31.1.2016

TYÖLESKEN JORINOITA


Ihana viikonloppu alkaa olla ohi ja sunnuntai on vaihtumassa maanantaihin. Aurinko on näyttänyt parastaan viime päivinä. Tänään jäätiin ulkoilemaan kotipihalle sen jälkeen, kun olimme hakeneet pojat viikonloppuhoidosta kotiin. Kyllä kerkesi tulla jo parissa vuorokaudessa taas hirveä ikävä rakkaita. Pojilla oli sujunut viikonloppu loistavasti, joten tämä mamma voi olla nyt rauhallisin mielin.<3




Viikonloppuna oli ihana nähdä ystäviä ja viettää aikaa vain aikuisen seuran kanssa. Ja olihan se ihana olla kahdestaan miehenkin kanssa, vaikka ihan kotosalla oltiin M:n flunssan takia. Sitä näkee kummasti toisen ihan eri valossa, kun ei ole lapsia jaloissa pyörimässä. Ihan säikähtää, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä, kun saa vain olla. Arkena sitä menee kuin höyryjuna paikasta toiseen ja ajantaju katoaa täysin. Kaikista parasta vapailla on juuri se, että pysähtyy hetkeksi ja kuulostelee ympäristöä. Mitä minulla on tässä ja nyt?




Viikonloppua varjosti vähän tieto siitä, että M lähtee vapaapäivien ajaksi yrityksen työkeikalle Etelä-Suomeen. Viime reissusta kun ei ole vielä vierähtänyt kuin vähän aikaa. Hyvinhän minä täällä poikien kanssa pärjään, mutta on se kumman orpo olo kun toinen ei ole ollenkaan kotona päivällä eikä yöllä. Ja ikäväkin tulee jo ennen kuin toinen kerkiää kengillä astua oven toiselle puolelle. ;)

Omakotitalossa on aika paljon huolehtimista joka päivä. Takan lämmittämistä olen harrastanut alusta asti, joten ei ole mikään ongelma minulle. Lumimyräkän yllättäessäkään ei tarvitse olla huolissaan, sillä auraaja käy ottamassa pihan ja kujan. Sitten kun sattuukin jotain mille en itse osaa tehdä mitään, niin nostan kädet ilmaan ja soitan varmaankin jollekin miespuoliselle henkilölle. (lue:isälle tai velipojille) Toivottavasti ei nyt sillä aikaa tarvi rimpautella kenellekään. :D










Näihin sanoihin ja kuviin: Ihanaa alkavaa viikkoa! <3
Jännittävä viikko on tulossa kaikin puolin. ;)