BLOGIN TAKANA


Blogia kirjoittelee 25-vuotias äiti ja vaimo.
 Äiti minusta tuli 07/2012, kun O syntyi 
ja tuplaäiti kun A syntyi 09/2013. 
Elämme tällä hetkellä erityisen tavallista arkea,
 elämän iloineen ja murheineen. 
Menneet kolme vuotta ovat olleet meille todella 
raskasta aikaa, mutta kaikesta on selvitty. 




Asumme meren rannalla omakotitalossa. 
Kodin löysimme vain vuosi sen jälkeen,
 kun olimme menneet naimisiin. 
Uuteen kotiin pääsimme muuttamaan 
vähän ennen O:n syntymää eli alkukesästä 06/2012.
 Koti oli meille heti rakkautta ensisilmäyksellä. 


 Rakastuimme tämän kodin avaruuteen, isoon olohuoneeseen
 ja ruokailutilaan, tilaviin makuuhuoneisiin, 
spa-osastoon, keittiöratkaisuun, 
metritolkulla jatkuvaan terassiin, isoihin nurmikkoalueisiin,
 lukuisiin harrastusmahdollisuuksiin, tilavaan autotalliin 
(miehen rakkaalle autoharrastukselle välttämätön),
 vesistön läheisyyteen ja ennen kaikkea omaan rauhaan. 
Ja onhan meri tuossa ihan nurkan takana<3 



MEIDÄN PERHE


MINÄ



25-vuotias

kahden lapsen äiti


 valmis sairaanhoitaja

ikuinen haaveilija

omaan ruuanlaittamis ja leipomistaidot 

Jonkin sortin viherpeukalon vikaakin minusta löytyy

tykkään valokuvata ja kirjoittaa



kirppiksille on pakko päästä säännöllisin väliajoin

rakastan lastenvaatteita<3

haluaisin saada inspiksen jälleen urheiluun

ystäviä ilman en selviäis<333



Eläimet on ollu mulle aina lähellä sydäntä, 
kuitenkin lasten tulon ja vaikeuksien myötä on 
ollut pakko jättää eläinharrastus pois 
(ehkä tulevina vuosina opin uudelleen rakastamaan eläimiä)

Lapset on aina etusijalla ja sen kyllä huomaa 
siitäkin etten osaa välttämättä ottaa omaa aikaa tarpeeksi.


Minulle tärkeimpiä asioita elämässä ovat koti, perhe ja ystävät

Siinä joitakin asioita minusta. :)






ONNI

Meidän esikoinen. Syntyi 07/2012 rv 41+0. 
O oli alusta asti hirveän tomera vauva. 



 Erityistä elämästämme tuli O:n myötä,
 kun hän sai kolmen viikon ikäisenä aivoverenvuodon ja infarktin. 
Syytä näille tapahtumille ei ole löydetty 
vielä tänäkään päivänä. 
Fosfolipidi-syndroomaa epäiltiin talvella 2014, 
mutta nyt sekin on suljettu pois.

 
Epilepsia tuli kuvioihin 11/2013, jolloin O sai 
ensimmäisen rajun tajuttomuus-kouristus kohtauksen.
 Tästä on seurannut käyntejä OYS:ssa kerta toisensa jälkeen.
 Tällä hetkellä yritetään saada kohtauksia 
kuriin ja oikeaa lääkitystä päälle. 
Välillä tämä äiti on aika epätoivoinen ja ajattelee, 
ettei kohtauksia saada kenties koskaan pois. 

EDIT! Kohtaukset on vihdoin saatu kuriin!!


 Kasvu ja kehitys on ollut alun hankaluuksista 
pääasiassa normaalia. (pitkät kohtaukset taannuttaa kehitystä) 
Tällä hetkellä O on todella vilkas leikki-ikäinen lapsukainen.
 Palveluohjaajamme sanoja lainaten 
"kuin vaahteramäen eemeli" 
ja pitää kyllä paikkansa. 
Milloin on munat lattialla tai pizzamaustepussi 
tyhjennettynä pöydälle, 
milloin kengät pöntössä/pesukoneessa
 tai ruuat syötettynä kissalle jne. 



O on ollut iloinen ihan pienestä asti. Oikea aurinko. 
Nyt kun on tullut uhmaikä kuvioihin, 
niin äitiä ja isiä tietysti koetellaan ja 
känkkäränkkä ja itku on jokapäiväistä.  



AATOS

Syntynyt 09/2013 vähän ennenaikaisena rv 37+1. 
Yllätys down-lapsi. Np-ultrassa ja rakenneultrassa
 ei kukaan lääkäri havainnut mitään poikkeavaa, 
vaikka oltiin erityistarkkailun alaisena.


Syntymästä lähtien jäntevä ja tomera poika, 
joka on tuonut vain iloa jokaiseen päiväämme. <3 

Aluksi down dg (diagnoosi) oli melkoinen shokki, 
mutta pikkuhiljaa olen asian oppinut hyväksymään. 
Ehkä jollain asteella sitä ei tule koskaan käsittämään, 
koska toivoi koko raskauden ajan tervettä lasta. 
Mutta ei niitä näköjään nuin vain saa.


