehitykseen.


Downin syndrooma- lasten kielen kehitys on havaittu viivästyneeksi jo esikielellisessä vaiheessa, joten se voi vaikuttaa vuorovaikutustaitojen kehittymiseen. Kielen ja puheen kehitys on myös selvästi viivästyneempää kuin heidän älyllinen ja motorinen kehitystaso voivat antaa ymmärtää. Down-lapsilla onkin tarve kompensoida tätä heikkoutta elekommunikaation vahvistamisella. Puheentuotto alkaa noin 17 kuukauden iässä normaaleilla lapsilla, jolloin he alkavat vähentää eleiden käyttöä, mutta down-lapset puolestaan vahvistavat eleiden käyttöä edelleen.


Down-lapsilla on puheen alkaessa huomattavaa etua eleilmaisutaidoista ja viittomista. Berglund ym. (2001) totesivat down-lasten sanojen ilmaantuvan vasta 1-3 ikävuoden välillä ja vasta 5-vuotiailla on 50 sanan ensisanasto. Normaaleilla lapsilla ensimmäiset 50 vakiintunutta sanaa merkitsee varsinaisen kielellisen kehityksen alkua. Eli puhetta aletaan tuottaa jo hyvin paljon varhaisemmassa vaiheessa. Launosen tutkimuksessa todetaan, että hyvin pieni osa down-ihmisistä jää puhumattomaksi.




Toinen lapsi ääntelee jo vauvana paljon ja toinen ei ääntele juuri yhtään. Toiset oppivat sanomaan muutaman sanan jo 1-vuotiaana, kun toiset eivät opi välttämättä koskaan sanomaan sanaakaan. Down-lapset oppivat siis puhumaan hyvin yksilöllisesti. Tärkeintä on, että lapsi ja perhe saavat heille kuuluvan tuen hyvin varhaisessa vaiheessa. Tukiviittomaopetus järjestetään nykyään jo melkein joka kunnassa hyvin. Kunnan sosiaalipuoli on ilmeisesti tajunnut, että tässä asiassa ei kannata säästää...


Te, joilla on omia lapsia, tiedätte varmaan sen tunteen, kun oma lapsi alkaa puhumaan yhä enemmän  ja enemmän. Se tunne on jotain uskomatonta ja vielä senkin vuoksi, että meidän perheessä kummallakaan pojalla tuo puheenkehitys ei ole ollut mikään itsestään selvyys. Meillä puheentuoton eteen täytyy tehdä koko ajan valtavasti töitä. Minä saatan toistaa yhtä ja samaa sanaa sen sata kertaa päivässä kummallekin pojalle. Isompi poika toistaa perässä ja pienempi kuuntelee vieressä.


Tänään päiväkodissa A oli oppinut hetkessä viittomaan hevosen. Nyt otetaan niin kotona kuin päiväkodissakin nuo viittomat teho käyttöön! A:lla on selvästi jokin vahva oppimisen kausi menossa. Hän imee kaiken mahdollisen ja yrittää kovasti toistella sanoja.


Tänään mies sai tallennettua videolle pätkän, jossa tuo meidän pikku muru sanoo "KIRJA" -sanaa. Yritys on ihan valtava ja ärräkin pärähtää jo välillä. Kurkatkaapa tuolta videolta pojan yritystä. Pahoittelut taustalla kuuluvasta pärinästä. O oli vauhdissa kauko-ohjattavan vekottimensa kanssa.


 


 


 


Kirjoituksessani olen käyttänyt ainakin seuraavia lähteitä:


Impiö. 2006. Pro-gradu tutkielma 

Lynch ym., 1995


Kalland 2005

Vilaseca & Del Rio 2004, Launonen 1998, Launonen & Jännes 1992

Lapsellamme on down -opas

2 kommenttia:

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3