13.5.2016

EPI POLOINEN


O:n 1,5 vuotta kestänyt kohtauksettomuus loppui keskiviikkona
ja tämän herkän äidin mieli on seilannut ees taas. 

Iltapäivällä kesken töiden puhelimeni alkoi tärisemään ja näin,
 että päiväkodilta soitetaan. Jo numeron nähtyäni aavistin, 
että O:lla on varmasti kohtaus päällä. 
Ja näin olikin. Tätä päivää olen pelännyt 
ja monta monituista yötä valvonut pelossa.


Edellisenä iltana kirjoitin tänne elämän ihmeellisyydestä ja kauneudesta. 
Näin se elämä yllättää. Koskaan en tiedä miten päivä päättyy. 
Siltikin olen kiitollinen, että sain kokea tämän epi poloisen taas. 
En muistanut enää, että miten ovela ja katala se onkaan. 
Kuinka se saa äidinkin sydämen pompottamaan ja kädet tärisemään.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 
Epi-kohtaus oli ennustus tulevasta oksennustaudista. 
Tuo kamala kiertolainen on nyt toista kertaa tälle kevättä tässä talossa. 
Nyt jo tosin voiton puolella. Siitä hyvä tauti, että 
se on muutamassa päivässä ohi. 

  



Tänään olin työpaikan tyhy-päivässä mukana
ja olipa kerrassaan vapauttavaa nauraa muiden
mukana ja kokeilla ensimmäisen kerran frisbeegolffia. 
Ei jää varmasti viimeiseksi kerraksi. Ihan urheilusta kävi
ainakin tuo Kalajoen rata.

Tyhypäivästä kotiutuessani mies ilmoitti, 
että meille tulee lisää terassitilaa. Ei mennyt kauaa, 
kun ukkolauma oli terassia asentamassa. :D 
Nopeaa tuo toiminta nuilla ammattimiehillä.
Mutta nyt on aika suunnata ajatukset 
nukkumaan menoon.


Koitetaan nauttia vapaista, vaikka sataisi
vettä taivaan täydeltä.


Ihanaa viikonloppua! <3

10.5.2016

ELÄMÄ ON IHMEELLISTÄ


Jälleen kerran illan hiljetessä ja auringon laskiessa
meren taakse huomaan istuvani ja ihmetteleväni elämän 
kauneutta. Miten paljon minulla onkaan tällä hetkellä, tässä ja nyt.
Minulla on kaikki, mitä tarvitsenkin. En tarvitse yhtään enempää
tai vähempää. Elämä on ihmeellistä ja ihanaa<3







Äitienpäivänä sain ihanaa hemmottelua.
Koko päivä oli ihanan rento. Ihmistensä kaltainen.
Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti,
eikä kaavamaisesti. Parasta on antaa asioiden
mennä sillä painolla kuin ne menevät.

Aamulla sain nukkua pitkään. Mies oli väsännyt
täytekakun poikien kanssa. Heräsin onnittelulauluun.
Pöydässä odottivat kukat ja täytekakku kahveineen. 
Aamupalan jälkeen suunnattiin mieheni vanhempien luokse,
josta mies jatkoi matkaa töihin.

Me suuntasimme poikien kanssa kotiin
päiväunosille. Pikku torkkujen jälkeen 
startattiin auton nokka kohti toista mummolaa.


Kummankin mummon korttiin kirjoitin runon:

 Muuttuvassa maailmassa
jotain on myös pysyvää,
Mummun kuva sydämessä 
aina mieltä lämmittää.
Hoivaa, sekä rakkautta
paljon Mummu annat,
varttuneenkin lapsen vuoksi
aina huolta kannat.
Kaiken teet sä parhaaksemme,
siitä lämmin kiitoksemme.<3



Minun taitavat pikkuiset olivat askarrelleet
hoidossa kumpikin omat kortit äidille.
Liikutushan näistä tuli. Isomman pojan 
kortin takana oli kysymykset:
"Mitä teet mieluiten äidin kanssa? Ulkona"
"Mistä äiti tykkää? Oranssista"
"Miksi sinun äitisi on ihana äiti? Siksi."

Niin liikuttavia vastauksia.
Suoraan lapsen mieleen
 ensimmäisenä tulleita asioita. 
Lyhyesti ja ytimekkäästi,
itseensä luottaen. <3


Kiitos rakkaat! <3