28.10.2015

JOTAIN UUTTA, PALJON VANHAA


Viimeisimmän blogitekstin pohjalta saattaa arvata, että täälä on ollut aika hulinaa. Kovasti on yritetty sisustaa kotia asumiskuntoon. Taitaa olla ikuisuusprojekti tuo sisustaminen. Paljon ollaan saatu laitettua ja paljon on vielä hankkimatta ja laittamatta. Älkää siis antako keskeneräisyyden nyt haitata. Järjestelyjä ja muuttoa helpotti paljon se, että pojat olivat viikonlopun hoidossa. On täälä siis keretty ottaa rennostikin ja vieraitakin on jo saatu monena päivänä.

Sisustuksessa näkyy paljon meidän vanhoja huonekaluja, mutta näkyy sielä seassa uusiakin. Meillä oli tyyli ennen hyvin maalaisromanttinen. Paljon oli valkoista pitsiverhoa, puuvillaisia valkoisia verhoja, pieniä sisustusjuttuja sekä karvalankamattoa. Nyt en voi kun ihmetellä, että mikä hinku on ollut hankkia kaikkea ylimääräistä kotiin. Nyt siitä romusta ei tahdo päästä eroon millään. Paljon ollaan heitetty suosiolla roskiin tavaraa ja poltettukin. Osan saa tietysti myytyä paikallisilla fb kirpuilla aika helposti, mutta en jaksa alkaa sinne kaikkea kuvaamaan ja säätämään ostajien kans.





Olohuone koki remontissa aika ison muutoksen. Vanhat valkoiset tapetit revittiin seiniltä ja lattian muovimatto sai lähteä. Seinät maalattiin muuten valkoisella, mutta kahdesta olohuoneen seinästä tehtiin tehoste seinät maalaamalla. En nyt muista kuollaksenikaan, että mitä tehostemaalia nuihin seiniin tuli. Mies varmaan muistais, koska oli niitä tekemässä isänsä kanssa. Lisäksi maalattiin katto uudelleen valkoisella ja ikkunan pokat, joista alkuperäinen tumma väri kuulsi läpi.


Lattiaksi valikoitui Quick Stepin valkoinen harjattu tammi laminaatti. Tähän ihastuttiin kumpikin ja haluttiin lattiaan kumminkin jotain kontrastia, koska muuten on niin vaaleaa. Toinen kriteeri oli tietenkin laadukkuus. Lattian tulee kestää kovempiakin kolhuja, eikä se saa alkaa kupruilemaan heti jos siihen tippa nestettä kaatuu.







Teen ihan oman postauksen eteisen, lastenhuoneen ja toisen wc:n ilmeestä. Vielä on sisustaminen niiden osalta melko keskeneräistä.. Malttakaahan siis vähän aikaa.

Mutta mitäs tykkäätte muutoksesta?

22.10.2015

KOTONA JÄLLEEN

En malta olla kertomatta vielä tälle päivää, että kotona ollaan jälleen. Tuntuu ihan uskomattomalle, että me tosiaan ollaan jälleen kotona, talo meren rannalla, 3kk remontin jälkeen. <3 rakastan tätä kotia ja paikkaa, ja niin rakastaa pojatkin. Kumpikin nukahtivat omaan huoneeseen väsyneinä ja onnellisina pitkän päivän päätteeksi.

Vielä täälä riittää hommaa, mutta se on kevyttä kalusteiden kasaamista ja ennen kaikkea sisustamista. <3 

Huh mikä urakka meillä on takana ja
matka kuljettuna, mutta tästäkin selvittiin.
Ei voi kun kiittää mun miehen isää ja äitiä, jotka on ollu niin isona apuna remontissa ja lastenhoidossa. Ei ois ilman selvitty.



21.10.2015

TOUHU TOOPE VIDEOLLA






Tämän illan esitys ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi.

Tässä 2-vuotiaan jokapäiväisiä touhuiluja videon muodossa.
Kämppä on videolla päivän päätteeksi kuin pommin jäljiltä, mutta
sen ymmärtää varmaan kun tämän lyhyen pätkän kattoo..

 Lopusta pätkäsin parhaat palat ja valoefektit pois sensuurin vuoksi. 
Viihtykää! ;)

Tämä äiti stoppas pojan touhut siinä vaiheessa, 
kun poika istui potalla ja muistin että ne levyt on vieläki päällä..
Ei muuta ku suojaverkkoa ostamaan.