Kasvu on ollut ihan normaalia. Kookasta napatyrää 
on ajoittain lääkärit katsoneet, sekä aivan pieni
 sydämen sivuääni on ollut tarkkailun alaisena.

Tahkokankaalla Oulussa käydään säännöllisesti lääkärin,
 fysioterapeutin ja puheterapeutin luona.



Tukiviittomat on otettu käyttöön. 
Palveluohjaaja päivittää "pikkuportaita". 
Aatoksen kasvua ja kehitystä siis
 seurataan tarkasti monelta eri taholta.



Kehityksessä on menty aika ajoin suurin
 harppauksin eteenpäin. Aatos on kehittynyt 
ihan normaaliaikataulussa tähän mennessä.



Jokaisesta päivästä olemme enemmän 
kuin kiitollisia tämän herran kans <3




TOINEN PUOLISKONI 




Se kaikista rakkain, rinnalla kulkija<3

Yhdessä on jo paljon koettu asioita, 
mutta paljon varmasti vielä kokematta.



Millainen on mieheni? :)

Kova duunari

hitsari

luonnonläheinen 

huumori aina mukana

kannustava ja iloinen 

rakastava

luotettava

jne..



9 kommenttia:

  1. <3 kiitos "avatumisesta" :) ei riitä sanat kertomaan niitä tuhansia ajatuksia,mitä mielessä pyörii..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän saaha koottua meiän perheestä tällaisen yhen sivun, joka muokkautuu varmasti koko ajan. :-) Tuntuu ettei edes osaa kirjoittaa asioita sanoiksi.

      Poista
  2. Hei! En tiedä onko asiallista kysyä, mutta minua kiinnostaisi tietää, jäikö esikoisellenne aivoverenvuodosta johtuvia aivovaurioita ja kuinka ne ovat mahdollisesti vaikuttaneet hänen kehitykseensä? Voimia arkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hei! mukava, että tulee kysymyksiäkin tänne.Vastaan kyllä mielelläni asiallisiin kysymyksiin. :) juu elikkä esikoisella on vuotokohta "tuhonnu" oikean puolen talamuksen miltei kokonaan. Sitä, mihin se vaikuttaa ei lääkäritkään osaa sanoa. Aika näyttää mitä aivoverenvuodosta jää vai jääkö mitään pysyviä haittoja. Ainakaan tähän mennessä ei ole jäänyt muuta kuin tuo epileptinen toiminta aivoihin. mikä on käsittääkseni aika yleistä aivoverenvuodon jälkeisessä tilassa. Aivojen toiminta häiriintyy aika ajoin ja sitten tulee kohtaus. kehitykseen ei ole vaikuttanut millään lailla tähän mennessä. O on kehittynyt ehkä ikäistään nopeampaan tahtiin joissakin asioissa.

      Poista
  3. Löysin Blogin tänään ja olen sanaton. Nuori äiti mut oot vaan niin vahva ja hyväksyny mitä on annettu. Ennenkaikkea kirjotat niin rehellisesti! Voimia arkeen ja nauttikaa teijän pienistä rakkaista lapsista!<3 Jennam

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava että löysit tänne. Kiitos koskettavista sanoista!♡ vahvuutta tämä kaikki vaatii. Ei elämä ole ruusuilla tanssimista. Sen on jo lapsena oppinu niin helpompi on hyväksyä se myös aikuisena. Rehellisyys on asia jota nykymaailmasta löytyy liian vähän. Blogissani haluankin rehellisesti jakaa elämäämme, niin että muutkin voivat saada tietää millaista se raadollisuudessaan voi olla. Nautitaan kyllä pojista ♡ lapset tuo iloa arkeen vaikka vaikeuksiakin on. Kun on liian väsyny, silloin pitää päästä lomalle ja viiä pojat hoitoon.

      Poista
  4. Voi nyt sait minut sanattomaksi. Olet valtavan rohkea, vahva ja voisin vannoa pelkästään tämän tekstin luettuani, että olet mahtava äiti ja persoona!

    Nyt tutustun lisää blogiisi! Kiitos vielä kun linkkasit! :)

    Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut pitkään blogiasi mutta nyt vasta luin tämän osuuden jossa kerroit teistä ja tuli halu kommentoida, en osaa oikein sanoja muotoilla mutta vaikutat kyllä hienolta ja lämpimästi perhettään rakastavalta ja hyvän elämän asenteen omaavalta ihmiseltä :) monella olisi varmasti sinulta opittavaa! Mukavaa kevättä teidän perheelle!

    VastaaPoista
  6. Vastavierailulla :)

    Olen kyllä käynyt täällä, aivan varmasti. Mitä lie olen googlaillut tai jonkun lukulistasta eksynyt :)
    Liitynpä lukijaksi :)

    VastaaPoista

Jokainen viesti ilahduttaa minua, joten kiitos kun kommentoit! <3