16.10.2016

TALVEA KOHTI MENNÄÄN - SYKSYISIÄ KUULUMISIA


On aika kirjoitella jotain kuulumisia. Mitään super
syvällisiä ei ole tulossa. Blogini on ajautunut 
pikkuhiljaa vähän pinnallisempaan eloon ja se on
 tuntunut oikein hyvälle. En jaa meidän koko elämää
 tänne, vain väläyksiä sieltä täältä. Minulle on 
yhä tärkeämpää, että ne ihmiset jotka ovat meille
 läheisiä ja ovat meidän elämässä mukana, tietävät
 mitä meille kuuluu. Se merkitsee todella paljon, että
 ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä ja kysyy mitä 
kuuluu ja on aidosti kiinnostunut toisen elämästä.
 Tässä asiassa olen yrittänyt petrata itsekin viime
 aikoina, koska oikeasti välitän niistä ihmisistä mitä 
minulla on ympärillä ja siitä kanssakäymisestä saa 
itsekin paljon iloa elämään.





Tätä meille tavallista arkea täälä eletään. Mies
 käy 3-vuorotyössä, minä olen poikien omaishoitaja
 ja teen sh:n töitä vain keikkaluontoisesti. Pojat ovat 
päivisin kuntouttavassa päivähoidossa. Enkä 
minäkään suinkaan kerkeä laiskottelemaan silloin,
 kun olen kotona. Kotona minun päivät täyttyvät 
 erilaisten papereiden ja hakemusten täyttelystä,
 (niitä muuten on riittänyt tänä syksynä enemmän ku
 koskaan..) kuskaamisesta ja oman kunnon 
ylläpidosta. Huolehdin ihan kaikista paperiasioista 
meidän perheessä. Soittelen eri yhteistyötahojen 
kanssa, käyn palavereissa ja pidän koko pakan 
kasassa. Välillä tuntuu, että pakka leviää, mutta vielä
 se on pysynyt kasassa.

Yleensä poikien päivät ovat suhteellisen lyhyitä
verrattuna siihen, että tekisin täysimittaisia 
työpäiviä tai olisin joka päivä töissä. O:n tilanteen
 vuoksikaan hoitopäivät eivät voi olla pitkiä. Joka
 asiassa on ajateltava pojan jaksamista ja sitä, että
 kohtaukset saataisiin minimoitua. Onneksi välillä voi 
tulla päiv, että pidetään poikien kans vapaata ja 
vain ollaan kotona ja nautitaan. Tuollaiset päivät ovat
 erityisen ihania.<33 Saadaan rauhassa herätä ja
 mihinkään ei ole kiire. Pojat luikertelevat 
tuommoisina aamuina kainalooni. Varsinkin O kömpii
 heti, kun herää. Aamupala suoritetaan pitkän kaavan
 mukaan ja ulos mennään, kun keretään.



Sitten on taas niitä viikkoja, joista yli puolet 
vierähtää OYS:ssa ravaten. Näitä viikkoja aina 
kauhulla odotan ja nytkin mielessä pyörii jo ensi 
viikko.. Maanantaina on kummallakin pojalla meno
 Ouluun. Siinä onkin aina sumplimista, kun
 tarvitaankin kumpikin vanhempi mukaan. On
hankala, kun kummankaan lapsen menoa ei voi
 perua tai siirtää. Onneksi pojilla on kumpikin, isä ja
 äiti! Yhdessä ollaan vahvoja <3


Eräänä aamuna tällä viikolla sain kokea jotain aivan
 ihanaa viedessäni A:ta hoitoon. Tajusin, kuinka
 tärkeä puheterapeutti hänelle on. A:lla on hoidossa
viikkosuunnitelma eteisen seinällä ja siitä hän voi
katsoa kuvien avulla päiväjärjestyksen. Heti kun oli
 ulkovaatteet saatu pois päältä, lähti poika
 katsomaan kuvia ja voi mikä riemu syttyi, kun oman
 rakkaan puheterapeutin kuva paljastui sen päivän 
ohjelmasta!! Se riemu oli jotain sellaista, mikä teki
 meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Se oli aitoa ja
 tuli syvältä sisimmästä.

 Seuraavaksi poika siirtyi ulko-oven eteen 
kurkkimaan, että josko terapeutti sieltä jo ilmestyisi.
 Kerroimme, että ei hän ihan vielä tule, vaan ensin on
 mentävä käsienpesuun ja sitten syömään. Pettymys
 oli tietysti suuri. A:n hoitaja kertoi, että poika on
 nykyään aina odottamassa puheterapeuttia 
ulko-oven edessä. Voi tuota pientä rakkautta!<3

  Pojilla onkin ihan mahtava ja ammattitaitoinen
 puheterapeutti, joka on nyt 1-vuoden ajan tehnyt 
O:n kans töitä ja A:n kans puolisen vuotta. En yhtään
 ihmettele, miksi pojat hänestä niin kovasti tykkää!
 Hänestä on tullut jo lyhyessä ajassa tosi tärkeä 
ihminen pojille ja meille kaikille.




Tässä lähipäivinä ja menneellä viikolla ollaan ihasteltu kauas vetäytynyttä merta ja syksyistä luontoa. Meidänkin lätäköstä on vesi kadonnut miltei kokonaan. Meri on ollut kovin hiljainen ja tyyni. Rento, mutta kylmä koilistuuli on puhallellut jo pidemmän aikaa. Tyyntä myrskyn edellä..


Eräänä päivänä tapahtunut:

Pyysin poikaa menemään käsien pesulle ennen
ruokapöytään tuloa. TouhuToope alkoi viipymään
 vessassa hyvän tovin, joten katsoin parhaaksi 
mennä katsomaan mitä sielä tapahtuu. 
Käsien pesusta viis, kunhan tukka on hyvin. 
Puoli päätä oli kasteltu hanan alla
ja hiuksia harottiin vimmatusti sivulle.
Kyllä toinen osaa olla suloinen ja komea. Eihän tuolle
 voinut vihainen olla. (Isältään on opit saanut tukan
 laittoon. ;))



Kaunista viikonloppua! :)

9 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! ❤ Niitä kysytään nyt enemmän kuin koskaan. 😕

      Poista
  2. Olipa ihana lukea juttuasi, siihen pystyi aivan eläytymään itsekin. Vaikka kaiken positiivisuuden takaakin pystyi lukemaan sen elämän haasteen, että helppoa ei ole mutta näin mennään. Jaksamisia teille kaikille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa mukava kuulla, että tekstiin pystyi eläytymään. ☺ Näitä jorinoita kun tänne kirjoittelee, niin monesti pohtii, että saakohan näistä kukaan mitään irti.

      Poista
  3. Komea pikkumies !
    Meri on varmaankin hyvin erilainen eri vuodenaikoina.Mukavaa syksyä.t Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä komea 😍 Meren rikkaus onkin, että se on niin erilainen vuodenaikojen mukaan. Mukavaa loppu syksyä sinnekin! 😊

      Poista
  4. Voi miten komea nuori mies <3
    Kauniita kuvia olet ottanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A:lle on suotu komeutta. ❤ ja kiitos 😊 Niin äkkiä pitää aina räpsiä nuita kuvia, että monesti tuntuu turhalle koko kuvaaminen. Joskus kun on aikaa, niin vois koittaa kehittyä tuossa kuvaamisessa. 😉

      Poista
  5. Mukava kun kirjoittelit. Niin komea poika! Upeita syyskuvia olet ottanut! Hyvää syksyn jatkoa! T. Lukijasi

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3