19.10.2015

3-VUOTIAAN LAPSEN PUHEEN KEHITYS


Olen kirjoitellut mm. Down-lapsen puheen kehityksestä ja samalla kertoillut, että miten se meidän A:lla on sujunut. Nyt olisikin aika kertoa tuon meidän esikoisen puheen kehityksestä. Vähän vauhtia tähän aiheeseen antoi Marja Hintikka Live-show. (Shown ekan jakson pääset katsomaan täältä.) Siinä Heikki Soini sanoi, että: "Kuka haluaa että kolmevuotiaat puhuu? ", "Niiden puheestahan ei saa mitään selvää.." ja "Oon ihan tyytyväinen siihen, että kolmevuotiaat ei vielä puhu."




No jep, tämähän oli oikeasti vitsi. Kyllä moni kolmevuotias puhuu jo ja paljonkin. Mitä yhteiskunta sitten vaatii kolmevuotiaan puheelta? Mielestäni ihan hirmuisen paljon. Ensimmäisen kerran luettuani näitä suosituksia olin ihan äimän käkenä, että täh. Pitäiskö 3-vuotiaan osata jo kertoa tarinoita? Aivoliiton sivuilta bongasin taulukon lapsen normaalista puheen kehityksestä 3-vuotiaalla. 


3-vuotias:

  • Lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää
  • Lapsi käyttää apunaan apuverbejä ja eri aikamuotoja ja taivuttaa verbejä eri persoonamuodoissa
  • Lapsen puheessa on käsky-, kielto- ja kysymyslauseita
  • Lapsi osaa ilmaista esineiden paikan ja sijainnin
  • Adjektiivien vertailuasteet ovat käytössä
  • Kielellinen tietoisuus alkaa: sana- ja loruleikit

Duodecim Terveyskirjaston mukaan taas 2-vuotias lapsi osaa käyttää jo lauseita ja 3-vuotias kertoo tapahtumista. Puheen kehitys on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Samaisessa artikkelissa todetaan, että puheen viivästymät ovat yleisiä etenkin pojilla. 2,5-vuoden ikään mennessä pitäisi pojillakin tulla jo kahden sanan yhdistelmiä. Nämä ovat meidän yhteiskunnan määrittämiä standardeja, mutta aina on poikkeavuuksia.

Puheen ja kielen kehityksen häiriöt ovat yllättävän yleisiä, sillä on selvitetty, että 3-7% lapsista kärsii lievistä puheen ja kielen kehityksen häiriöistä. Puheen ja kielen tuottamista säätelevien hermoratojen toiminnan poikkeavuus johtaa puheen ja kielen kehityksen häiriöihin. 



Meidän O:lla on selvä rakenteellinen poikkeavuus aivoissa, joka voi olla ainakin osasyynä siihen, että puhetta ei vielä kauheasti tule. Toinen seikka on se, että vuotoalue on juuri puheentuoton alueella. Kolmas selittävä syy voi olla epilepsia, joka selvästi pienempänä taannutti pojan puhetta. 2-vuotiaana O puhui pelkästään yksittäisiä sanoja ja usein sanasta jäi toinen tavu puuttumaan. Nyt 3-vuotiaana pojan sanavarasto on selvästi laajempi. Sanoja tulee jo paljon ja kaksi- ja kolmesanaisia lauseita on ruvettu opettelemaan. Oikeastaan puolessa vuodessa on tapahtunut ihan huikean paljon muutosta parempaan.



Noin kolme viikkoa sitten poika aloitti puheterapian (OYS määräyksestä). O:n puheen kehitys on lähtenyt selvästi nousuun terapian aloituksen myötä. Nyt poika saattaa sanoa jo 3 sanaisia lauseita. Vielä yleisempiä ovat kuitenkin 2 sanan lauseet. "Äiti kato", "Aatos ei saa", "Onniki osaa". Jälleen korostan myös päivähoidon merkitystä puheen kehityksessä. Samanikäisiltä oppiminen on ollut ihan avainasemassa O:n kehityksessä. Kotona pojalla ei ole valitettavasti sitä samanikäistä sisarusta tai isompaa veljeä tai siskoa mallia näyttämässä. Pikkuvelikään ei puhu, joten siitäkään ei hyötyä ole ollut. Kehitysvammaisilla puheen kehitys menee muutenkin omia latujaan, eikä heidän puheen kehitystä yleensä verrata terveeseen lapseen. Onneksi pojilla on kuitenkin kavereita vapaa-ajalla mallia näyttämässä. O on myös viihtynyt paljon 3-vuotta vanhemman setänsä kanssa.

