7.4.2016

VOIHAN RIITTÄMÄTTÖMYYS JA AIKA


Viikot vierii, kuukaudet vaihtuu enkä perässä pysy. Vastahan huomasin ensimmäiset kevään merkit. Nyt kevät on jo pitkällä Pohjois-Pohjanmaallakin. Kevään kukat ja kasvit muhii jo penkeissään ja odottelee milloin saavat luvan nousta kukkaan.


Aikaa ei tunnu olevan mihinkään, ei edes omien pikku murujen kanssa olemiseen. Tarpeeksi... Parisuhdettakin pitäisi joskus keretä hoitaan. Jos mies töiltään on edes samaan aikaan kotona. Ja ai niin, ne ystävät ja kaverit sekä mummut ja papat. Tunnen oloni riittämättömäksi. Välillä voimat totaalisen loppu. Sitten taas noustaan, kun saa nukuttua edes yhden yön hyvin. Töitä on ja ei ne tekemällä lopu. Aina tulee lisää ja lisää. Jos ottaa.. 


Nyt voin sanoa, että kohta loppuu happi. Ruuhkavuodet. Voi ihanuutta. Aamulla herätyskello soi liian aikasin. Nopeeta vaatteet päälle itselle ja pojille. Hiukset harjaamatta pipo syvälle päähän. Auton kyytiin, tuhatta ja sataa päiväkodille. Vieläkö kerkeän ajoissa töihin? Työpäivät, joskus niin loputtoman pitkiä. Töitten jälkeen kauppaan ja sitten hakeen pojat hoidosta. Kotiin tekemään ruokaa. Ja muutaman hassun yhdessä vietetyn tunnin jälkeen on jo nukkumaan meno. 

Joka aamu huomata, että pitäisi laittaa sama härdelli pystyyn.
Välillä unohtaa lahjakkaasti jomman kumman pojan terapia-ajat
ja tukiviittoma opettajan tulo. Ruokaa laittaessa huomaat,
että kukas sinne pihaan tulee. Ai niin, sehän on vain se viittoma
opettaja. Ei muuta kuin sisään ja sekaan vaan, jos sieltä eteisestä
sisään asti edes pääsee. Toisella kädellä viittoa ja toisella
laittaa ruokaa. Ei se sen kummempaa ole. hehhehee.


Voiko töitä ja perhe-elämää saada koskaan tasapainoon?

13 kommenttia:

  1. Tää oli jotenki tosi hauskasti kirjotettu teksti! Täälläkin on ruuhkavuodet..tsemppiä!♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! :) Humoristisella sävyllä kirjoitettu ja rikastettu. ;) thats it. Tsemppiä myös sinne <3 Kyllä näistä selvitään. Ehkä huominen onkin yllättävän helppo. Joku toinen päivä taas kamalan raskas ja vaikea.

      Poista
  2. Ihan samoja ajatuksia ja väsymystä. Oon ollut jo usean kuukauden jossain suoritus vaihteessa. Kaikki suorittamalla. Nyt vaan odotan lomia. Kaks vuorotyö ja 1v ja 3v sekä kesällä vauva tulossa. Olo on raskauden takia väsynyt ja päälle tää arki ja työ. Tsemppiä ja voimia arkeen teille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa ihana, että kommentoitte tänne, vaikka olen niin huono ollut tämän blogin suhteen viime kuukaudet. :(

      Sepä se, kun ei elämässä tarvitsisi suorittaa. Tavallisesta arjesta pitäis pystyä nauttimaan. Kun antais vaan soljua päivän kerrallaan ja tekis just sen mitä kerkeää ja mihin on rahkeita. Minä oon luopunu siitä suorittamisesta jo ajat sitten. Sen kun vaan nakkaa jätesäkkiin ja kauas pois, niin on paljon vapaampaa hengittää. Pitää muistaa elää niin, että itsellä on hyvä olla. Niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Kenenkään muun elämän ei sais antaa vaikuttaa itseen ja siihen mitä tekee tai on tekemättä. Nyky yhteiskunnassa vallitsee ihan liikaa sellainen mainostamisen ja suorittamisen meininki. Kaiken pitää olla niin hienoa ja viimisen päälle. Kuka sellaista jaksaa? Ja onko se oikeanlaista elämää?

