10.2.2016

YES I CAN

Puhutaampas tällä kertaa epilepsiasta. 
8.2. oli kansainvälinen epilepsia-päivä.  
Mitä sinä tiedät epilepsiasta? Osaisitko
auttaa epilepsiakohtauksen saanutta ihmistä oikein?
Kansainvälisesti epilepsiasta on kamppanjoitu tänä vuonna
 #yesican tunnuksella. Tämä lausahdus kuvastaa
sitä, että jokainen on osaava 
ja tärkeä yksilö sairaudesta huolimatta.

 Epilepsiaa sairastaa noin 56 000 suomalaista eli 1 prosentti väestöstä.
Yllättävän suuri määrä mielestäni siihen nähden, että
kuinka paljon aiheesta puhutaan. 
Sen sijaan jatkuvaa epilepsialääkitystä tarvitsee 
36 000 henkilöä eli noin 0,7 prosenttia väestöstä.

Epilepsia on vienyt paljon aikaa meidänkin elämästä
 ja se on aiheuttanut suunnattomasti huolta. Joten
päätimpä raapustaa aiheesta jonkun sanasen.
Aiemmin olen kirjoittanut aiheesta esim. TÄÄLLÄ.


Me olemme onnekkaita tällä hetkellä,
 sillä oikea lääkitys löytyi vuosi sitten. 
Sitä ennen mentiin päivästä ja yöstä toiseen pelossa, että
milloin se epi taas yllättää. Tuleeko kohtaus
yöllä, kun kaikki ovat sikeässä unessa?

 O:lla on paikallisalkuinen
epilepsia. Tarkemmin määriteltynä se on yleistynyt viimeisimpien
 kohtausten myötä, joten en nyt tarkalleen tiedä edes 
epilepsian tyyppiä ja luulempa, ettei sitä osaa
 neurologikaan sanoa tarkalleen. Sen verran on nuo
 diagnoosit vaihdelleet jokaisen kohtauksen jälkeen.





 Nyt kun epilepsia on kurissa, se ei ole enää vaikeahoitoinen.
   Silloin kun epi oli vielä pahana, kohtaukset olivat status epilepticuksia
eli pitkittyneitä kohtauksia. Tällaiset kohtaukset ovat
hengenvaarallisia ja voivat aiheuttaa vammautumisen
lisäksi jopa kuoleman. Ihan kamala edes ajatella
tuollaista asiaa. Onneksi poika on toipunut 
kohtauksista aina suhteellisen hyvin ja saanut ammatti-
taitoista hoitoa ensihoidosta lähtien aina teho-osastolle asti.    
Yleensä epilepsiakohtaus menee ohi 1-2 minuutissa, 
mutta O:lla ei ole tosiaan mennyt kuin muutaman 
kerran ohi nuin lyhyessä ajassa ja ilman kohtauslääkettä.

Pisin kohtaus on kestänyt melkein 2 tuntia. 
Tarkkaa aikaa ei edes tiedetä, voi olla että se on kestänyt vieläkin
pitempään, koska alkamiskellonaikaa ei tiedetä.
 Lyhin kohtaus on puolestaan ollut sellainen
poissaolokohtaus, jossa on tullut pari toispuoleista nytkähtävää liikettä.
Muut kohtaukset ovat olleet n. 15-20min mittaisia.   



Epilepsiasta huolimatta meillä on aivan ihana poika, 
joka on kehittynyt normaalisti. <3 Puheenkehitys on ollut
ainut huolenaihe, mutta nyt olen senkin huolen heittänyt romukoppaan.
Poika on oppinut viimeisen puolen vuoden
aikana ihan tosissaan puhumaan ja puheterapiaa jatketaan 
kehityksen tukena vielä tulevaisuudessakin.


Tähän loppuun laitan vielä linkin peliin, jossa
voit käydä testaamassa tietosi epilepsiasta. :)
PELIIN  
 

Luotan siihen, että epi on tältä erää nujerrettu!
Don't move us! 

1 kommentti:

  1. Täytyy sanoa että en niin kauheasti tiedä epilepsiasta käytännössä. Koulussa olen toki lukenut ja töissä nähnyt muutaman kohtauksen joka kestää minuutin pari. Mutten koskaan tuollaista kuin kerroit. Voin vain kuvitella huolesi. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3