Tottakai me vanhemmat olemme tehneet ihan hirmuisen työn, että O oppisi puhumaan. Meillä on ollut jo kauan kuvat käytössä puheen tukena, mutta aika vähän tulee niitä käytettyä. Omaa laiskuutta kai... Paljon luetaan pojille kirjoja, joista opetellaan uusia sanoja ja lauseita. Pienemmän kanssa käytetään tukiviittomia ja se mikä on ollut hauska huomata, niin isompikin nappaa viittomat heti käyttöön ja kommunikoi niiden avulla pikkuveljensä kanssa. Laulut on myös yksi hyvä tapa opetella puhetta. "Sininen uni ja leipuri hiiva" on O:n lemppareita. Lauluista poika muistaa aina osan sanoista ja sanoo ne sitten painokkaasti oikealla hetkellä. Minä laulan esim. alun: "Joka ilta kun lamppu.... ja O laulaa: "sammuu"... minä: "ja saapuu oikea"... O: "yö" jne laulun loppuun asti...




Kyllähän sitä vähän huolissaan on ollut, että alkaako sitä oikeaa puhetta tulemaan kunnolla vai jäädäänkö tälle toistelu asteelle, koska aivotapahtumaa on ollut pienenä.. Luotan kuitenkin siihen, että kyllä se sieltä kunnolla alkaa tulemaan kun on sen aika ja varmasti puheterapiasta on paljon apua. OYS:n meillä on tulossa puheterapeutin tutkimukset parin viikon kuluttua. Siellä puheterapeutti kartoittaa vähän tarkemmin, että missä mennään ja onko puheterapian pitemmälle jatkumiselle tarvetta. Foniatrian puolella myös katsotaan niin paljon kokonaisvaltaisemmin pojan kehitystä ja sielä on puheen häiriöistä laajasti tietoa. Vielä en siis osaa sanoa, onko O:lla puhe häiriötä ja jos on, niin mikä.


Erilaisia puheen häiriöitä


Kielellisellä erityisvaikeudella (aiemmin kutsuttu dysfasiaksi) tarkoitetaan puheen ja kielen oppimisen vaikeutta. Häiriö ilmenee kielen tuoton tai ymmärtämisen vaikeutena. Dysfasia ei johdu selvästä hermostollisesta (neurologisesta) sairaudesta, puhe-elinten rakenteellisesta poikkeavuudesta tai kehitysvammaisuudesta.

Kielellisestä häiriöstä on kyse, jos lapsi ei kahden vuoden iässä käytä yksisanaisia ilmaisuja tai kolmen vuoden iässä lyhyitä lauseita. Myös mielikuvaleikkien puuttuminen tai huono motorinen kehitys voi viitata taustalla olevaan puheen ja kielen kehityksen häiriöön. Puheen kehityksen häiriöstä kärsivät ovat älyllisesti normaaleja, monasti hyvinkin lahjakkaita. Häiriöt vaikeuttavat usein koulunkäyntiä ja opintoja sekä häiritsevät eri tavoin sosiaalista vuorovaikutusta.

Kielellisen ilmaisun häiriössä lapsen kielellinen ilmaisu on selvästi huonontunut. Häiriö voi ilmetä pienenä sanavarastona, aikamuotovirheinä, vaikeutena sanojen muistamisessa tai vaikeutena kehitykseen nähden riittävän pitkien tai monimutkaisten lauseiden muodostamisessa.

Kielellisen ilmaisun ja vastaanoton häiriössä lapsen kielellinen ilmaisu ja vastaanotto ovat olennaisesti heikentyneet. Oireina ilmenee kielelliselle ilmaisuhäiriölle ominaisten oireiden ohella vaikeutta ymmärtää sanoja, lauseita tai tietyntyyppisiä sanoja, kuten esimerkiksi tilakäsitteitä.