      Hui, tulipa syvällistä. :D Mutta voimia myös sinun arkeesi ja onnea raskauteen! <3

      Poista
  3. Voi, kun lohdutti, että jollain muullakin on arki yhtä touhukasta. Tuo riittämättömyys on niin tuttu tunne. Mulla ei ole mitään järkevää neuvoa työn- ja perheen yhteensovittamiseen.
    Ainoo, että kaikki omat menot hammaslääkärit ja parturit mukkan lukien olen totaalisesti jättänyt pariksi-kolmeksi vuodeksi tauolle, niin päivän kaikki ylimäräiset hetket tulee käytettyä lasten kanssa. Eipä tämäkään varmaan järkevää ole, mutta tuo on ainoa keino saada lisähetkiä arkeen. Uupuneena illalla petiin, yön heräilee juniorin kanssa, sitten aamulla tosiaan sama härdelli uudestaan. Jos yhtään lohduttaa, niin täällä toinen tuskailee samojen asioiden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riittämättömyyden tunne taitaa olla jokaiselle ihmiselle tuttu tunne jossain vaiheessa elämää. Kumpa oppisi elämään siten, että jokaisella ympärillä olisi hyvä olla ja varsinkin, että itsellä olisi hyvä olla. Se lienee sula mahdottomuus, että kaikilla menisi hyvin. :)

      Tuo omien menojen ja juttujen karsiminen on kans tuttua. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt parturissa. Mutta oon henkilökohtaisesti sitä mieltä, että omasta hyvinvoinnista on äidinkin pakko huolehtia jollainlailla. Jos äiti ei perheessä voi hyvin, niin koko perhe kärsii ja voi huonosti. On pakko löytyä ruuhkavuosinakin joku keino, millä jaksaa arkea. Ja on tosi hyvä, että näistä asioista puhutaan. Paljon hyviä päiviä arkeesi! :)

      Poista
  4. Voi, tsemppiä ja voimia sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti! <3 Päivä kerrallaan eikä yhtään enempää. Tällaista tämä on varmasti jokaisella, joka ruuhkavuosia elää ja kummatkin vanhemmat käy työelämässä. vai onko? :)

      Poista
  5. No meillä: mies yrittäjä, minä 2-vuorotyössä. Lapset 5 ja 14. Kuopus nukkuu aamulla niin pitkään haluaa. Hoitoon menee perhepäivähoitajalle tien toiselle puolelle klo 14, sitten omaa aikaa itselle 14-16, jolloin lähden töihin. Esikoista näen iltavuoroissa vähemmän, mutta onneksi joskus pääsee koulusta aiemmin, niin ehditään nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edes vähän osaan kuvitella, että mitä yrittäjän arki on. Itse en ole ollut mutta mies tekee samaan aikaan yritykselle hommia ja on omassa vakipaikassaan.. se vasta haaste onkin. Minulla onneksi nyt päivätyö eikä edes 100%työaika. Toki lasten kasvun myötä tilanne varmasti helpottuu . Jos helpottuu.. meillä kehitysvammaisen lapsen kans tulee olemaan omat haasteet aina.

      Poista
  6. Kun vain osaisi ottaa lunkisti, ja jättää kaikki hommat tekemättä ja nauttia vain. Mutta kun meinaa olla se ainainen kiire, samalla aivot ei toimi, oot viemässä lapsia hoitoon ja juokset toisen perässä pihalla ku toisen oot jo saanut autoon. Samalla läppäät jo oven kiinni ja oot käynnistämässä autoa, kunnes huomaat äääh... puhelin ja avaimet jäi sisään. Ei auta muu ku kaivaa pyörä kärryineen esille ja asettaa lapset kyytiin ja polkee hoitoon, sieltä kunnantalolle et pääsis joskus sisälle ja jatkamaan koulua, joka on jo alkanut. Ja siivoaminen tuntuu hyvin usein aivan turhalta, kun samalta näyttää jo kun taakseen kattoo. Kaikesta kiireestä huolimatta, yritetään ottaa vaan rennosti ja nauttia. (kaikista möhläyksistäkin) - JT

    VastaaPoista
  7. Etsin googlesta NenäFriidan kuvia ja eksyinkin ihmeen kaupalla blogiisi :) Ja täytyy sanoa, että on teillä suloiset pojat! Laitan blogisi nyt muistiin, että käyn sitten paremmalla ajalla lukemassa kaikki juttusi! Kirjoitat kaikesta huolimatta niin positiivisella tavalla asioista, että tulin hyvälle mielelle jo muutamasta tekstistäsi! Hyvää kevään jatkoa koko perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ❤ Teitpä kyllä päivästäni astetta paremman. Miten ihana on kuulla,että tekstistäni välittyy se parempi puolikin. Ei se aina sille tunnu, kun pää on täyttä höttöä stressin ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen. ☺

      Poista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3