Fonologisessa häiriössä lapsella on vaikeuksia sopivien äänteiden käytössä, äänteiden tuottamisessa tai käyttötavassa. Joskus lapsi korvaa äänteen toisella, esimerkiksi t:n käyttö k:n asemesta, äänteiden kuten loppukonsonanttien jääminen pois.

Änkyttäminen ilmenee erilaisina puheen sujuvuutta hankaloittavina häiriöinä kuten äänteiden, tavujen tai yksitavuisten sanojen toistona, äänteiden pidentymisenä, äännähdyksinä, katkonaisina sanoina, takelteluna tai vaikeiden sanojen korvaamisena erilaisin kiertoilmaisuin. (Terveyskirjasto. 2014)


Tuossa tyypillisimpiä puheen häiriöitä. Aika paljon on tehty tutkimuksia ja esimerkiksi graduja puheen kehityksen ongelmista. En niitä tänne lähde referoimaan. :) Eräs lukemisen arvoinen pro gradu tutkielma on Pauliina Lindgrenin normaali, hidas, poikkeava vai erityinen? -Lapsi kielen kehityksen matkassa.







Luonto on jo niin hyvä kuin se olla voi.
Sitä ei voi enää parantaa.
Se, joka yrittää muotoilla sitä uudelleen, pilaa sen.
Se, joka yrittää suunnata sitä muualle, johtaa sen harhaan.
Lao-Tzu






Lähteet:

Kielen kehityksen keskeisiä saavutuksia. Aivoliitto. Viitattu 19.10.2015
Puheen ja kielen häiriöt lapsella. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 19.10.2015 
*kuvat poimittu omista vanhoista blogi-teksteistä

16.10.2015

THROW BACK


Tässä vähän throw backinä kuvia vuosilta 2013 ja 2014.
 Voi mikä haikeus tulee, kun näitä kuvia kattelee.
Miten nuo pikku miehet on olleet nuin
syötävän suloisia? En sitä sano etteivätkö olisi enään,
mutta kun ovat olleet tuommosia pikku tsirppanoita, jotka tekis mieli 
mennä nappaamaan tämän ruudun läpi syliin
ja pussailla posket märäksi.<3



Aina välillä on ihana pysähtyä kattelemaan koneelta
vanhoja kuvia, kun talo hiljenee. Tämä
 on mulle sitä terapiaa, kun saan muistella menneitä aikoja.
Jostain syystä kun itellä ei oo oikein tarkkoja muistikuvia
tuolta poikien vauva-ajoilta, mikä harmittaa tosi paljon.





Tänä syksynä on tuntunut, että ei ole mitään kerrottavaa meidän elämästä.
Kaikki on tuntunut menevän päin sitä kuuluisaa prinkkalaa jo pitkään. 
Ihan tiedostamalla olen jättänyt asioita kertomatta ja
olen täällä blogin puolella aikaa vähemmän viettänyt. 






Olen tajunnut, että minä en voi kaikkea tehdä yhtä aikaa,
eikä yksi ihminen jaksa kaikkea.
Joskus on pysähdyttävä lepäämään ja ottamaan omaa
aikaa, jotta elämässä voi taas päästä eteenpäin.

 Yleensä olen seuraillut paljon
muidenkin blogeja ja kommentoinut ahkerasti. Sekin on vähän jäänyt.
Ei ole kiinnostanut lukea muiden hehkutusta 
elämän pienistä asioita, kun meillä nyt tilanne on ollut mikä on. 
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikilla
pitäisi olla rankkaa ja vaikeaa. Toki
on hyvä että ihan jokainen joutuu kokemaan välillä
niitä rankkojakin asioita, jotta muistaa taas mikä
elämässä on tärkeintä.




Itse olen kuitenkin yrittänyt säilyttää sen 
positiivisuuden elämään. Se on muuten
välillä ihan hirmuisen vaikeaa, mutta loppupeleissä 
kannattaa yrittää. Aina kaikkea ei 
kannata ääneen sanoa. Sekin riittää, että
voi asioita vaikkapa yhdelle ihmiselle kertoa.









Jospa tämä tästä iloksikin muuttuis. Pessimisti ei pety, joten
en jaksa toivoa enkä ajatella, että elämä tästä eteenpäin sujuisi
paremmin tai että mitään ei enään tulisi vastaan.
Ihan varmasti tulee. Nyt mennään taas astetta vahvempina eteenpäin.
Ja mikä tärkeintä, me mennään eteenpäin perheenä<3
Antaa elämän tuoda tullessaan niitä iloisia ja surullisia asioita.
Niiltä kummiltakaan emme kukaan voi välttyä. :)


Huomenna pääsemme juhlistamaan minun velipoikaa ja hänen kihlattuaan.
Ihana asia, että veli päätti mennä kosimaan naikkostaan.
Nuori rakkaus <3 Siinä on jotain, mitä en osaa
sanoiksi pukea.

13.10.2015

SISUSTUSJUTTUJA


Kunhan tässä haaveilen kaikkia sisustusjuttuja.
Kuvakollaasit tein ajatellen jo ostoslistaa 
;)


Näitä Stuva-säilytysjärjestelmiä aiotaan
ainakin hankkia lastenhuoneeseen. 
Ihanan modernia ja simppeliä.
Näistä olen kuullut pelkkää hyvää
ja monissa blogeissa näitä
on näkynytkin.


Koti kaipaa päivitystä myös valaistukseen. 
Meillä on monessa paikassa tosi huono valaistus, joten 
lamppuja tullaan hankkimaan lisää ja paljon. 
Tietysti upotettuja ja integroituja halogeeneja ja led-lamppuja löytyy
osasta huoneista, mutta ei olohuoneesta ja eteisestä,
jonne niitä kiperästi kaipaisin.



Lastenhuoneeseen ehottomasti nuita talohyllyjä. 
Mietin jopa eteiseen tuota valkoista.
Uppoavat ainakin minuun.


Huonekaluja tekee mieli vaihtaa modernimpaan suuntaan.
Tuo Alice & Fox kiikku on ihastuttava. Ainakin Maskussa
se olisi nyt alessa mustana ja valkoisena. Näyttääpä olevan Jollyroomillakin.

Jollyroomilta löysin tuon valkoisen vinohyllyn. On jotenkin
tosi ihanan näköinen. 






*Kuvat IKEAn ja Jollyroomin sivuilta.



Mutta saas nähdä, mitä näistä tullaan meillä näkemään. 
:) 

7.10.2015

LASTEN JA VANHEMPIEN JUMPPA


Oltiin tänään koko perheellä lasten ja vanhempien jumpassa. Sen järjesti Haastavat lapset ry. Aivan mahtavaa, että tällaista järjestetään juurikin meidän paikkakunnalla. Pidän myös siitä, että nämä meidän erkkalapset saa touhuta ja temmeltää menemään tavallisten lasten seassa. Puolet ajasta tehtiin samoja juttuja, kuin urheiluseuran lapset.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Pääasia, että lapset pääsivät purkamaan energioitaan ja heitä ei oltu koko ajan kieltämässä. Jokaiseen ilmansuuntaan riitti lapsia. Joku oli katonrajaan kiipeämässä, joku esiintymislavalla hyppimässä tai tekemässä ohjattuja juttuja omaan tahtiinsa. Jokainen varmasti sen verran tietää erityislapsista, että esimerkiksi ADHD lasta on turha kieltää koko ajan. Hän ei todellakaan voi sille itse mitään, että elimistössä on niin kamalasti energiaa. 

LÄHDE



Meidän pojat pärjäsivät tällaisessa jumpassa hyvin. Itse olin yllättynyt miten hyvin isompi poika osasi tehdä erilaisia juttuja mallioppimalla.  Pienempi perässä kuperkeikalla. Välillä O lähti omille teilleen juoksentelemaan. Pienempikin meni ihan omia latujaan, mutta se ei hommaa haitannut. Lasten touhutessa vanhemmat pystyivät vapaasti vaihtamaan kuulumisia, niin halutessaan. Varmasti osallistutaan seuraavalla kerralla uudelleen.


LÄHDE



PS. Kynneli on ostettu ja otettu käyttöön. Kyllä näyttää tehoavan jonkin verran A:lle. Mitään teippejä, laastareita tai siteitä on turha yrittää. Jokaikinen lähtee sen siliän tien sormesta pois. Tämä kynneli taitaa jäädä ainoaksi vaihtoehdoksi. Nyt vain yritetään kitkeä tämä huono juttu pois.

LISÄKROMOSOMI AIHEUTTAA ONGELMAA


Otsikko on ehkä vähän yliampuva, mutta totta tosiaan lisäkromosomi on nyt aiheuttanut meille päänvaivaa. Nimittäin Herra A puree koko ajan sormiaan. Hän ei luttuuta niitä, vaan puree ihan täysiä poskihampailla vuorotellen kummankin käden sormia. 

Eilen sitten huomasin, että pojalta alkaa kynnet irtoamaan. Apua! Ensin ajattelin, että pojalla on varmaan jäänyt sormet jonkun väliin ja siitä on aiheutunut etu- ja keskisormien kynsien vaurioituminen. Vähän aikaa mietittyäni välähti mieleen, että pojallahan on sormet melkein koko ajan suussa. Siitähän tämä johtuu, että hän itse puree sormia. A:lla on jo poskihampaat tulleet, joten tällä hetkellä ei pitäisi ikeniäkään kutittaa. Eli sormien pureminen/syöminen on nyt joku uus juttu.

Noh, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja äkkiä Meporen palat sormiin. Vaan hieman huono on tuo Mepore, koska se lähtee melkein heti irti jos kastuu. Sama homma normaalin laastarin kans.


Nyt tarvittaisiin pikaisesti neuvoja, 
että miten poika saadaan pysymään niin, 
että ei pure omia sormiaan?

 Onko muilla ollut tällaista ongelmaa? 
 



5.10.2015

PALA POIKIEN VÄLIKAUTTA


Nämä välikausivaatetus hommat ovat pyörineet blogeissa jo pitemmän aikaa, innokkaimmilla oli varmaan jo heinäkuussa juttua vk-vaatteista... Lämpimämpää vaatetta on kaivettu kaapista tääläkin. Tämä aihe on kytenyt tuolla luonnoksissa jo jonkin aikaa. Tänään sain tämän tehtyä ja kasattua vielä kollaasitkin poikien haalareista. 

Meillä ei todellakaan ole kaikki kamppeet viimeisen muodin mukaan ostettu. Enkä siihen pyrikään. Ihan hyvin kelpaa vähän huonommatkin rompeet, mutta nämä välikausihaalarit halusin laittaa pojille uutena, koska käytettyjen haalareiden pidosta ei koskaan voi tietää.. Niin paljon on huonoja kokemuksia tuolta nettikirppiksiltä ja kaiken lisäksi sieläkin pyydetään käytetyistä ihan hirveitä hintoja, joten ennemmin ostan uutena haalarit. Ja mukava se on olla paremmat haalarit olemassaan.


Mitäs meiän pojilta löytyy mm. välikauteen? 


Pienemmällä pojalla on tämä Reimatecin välikausihaalari Tovi koossa 98cm. A:lla on mittaa nyt 90cm ja 98cm:n koko onkin oikein sopiva ajatellen, että sama haalari menee vielä keväälläkin. Lahkeita ei tarvi kääriä, mutta hihat täytyy kääräistä kerran ympäri. Tämä on ongelma oikeastaan kaikissa vaatteissa A:lla koska kädet on niin lyhyet. Haalarin tärkeimmät ominaisuudet kopion suoraan Reimatecin sivuilta.




  • "Lasten sateenpitävä välikausihaalari, Reiman juhlavuosimalli
  • Tärkeimmät saumat teipattu vedenpitäviksi
  • Lämmin, tikattu vuori, kevyt vanu
  • Turvallinen, irrotettava huppu
  • Sisäpuolelta säädettävä vyötärö
  • Läppätaskut
  • Paljon heijastavia yksityiskohtia
  • Kestävät, silikoniset jalkalenkit"
  • Hinta 99,95€

Tätä on keretty pitää nyt parisen viikkoa. Ihan tyytyväinen olen haalariin ollut ja ainakin tämä on pojan päällä pysynyt ja poika lämpimänä. Yksi miinus on pakko sanoa. Lahkeiden alaosassa olevat heijastimet ovat lähteneet heti irtoamaan. En tiedä mistä johtuu? Onko muilla vastaavaa kokemusta?












Isommalla pojalla on Reimatecin malli Vacalis koossa 110cm. Haalari on melkein samanlainen kuin A:n, mutta ihan pienillä eroilla.


  • "Taaperoiden 70-vuotisjuhlamallihaalari
  • Tärkeimmät saumat teipattu
  • Vanuvuoritoppaus (100g)
  • Suuret läppätaskut
  • Monia heijastavia yksityiskohtia
  • Kestävät silikoniset jalkalenkit" 
  • Hinta 99,95€
Tähänkin olen ollut erittäin tyytyväinen, saatiinhan me tämä edellisen vk- haalarin reklamaatiosta hyvityksenä. O ei vain oikein suostu pukemaan enään haalaria päälleen. Minusta 3-vuotiaalla saisi vielä olla haalari päällä syksyn ja talven kylminä ilmoina. Jospa pojalla ja haalarilla alkaisi yhteistyö sujumaan ilmojen viiletessä tarpeeksi. ;) Ainakin tänä aamuna haalari sujahti päälle päikkyyn.


Lisäksi O:lta löytyy KappAhlin vk-takki ja protex kuorihousut. Takin mallia en muista, mutta se on ollut tosi lämmin vaikkei siinä varsinaista vanuvuorta olekaan. Kuorihousut alkavat olemaan jo parhaat päivänsä nähneet. Lahkeista löytyy reikiä rajun moporallin ansiosta. :D En ole hennonut niitä vielä hävittää, koska poika on niitä niin mielellään pitänyt huonompina housuina. Housujakin voin suositella, koska ne menevät vuodesta toiseen ennen kuin alkavat kulumaan puhki.




 Asusteet

Asusteita pojilta löytyy monelta eri valmistajalta. Näihin kollaaseihin laitoin uusimmat ostot. Tällä hetkellä nämä hanskat ja pipot ovat varmaan kovimmalla käytöllä.






Kengät

Tilasin pojille tähän välikauteen Crocsin ColorLite Bootit, koska olivat niin hyvässä alessa viikko sitten. O:lle siniset, muistaakseni koossa 29-30.



Ja A:lle ruskeat koossa 25-26.

Näistä ei siis ole vielä mitään kokemusta. 
Odotan innolla, että päästään sovittamaan
 ja kokeilemaan ovatko näille keleille hyvät.
Lisäksi löytyy kummallekin vuorelliset kumisaappaat ja lenkkarit.
Vielä ollaan selvitty ihan hyvin lenkkareilla, mutta kyllä saisi jo
varrellista kenkää laittaa pikkuhiljaa jalkaan. 

Postia siis odotellessa! ;)

 



Mitäs mieltä olette valinnoista? 
Etenkin kuulisin mielipiteitä ja kokemuksia
 nuista Reimatecin vk-haalareista. :)

2.10.2015

RAJANSA KAIKELLA

En ole vielä kertaakaan tästä aiheesta kirjoitellut, joten kirjoitellaampas nyt sitten. Etupäässä olen saanut tämän 2-vuoden blogihistorian aikana hyviä kommentteja, mutta... Myös niitä möläyttäjiä sikiää aina välillä. Sillä hetkellä pistää kyllä miettimään, että mitä ihmettä. Miten joku kehtaa tulla tuollaista sanomaan tai mikä voi viirata päässä niin pahasti, että kehtaa toiselle päin naamaa tuollaista sanoa tai kysyä. Minä en julkaise täälä blogissani yhtään inhottavaa kommenttia. Joskus olen vähän niitä inhottavempiakin julkaissut ihan keskustelua saadakseni aikaan, mutta tästä lähin en julkaise senkään vuoksi.

Tänään tuli jälleen semmonen kommentti että huh huh. Ei voi kun ihmetellä jonkun tyypin ajatuksenjuoksua. Onneksi olen sellainen ihminen, että etupäässä jätän ne paska-kommentit omaan arvoonsa. Mutta kyllä ne aina jättää inhottavan tunteen sisimpään pitkäksi aikaa. Onhan niillä AINA se sama tarkoitus -loukata!

Vielä en aio laittaa anonyymeiltä kommentointia pois, mutta sen kyllä teen jos vielä joku tulee perättömiä tai loukkaavia tänne laukomaan! En kaipaa nyt yhtään sellaista sontaa. On tässä vähän isompiakin asioita mietittävänä. Ei muuta kuin positiivisuudella eteenpäin. Se positiivisuus on muuten sellainen asia, mikä tarttuu. Negatiivisuudesta en tykkää yhtään. Ennemmin siis haluan itsekin lukea niitä positiivisia asioita niin toisten blogeista kuin kommenteistakin. Aika sattumaa, että juuri tästä positiivisuus ja negatiivisuus asiasta kirjoittelin juurikin eilen facebookkiin henkilökohtaiselle seinälleni. :)

Jätäppä siis sanomatta, jos sulla ei oo mielenpäällä mitään muuta ku toista loukkaavaa tai arvostelevaa.. KIITOS!



Don't worry-lause joka pitää niin paikkansa.






Kaikesta huolimatta ihanaa perjantaita! <3
Rakastan teitä ihania kanssaeläjiä ja lukijoita.
Olette minulle todella tärkeitä.
Me suunnataan syönnin jälkeen koko perheellä
kauempana olevaan mummolaan
kattomaan rakkaita.<3

1.10.2015

VUOSI SITTEN JA NYT


Kuvat -sovellus pompautti allaolevan kuvakollaasin näkyville
puhelimeeni. Kuvat on otettu vuosi sitten 28.9.2014.


Paljon muistoja tulee mieleen näistä viidestä kuvasta kollaasissa.
Oli aika paljon kylmempi päivä tuolloin, kuin kyseinen päivä tänä vuonna.
Taisi olla jo pikkuisen pakkastakin ilmassa. 
Tänä vuonna ei vielä onneksi ole ollut,
 vaan on saatu nauttia lämpimästä syksystä.

 Pojatkin olleet astetta pienempiä<3






Alla olevat kuvat on otettu tämän viikon maanantaina eli 28.9.2015.
Oltiin käymässä Pohjaskarilla. Siinä pihalla touhuilin poikien kans 
sillä aikaa, kun mies puolestaan touhuili tallissa...

 
 Isäntä sai taas kuningas idean muutama viikko
 sitten ja hankki jo neljännen Volvo Amazonin taloon. 
Nyt sielä tallissa seisoo sitten kaksi vanhusta. 
Kaksi edellistä (valkoinen ja punainen) meillä ajossa ollutta on myyty pois. 
Taitaapa viihtyä mies päivän jos toisenkin
auton kimpussa tulevana talvena. 
Aikoo maalata komeuden kokonaan uudelleen.


Puhelinkuva


 Hmmm mitähän sitä hankkis itelle pitkän talven varalle?
 Ehotuksia? ;) 


Puhelinkuva


Aika hupaisaa, että kesäkukkapenkki kukkii vieläkin.
Kukkia on sielä sun täälä. Amppelit on jo kuolleet, kun
en ole kovin ahkerasti käynyt kastelemassa niitä syksyn mittaan.


Puhelinkuva


Harmi, että auringonkukat kukkii vasta nyt. Taitaa
 ensimmäiset hallat viiä nämä komistukset.


Puhelinkuva


Kyllä odotan jo kovasti, että päästään muuttamaan takaisin omaan kotiin.
Ei tämä vuokralla asuminen pitemmän päälle niin hääppöistä ole.
Tuntuu, ettei täälä oikein ole mitään. Ei itellä eikä pojilla.
Ahistava pieni kämppä..

Sisustusinto puskee päälle sitä mukaa kun remppa valmistuu
 ja en malttaisi odottaa, 
että pääsen hankkimaan kotiin kaikkea uutta. <3
Voisin värkätä jonkun kollaasin tässä kuukauden sisään
sisustusjutuista. Meillä tulee tyyli
muuttumaan aika paljon modernimpaan suuntaan.
Edellisiä huonekaluja en tosin ole vielä myynyt, joten
sekin urakka olis edessä..

Remppakuviakin voisin melkeimpä lupailla ensi viikolla, tai viimeistään
sitten kun hommat on tarpeeksi hyvällä mallilla.
 Pesuhuoneen vedeneristys tehtiin tänään sekä
eteisen lattioihin laitettiin jokin mömmö ennen kuin laattoja
ruvetaan lätkimään paikoilleen. Meillä oli tarkoitus tehdä 
 laminaatin asennus olohuoneeseen tänään, vaan
tuli vähän takapakkia ja se asennus tais
siirtyä muutamalla viikolla... Vaan ei anneta sen lannistaa.
Sattuuhan näitä kommervenkkejä pitkin matkaa varmasti muillekin.


Semmoisia juttuja tällä kertaa. Tulipa siihen
asiaa ajatuksen virralla. :)